31. lokakuuta 2010

Ei aikuisille!

En ole ollenkaan Halloween ihminen, joten mun päivän pelottelupostaus koskee vain ja ainoastaan mun uusia aika hurjia housuja. En ikimaailmassa olisi uskonut sortuvani tekonahkasiin leggareihin, mutta kun ihminen tarvitsee tiukat, mutta silti mukavat housut tunikan/pikku mekkosen alle, ei jää paljon vaihtoehtoja.  Farkut olisivat olleet liian housumaiset ja olen lopen kyllästynyt kaapista pursuilevaan kasaan perinteisiä legginssejä, jotka ekan pesun jälkeen alkaa näyttää kulahtaneilta kalsareilta. Niinpä otin rohkean askeleen kohti H&Ämmää ja löysin sieltä nämä:


"Äiti, noi ei oo aikuisille"

Said Viljami 12v. kun äidin uudet nahkapöksyt näki.

Mukavaa viikkoa sinulle!!!


30. lokakuuta 2010

Kaikki päättyy aikanaan

Ihanan aktiivisesti olitte tuohon Ilvestölkkien hintahaitariyselyyn vastailleet. Mun matikkapään mukaan hinta vaihtelee suurestikin aina nollasta kahdeksaankymmeneen euroon (HUHHUH!). Mutta niinhän se menee, että loppupelissä tavaran arvo on se, minkä ostaja on siitä valmis maksamaan. Toisille sama purkki voi olla roskaa ja toiselle korvaamaton aarre. Aion siis edelleen ioita omasta purkistani, enkä jäädä hintaa murehtimaan. Mainittakoon vielä, että omassani oli ehjä, toimiva kansi. Kannen vaikutus hintaan on ilmeisen korottava. Tosin sitä kantta tulee ainakin meillä harvemmin käytettyä. 

Täällä on tänään vähän haikeat fiilikset. Kuukauden pituinen työharjottelu on nyt ohi, ja minä kun jo niin kerkesin tottua joka aamuiseen Tuvalle kömpimiseen. Kiitos vielä Johanna ihanista hetkistä niin työn kuin kahvikupposenkin ääressä <3 Sekä sisustusliike Sofiantuvan, että myöskin Johannan kodin ihaniin tunnelmiin pääset tutustumaan TÄÄLLÄ. Käykeehän kurkkimassa!

Minulle muistoksi jäi (muistojen-muistojen  lisäksi) muutama kiva uusi sisustusjuttu tuulikaappiin, tai pikkueteiseen, mikä se nyt on...








Ystävä-kyltti peittää kivasti alleen vanhan postiluukun, josta joku fiksu oli tietysti repinyt kaikki irti lähtevät osat irti. Kun muutettiin tähän, oli aukko sitten tungettu täyteen eristysvillaa ja päälle vedetty harmaata pakkausteippiä eristeeksi. Arvatkaas lähtikö teipin rumilus ensimmäisenä? Villat lähtivät sitten perässä.  Ulko-oveen pitäisi vielä kehitellä jonkinmoinen verho talveksi. Kesällä se on ollu mun mielestä kiva ihan tuollaisenaan. Oven rivasta itseasiassa tykkään :) Vähän erilainen.



Lähtiessä sain vielä Johannalta kiitokseksi ihan täydellisen teepurnukan jota olin aikaisemmin ihastellut , täytteenään Belgialaista suklaata. Vaikka mieli on haikea, niin tekee kyllä hyvää kuuden päivän työviikon jälkeen nostaa jalat seinälle, aivot narikkaan  ja avata suklaalevy. Yksin.


26. lokakuuta 2010

Ilves liekeissä

Maailman paras ja ihanin kynttilälyhty on Riihimäen lasitölkki Ilveksellä.


Yksinkertainen, helppo ja kaunis!

Paljon käytetty idea, mutta toimii.

