Monesti olen lukenut muista blogeista kuinka isovanhempien tai vanhempien vintiltä löytyy vaikka mitä ihanuuksia. Voi kuinka onnekkaita olette! Meillä ei noin ole päässyt käymään. Toinen mummolani on palanut, ja sen mukana kaikki vanha mitä siellä aikanaan on ollut. Surullista! Valokuvat, äitini piirrustukset (hän oli nuorempana innokas piirtämään) ja kaikki! palo oli niin totaalinen, ettei mitään saatu pelastettua.
Toinen mummoni taas on jo pitkään (10 vuotta) maannut vuodeosastolla täysin puhumattomana ja toimintakyvyttömänä. Hänen kotinsa seisoo autiona ja tyhjänä eikä kukaan oikein tunnu uskaltavan koskeakaan siihen. Elossa olevan henkilön omaisuutta kun ei ole sopivaa alkaa jakamaan.
Ainoat vanhat esineet joilla on tällaisia sukukytköksiä tulevat mieheni puolelta, hänen edesmenneeltä Tuomas-ukiltaan. Yksi ihanuus on tämä vanha ikkunan poka, jonka sain pelastettua kun ukin talo hänen kuoltuaan remontoitiin täysin. Minullakin oli ilo tuntea Tuomas vuosia, joten melkein tämä tuntuu mummolasta tuodulta :)
Minusta ikkuna on ihana juuri tuossa vanhassa maalissaan, eikä sitä ole käsitelty millään tavoin.
Tänä jouluna se pääsi jouluisten ompelutarvikkeiden kehykseksi.
<3 Viivu
