21. huhtikuuta 2010

Leväperäinen minä

 ...Eikä tämä sitten ole laihdutuspostaus!

Vaan täällä blogimaailmassa riehuu uusi villitys: nuukuusviikko. Tunsin heti piston sydämessäni, syvän! Yksi lemppariblogaajistani haastoi kaikki mukaan, ja olen nyt yrittänyt kaikin keinoin keksiä tekosyitä ja verukkeita miksi en juuri tällä viikolla vain kertakaikkiaan voi ottaa haastetta vastaan. Lista on loputon, muttei pätevä saatika sitten julkaisukelpoinen.

Olen ihan holtiton, suorastaan leväperäinen rahankäytön suhteen. En vain osaa pihistää menoistani, vaan se mikä laulaen tulee, se viheltäen menee, myönnetään. Tuloja ei koskaan ole ollut suuren suuresti. Itseasiassa  enemmänkin pienen pienesti. Muistan vielä hyvin nekin viikot, kun koko kolmehenkinen perhe elätettiin viikon ajan sadalla markalla (= n.18 €) ja nälkääkin välillä nähtiin. Ihan oikeasti!

Koen nuukuuden tuolloinkin enemmänkin  asennekysymyksenä. Nuuka tai tuhlaavainen voi olla yhtälailla köyhä kuin rikas. Minä nimittäin tuolloin muinoin menin  ja ostin sillä viimeisellä viisikymppisellä kumipuun, kun "se nyt vain oli niin kiva tuossa olohuoneen nurkassa". Ehkäpä minä siis juuri tuota nuukuusviikkoa tarvitsisin... (KÄÄK) vaikka kodinhoidontuella itseäni elätänkin!(Ymmärrättehän...tuloni ovat niin pienet, että kai minut jo niiden takia pitäisi laskea nuukaksi... silti koen tuhlaavani...ja mieheni voi allekirjoittaa tämän.) 




Lievittääkseni omaatuntoani lainaan tähän loppuun facebookissa leviävää statusta joka herätti myös tänään ajatuksia; humaaneja, hyviä, syviä sellaisia.

Laitetaan vanhukset vankilaan ja rikolliset vanhainkoteihin! Näin vanhukset pääsevät suihkuun, harrastuksiin ja ulkoilemaan. Kukaan ei voi varastaa heiltä ja he saavat rahaa sen sijaan, että joutuvat maksamaan. Rikolliset saavat kylmää ruokaa ja saavat olla tyystin yksin, rahaa ei anneta ja valot sammutetaan klo 20:00. Suihkuun pääsee kerran viikossa (max)? 

Voinko nyt nukkua yöni rauhassa vailla omantunnon tuskia? Vai olisiko sittenkin syytä vastata haasteeseen...