Mua kiinnostais tietää paljonko olette maksaneet omistanne? 
Näissä kun hintahaitari tuntuu olevan aikamoinen.
Omani hinnasta en enää ole edes varma, mutta olisiko ollut 10€ luokkaa (3litraa).

Kuka on saanut halvimmalla ja paljonko enimmillään olette maksaneet?

Ihanaa keskiviikkoa blogiystävät!!!



24. lokakuuta 2010

Keinu

Paljon onnea äiti!

Koko päivä oltiin juhlimassa 55-vuotiasta  ja mummolasta mukaan tarttui mun seuraava projekti!

(Ärsyttävää muuten, kun iltavalossa kaikki kuvat näyttää vaaleanpunaisilta. 
Meillä ei ole vaaleanpunaista sohvaa ja verhoja, grrr...)

Oma vanha kiikkutuoli!
Tällä ollaan siskon kanssa pienenä kilpaa kiikuttu.
Tuoli oli pitkään siskolla, mutta nyt sen oli aika muuttaa meille, jeeeee!
Väri on vielä alkuperäinen, mutta muuttuu lähiviikkoina. En vaan osaa päättää...
Musta vai valkoinen?

Ihana siitä tulee joka tapauksessa!

Tuskin maltan odottaa, että koulu taas alkaa ja pääsen sinne tätä kunnon tiloihin "työstämään" :)



22. lokakuuta 2010

Päivännnnasu

Päivän asut ei oikeestaan ole yhtään mun juttu. Sana itsessään jo kuulostaa lähinnä päivän Nasulta. Silti on ihan hauska joskus kurkistella toisten blogaajien vaatekaappeihin, ja ihan mielelläni ihastelen  teidän toisten päivännnasuja, vaikkei se ihan suosikkiaiheeni olekaan. Suurimmat syyt miksi itse ei ihan  hirveästi tule itseään kokovartalokuvattua lienevät

a) Se, ettei omasta kaapista juurikaan löydy päivän asuja, vaan lähinnä virttyneitä paitoja ja viime-kesänä-vielä-sopivia -housuja.

b) Se, että meidän kokovartalopeili on aina räkänen ja kuolassa.


 Muutenkin itsensä kuvaaminen on tosi hankalaa! Ei meillä oikeasti oo peilit ihan noin vinossa...
Enkä mä oikeasti katso noin kieroon...(???enhän???)


 Tässä kuitenkin tän päivän työasu. Ihan siitä ilosta, että pääsin töihin, olen siis elossa!

Sen kunniaksi nappasin heti aamusta kynttilähyllystä aika söpön koristeristin,
jonka sitaisin kaulaani.
Siitä tämä päivännnasu kuvauskin sitten oikeastaan lähti...


Ihanaa viikonloppua kaikille!
Itse vietän sen taas työn merkeissä, 
mutta nautin jokaisesta terveestä sekunnista!



21. lokakuuta 2010

Lahjat peittyy kääröihin

Syksyn ekat joulupaketit paketoitu, hep!


Nämä menee Etelä-Suomeen opettajille joulutervehdyksiksi.
Syyslomalaiset oli hyvissä ajoin tänä vuonna ja tilasivat opettajien lahjat valmiiksi pakattuina.
Yksi stressinaihe sitten joulukuussa vähempänä :)

Paketteihin sujahti  jouluisia servettejä, käsin tehtyjä tuoksusaippuoita ja joulukuusen koristeita.


Toivottavasti samanlainen joulumieli valtaa lahjojen saajat kuin minukin näitä kääriessä.


20. lokakuuta 2010

Kaksi aihetta iloon.

JEEEEEEBOU, jeeeeeebou!

Silläkin uhalla, että paljastun.
Kyllä, olen peiton alla maatessani sortunut taas katsomaan BB:tä.
"Huonoin ohjelma", "huonoin kausi", ja kaikki selitykset mitä tässä kohtaa kuuluu aina sanoa :)
Mutta siitäkin huolimatta tuo riemunkiljahdus pyrkii nyt sisuksista pihalle.

