31. heinäkuuta 2009

Päiväunia

Lasten ollessa päiväunilla tai pihalla leikkimässä sain itseäni niskasta kiinni ja siivosin pitkästä aikaa oikein kunnolla. Siinä tohinassa intouduin ompelemaan keittiöön uuden verhon. Olin ostanut kankaan viime viikolla kirpputorilta, ja se oli siis valmiina. Harmi että mies vei kameran mukanaan! Ei se kyllä kummonen ole, tein tarkoituksella pikaseen vaan yksinkertaisen, että sen voi vaikka purkaa ja ommella uudelleen jos ei passaa uuteen kotiin.

Jotain piristystä tänne piti kuitenkin saada.


Samalla intouduin haaveilemaan kuinka minä sen uuden keittiön laittaisin. Edessä olisi pieni remontti niin, että muokkaisimme keittiön lapsiperheelle sopivaksi. Keittiössä ei ole nimittäin esim. sähköliettä tai liesituuletinta. Jääkaappinakin toimii kylmiö. Ainakin se liesi pitäisi saada. Ei onnistu pelkällä puuhellalla kokkaaminen tältä emännältä.



Siinä talossa on paljon tuollaisia kiinteitä komeroita ihanilla vanhoilla puuovilla ja lukoilla! Kaikki on säilytetty alkuperäistä kunnioittaen, ja siihen rakastuin! (Tämä kuva ei ole talosta, samantyyppinen ratkaisu vain)


Keittiöön haluaisin tuollaiset vanhat puiset kaapistot, mutta valkoisena. Ehkä vielä simppelimmät, mutta moissa on samaa henkeä. Mistähän tuollaisia saisi muuten kuin itse tekemällä?

Niin, ja ehdottomasti ei yläkaappeja, koska keittiössä on hirsiseinät.

No niin... nyt minä teen juuri sitä mitä oon yrittäny välttää...
Suunnittelen taloa joka ei edes välttämättä koskaan ole meidän...

Odottavan aika on pitkä!

Haaveita teillekkin ihan jokaiselle!


Hei, meillä pyöritään!

Eilen se tapahtui!

Ensimmäinen pyörähdys!









Voittaja ilme!
(Että se niistä kasvokuvien rajoittamisista...)

Tänään onkin sitten menty jo neljän peräkkäisen voltin sarjalla maton reunalta toiselle!
Niinsanottua pitkää matkaa, pituus ainakin kaksi metriä.

Nyt pitää alkaa äidin treenaa että pysyy perässä.