On nimittäin 2 aihetta iloon:

1.Valo voittaa!!!!

2. Voitin kanalinnut 1-0!!!!

Näin ei ole käynytkään sitten tämän parisuhteen. Mies perui Lapin metsästysreissunsa ja jäi minua kotiin hoitamaan. Kas kummaa, heti aloin parantua :) Karkkikin maistui jo tänään.


 Paremmalta kuin ikinä!



18. lokakuuta 2010

Peiton alla

Kiitos kaikista ihanoista kommenteista tuohon edeliseen postaukseen <3. Kävin niistä aina välillä tankkaamassa voimia heikkona hetkenä, mutten ole jaksanut vastailla... antakaa anteeksi! Silmät on ollu niin turpeessa, ettei ruudun tihrustaminenkaan ole oikein ottanut aina onnistuakseen. Tässä nyt sit kuulumisia kerralla kaikille!

Peiton alle ei mitään uutta!


Nukun noin 20h/vrk.
Puolet valveillaoloajasta menee lääkelaskuihin:
mitä, kenelle, millon ja miten paljon.
Kuumaa mehua/teetä menee noin kaksi litraa valveillaoloaikana.
Valveillaoloajasta jaksan istua ehkä pari tuntia. 
Muun ajan kyhjötän sohvassa peiton alla. 
Muuta en sitten jaksakkaan.

Ainoa mikä tuo vaihtelua tähän lasareettiin on alati vaihtuva petikaveri.
Keskimmäinen pääsi jo kouluun takaisin, ja viereen kaatui vanhimmainen. 
Googlasin muuten adeno-viruksesta tietoja (joka tää nyt sit vissiin on) ja löysin sellasia kahdesta viikosta puoleen vuoteen -sairaskertomuksia, että vissiin ihan turha haaveilla siitä pikaparantumisesta.



 
 

17. lokakuuta 2010

Kohta pääsee itku

Kello 04:56

(Älkää katsoko blogiaikoja, käyvät ihan miten sattuu...vähän niinkuin minä.)
Viimeiset kaksi tuntia olen yrittänyt hengitellä.
Joskus siinäkin on tarpeeksi yhdelle ihmiselle.

Mikä lie, mutta tiukassa on! Enpä muista millon olisin ollu näin kipeä.
Masentaa melkein jo valmiiksi ajatella, että ensi viikkokin se sitten menee sairastaessa, ellei ihmeparantumista tapahdu. Mikään lääke ei auta. Silmät on kahdesta kuurista huolimatta ihan yhtä tulehtuneet kuin viime viikolla. Nieluunkaan ei tunnu antibiootit auttavan. Kasvaa sammalta kaikesta huolimatta.
Virus siis.
Ja sitkeä.

Kukille lasissa on käynyt yhtä hassusti kuin mulle.


Ainoa lääke tähän vaivaan taitaa olla tämä:


Tällä hetkellä elämän pieni ilo.
Niin...ja te siellä tietty <3

Toivon todella, että jokainen teistä pysyy terveenä!!!


14. lokakuuta 2010

Lastentauti

Niin se on, että lasten taudit ei sovi aikuisille! 

Olin ajatellut, etten blogissa edes marise siitä, että Vean parannuttua se tauti pahkeinen otti uuden pesän minusta! Meinasin kestää kuin aikuinen. Nyt kun olen viikon kotona pyörinyt ja iltani päivystyksessä istunut , niin ajattelin kuitenkin avautua. Ei sovi lastentaudit aikuiselle ei! Silmätulehdus on niin tiukassa, ettei lähde millään! Kuumetta on jo kolmatta päivää ja viimeisimpänä kurkkuun ilmaantuneet järkyttävät peitteet, joita ei kärsi edes katsoa. Lääkärikin meinasi pudota tuoliltaan ja kirjoitti kiltisti antibioottikuurin. Ei tarvinnu selitellä. 

Noniin...tulipahan sanottua...

Koska ulos ei ole menemistä kun sisälläkin palelee, olen tyytynyt ihailemaan lumista maisemaa sisältä käsin. Meillä ikkunoista näkyy vain omaa pihaa ja metsää, vaikka rivarissa asutaankin. Fiilis on ihan omakotitalomainen, ja siksi kai me tähän sit lopulta päädyttiin.
Takapiha on pyhitetty leikkiä varten.


Metsän reunaan on nousemassa Veetin maja. Mummon kanssa ovat roudanneet puutavaraa Puukeskuksesta koko viime viikon. Sieltä saa jätepuuta tosi halvalla, kun kehtaa vaan hakea!

Terveempää viikkoa teille <3






13. lokakuuta 2010

Seli seli

Ajattelinpa nyt sitten ihan yhteisesti kaikille selventää hiukka tilannetta, kun osa on ollut kovasti huolissaan siitä, että pari "uutta" postausta on näkynyt teidän blogilistoillanne, mutta sivuille ei kuitenkaan ole ilmestynyt mitään uutta sitten kysien jälkeen. Ihanaa huomata, että te näin tarkkaan seuraatte :) Itse en edes tajunnut, että moinen voisi aiheuttaa sekaannusta, vaikka luonnollisesti niinhän siinä käy!

Kyseessä ei nimittäin ole bloggerin virhe eikä minun epätoivoinen yritykseni saada blogin kävijämittaria raksuttamaan (hih, tää oli musta hyvä!) ,vaan kyseessä on ihan vain minun inhimillinen erehdykseni. Lisäilin nimittäin eilen tuonne putiikin puolelle uusia vasta saapuneita ihanuuksia, ja koska sekä blogi että blogipuoti ovat saman hallintapaneelin alla ja vieläpä saman nimisiä, laitoin pari tuotekuvausta vahingossa ensin tälle väärälle puolelle. Heti tietysti huomasin virheen ja siirsin nuo postaukset tuonne oikeaan osoitteeseensa. Puodista siis löytyvät mm. nuo mystiset raikkaat syksyn sienet. 

Ihania juttuja sinne taas sainkin. Omat lempparini ovat nuo antiikkivalkoiset koukut ja  pieni  musta kynttilänippu, joka sopii ihan täydellisesti minipakkiin!


Pakista täytyy saada vielä parempi kuva. Se siis puuttuu putiikista vielä.

Pakkiin olis ihana tehdä syksyisiä ja jouluisia asetelmia vaikkapa lahjaksi.
Eikös karkeistakin voi tehdä asetelmia? 
Taidan kuitenkin  lähteä takapihalle sammalta etsimään, kun sitä vielä saa...

Pihakukat saivat myös uudet ruukut. Kivan raikkaat sinkin väristen jälkeen, vaikka nekin on ihanat!


Taustalla näkyy mummoni kotitilalta säilynyt vanha maitotonkka, joka on yksi rakkaimpia aarteita.
Ehkäpä siksi, että se on yksi niistä harvoista asioista joita talosta säästyi. 
Kaikki kun paloi joskus äidin ollessa teini-iässä.

Mukavaa keskiviikkoa teille kaikille!


12. lokakuuta 2010

Pitkäkyntinen

Pitkäkyntinen (ja suuri syntinen), se olen minä. Vihdoin eilen toteutin hurjan (?) unelmani rakennekynsistä ja nyt olen vuorokauden miettinyt, oliko se nyt sitten kaiken sen 90€:n arvoista. En ole vielä päättänyt. Onhan ne ihan hirmuisen nätit, siistit ja helpot, mutta huoltoväli hirvittää. Mikäs siinä, jos 90€ :lla saan kauniit, helpot kynnet, mutta entä sitten, kun kynsistä tuleekin kierre. 60€ kynsiin joka kolmas viikko taitaa sittenkin olla liikaa...Vai onko? Onko lukijoissa kynsikoukkuun jääneitä? Nyt kaivataan vertaistukea ja myös niitä mielipiteitä. 

Pitkäkyntisen elkeet minussa nousivat muutenkin pintaan uudet kynnet saatuani, ja ensitöikseni kotona kävin vohkimassa tyynyt kaikista sängyistä ja kuskasin ne raa'asti roskikseen. Syynä siihen liian pitkä ajomatka kynsistudiolle ja radio-ohjelma, jota satuin matkan aikana kuuntelemaan. Ei pitäisi kuunnella radiota. Siellä nimittäin valistettiin meitä siitä, millaisia terveyshaittoja ja  törkyläjiä meidän pesemättömät, ikivanhat tyynyt ovat. YÄKS! Sen jutun jälkeen lähti meillä kaikki tyynyt vaihtoon!

Tyynyt pitäisi kuulemma pestä kahden kuukauden välein ja vaihtaa kokonaan muutaman vuoden välein, muuten tyynyn hukka perii... Noh, meidän tyynyjä ei kannata tässä yhteydessä edes mainita... Niinpä vähin äänin päätin hankkiutua eroon todistusaineistosta. Illalla sitten karmea totuus paljastui kanssa-asukkaille, ja kyyneleitä vuodatettiin pelkälle lakanalle. Korvaavia tyynyjä tarjottiin, mutta meidän keskimmäinen on nyt vakaasti päättänyt kaivata vanhaa rutkuansa eikä aio enää koskaan ottaa tyynyä itselleen. Ei ikinä! Jollain tasolla ymmärrän tuskan. Muistan, kun pienenä äiti meni pesemään rakkaan mollamaijani, joka haisi niin ihanasti mummolalle (=kissanpissalle). Sellaisia asioita ei vain voi antaa anteeksi!




Ps. Täällä muuten on taas maassa lunta :)

10. lokakuuta 2010

Maahan putos hiutale... pimpelipompelipom!

Ihan täydellinen päivä käpertyä sohvaan peiton mutkaan ja sytytellä kynttilöitä!



Syksyn eka lumisade raikastaa ilman ja mielen!


Tartteeko edes sanoa, että nyt nous kyllä joulukuume ainakin sataan asteeseen!!!!



Ps. Mulla on muuten huomenna arkivapaa, luksusta!
Meinasin käyttää sen hankkimalla VIHDOIN ne kauan suunnitelmissa olleet rakennekynnet...
Katotaan sit huomenna millanen havukka tuli :D

9. lokakuuta 2010

Jatkojalostusta

Pari kuvaa tältä päivältä myös, vaikkei täällä ole ihmeitä tapahtunut. Käväisin päivällä pari tuntia töissä hypistelemässä taas uusia ihanuuksia, jalassa äidin viime jouluksi mulle lahjaksi neulomat Kainuun maakuntasukat. Aika ihanat käytössä ja kuvio on tosi kaunis! Jos joku on kiinnostunut vilkaisemaan kudontaohjetta, se löytyy tästä.


Iltapäivällä sitten jatkettiin räkäsen Vean kanssa ruokatilan virittelyä ja ripustettiin katosta roikkumaan syksyinen kranssi. Kuinka monella muulla alakaa syksyisin ilmestyä kransseja sinne tänne? Muutenkin huomaan, että haalin ympärilleni kaikenlaista pientä koristetta. Jouluna koittaa sitten se kliimaksi. Ehkä ihmisellä on kylmässä Suomen maassa syksyllä luonnostaan pesänrakennusvietti. Täyteläinen koti tuntuu jotenkin lämpösemmältä.



Töissä muuten kuulin taas, että täällä ihan meidän kulmilla liikuskelee jo pari päivää etsiskelty ammuskelija. Jaiks! Taidan pysyä sisällä tän illan... Hulluks on tää elämä menny, mutta se onki sitten toinen juttu. Rauhallista lauantai-iltaa kaikille!