27. syyskuuta 2010

Pläksyt

 Täällä taas yksi rätti-puhki-rikki-poikki -väsynyt!
Hämärä hiipii nurkkiin joka päivä aikaisemmin.
Kun lapset on saatu unille,se vasta alkaa!


...läksyjen teko!


Onneks nää on sitä lajia, että ne tempaavat mukaansa.


Sain hyvän tekosyyn ostaa myös elämäni puuvärit. Ihanat!
En tiennytkään miten paljon kunnon värit maksaa.
Näitä vahdin nyt kuin haukka, grrrr...

Viikon päästä alkaa eka työharjotelu, ja siihen mennessä pitää saada kaikki rästityöt valmiiksi,
joten kiirettä pitää.

Ahkeruutta päiviin!




26. syyskuuta 2010

Romantiikan paluu

Kiitos ihanista kommenteista edelliseen postaukseen <3 Silmät kosteina hammasta purren luin teidän kirjoituksia. Ilmeisesti me äidit jaetaan yhdessä tuo tunne aina aika-ajoin lasten iästä huolimatta. Hyvä niin. Se on terveen merkki ja osoitus halusta ja kyvystä rakastaa, kun ei vaan sairastuta sen myötä turhaan syyllisyyteen. Jokainen meistä kuitenkin on omalle lapselle se paras, ja juuri riittävän hyvä äiti. 

Näistä tunnelmista onkin helppo siirtyä romantiikkaan, joka teki paluun olohuoneeseen. Ehei, miestä ei ole näkynyt, samoilee missä lie metsässä kanalinnun perässä, mutta sillävälin minä olen ahkeroinut ruusupeitot sohvalle. Muistatte varmaan kun aikaisemmin mulla olohuoneen ilme synkkeni hetkessä syksyn tultua. Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että se tumma ei vaan kertakaikkiaan sovi! Ei minulle eikä olohuoneelle. Kai minussa sitten istuu syvään istutettuna ikuinen romantikko, joka vain ei pääse eroon ruusuistaan. 



 Miksi pitäisikään! Antaa kaikkien kukkien kukkia :)


Vea ainakin tykkää keikkua uusilla (vanhoilla) ruusupäällisillä ja kurkistella pihalle poikien pyöränrassausta. Siellä kuulkaas rautasaha soi ;) Vanhempi yritti äsken käydä pihistämässä mun upouuden hiomakoneen, mutta ehdin tarttua johdosta ennen kun kone oli kadonnut pyöräkorjaamolle. 


Neiti keikkuu vieläkin öisessä tattiasussaan niinkuin sunnuntaipäivään sopii, mutta huomatkaa "asuun sopiva" rannekoru vasemmassa käsivarressa.


Mukavaa sunnuntaita!
Me lähdetään etsimään päälle jotain rannekoruun sopivampaa.
Vielä on viikonloppua jäljellä!

Ps. Taitaa olla kohta arvonnan paikka kun tuo lukijamäärä hipoo ihan hurjia lukemia!!!
<3


24. syyskuuta 2010

A Mother is

Ensin meillä oli kaksi poikaa, sitten meille tuli vauva.
Vauva kiljui, kukelsi ja kakkasi.
Vauva vei kaiken huomion.
Yhtäkkiä äiti olikin olemassa ensisijaisesti vauvaa varten. 



Pojat sopeutuivat, niinhän ne isot pojat tekee.
Kukaan ei koskaan valittanut.
Vauvasta.



Silti huomasin, kuinka urheat isoveljet välillä olivat eksyksissä omien tunteidensa kanssa.
Kuinka vaikeaa oli olla iso, kun oli niin hirveän pieni vielä itsekin.
Kuinka ovet paukkuivat välillä pahasta olosta,
jota ei osannut vielä itsekkään käsittää.



Silloin halusin sulkea heidät syliini. 
Vakuuttaa, että jokainen, iästä huolimatta oli yhtä rakas. 
Tyynnyttää huonon omantuntoni siitä, ettei aika vain yksinkertaisesti riittänyt kaikille
niinkuin itse olisin toivonut.


Tästä korusta on tullut mulle aika tärkeä. 
Se kertoo niistä ajatuksista, jotka tulee liian harvoin sanottua ääneen.
Että se tiuskiva, pahantuulinen murrosiän kynnyksellä keikkuva
iso miehen alku on ihan yhtä rakas kuin se vaaleanpunainen mytty.


Ulkona sataa, mutta läheisyys lämmittää <3
Pitäkää huolta toisistanne!



22. syyskuuta 2010

Vieraalla maalla

Läksin tänään koulusta maalinhakumatkalle Terraan ja kuinkas ollakkaan, palasin sieltä yhdeksän ruskean pahvilaatikon kanssa, jotka olivat täynnä valkoisia ihanuuksia! Postipoika oli yrittänyt meille kahteen otteeseen, mutta sainkin sen sitten kiinni Prisman lastauslaiturilta :) Anteeksi vain kaikille "oikeille" työmiehille ja rekkakuskeille, kun pienen vihreän autoni kanssa siellä hetken törttöilin. Ei sinne vissiin olisi tavan kuolevainen saanut ajaa... mutta mikä parasta, puoti on nyt päivitetty!


Tällä kertaa valkoista ja ruskeaa, puuta ja metallia.
Monenmonta ihanaa!

Lepposaa keskiviikkoa kaikille,
etenkin rekkakuskeille!


20. syyskuuta 2010

Kakku poikineen

Niin se vaan on, että lihavat on lepposia!
Me on herkkupeppuiltu koko viikonloppu ja on olleet suut messingillä kaiken aikaa.


Vuorotellen suolasta ja makeeta...


Ja sitten taas suolasta 
...ja makeeta.

Leivontasormi on ollu pitkään krampissa ja olen aika polleena noista kakuista. 
En siksi, että ne olis niin hienoja, vaan siksi, että ylipäätään jaksoin/kehtasin/viitsin tehdä kolme kakkua vuorokauden sisällä kertaakaan nurkumatta edes hiljaa mielessäni. 

Oma keittiö on aika ihana asia!


Juhlan huipensi vielä kesän upein sateenkaari metsän yllä.


Sen myötä mukavaa viikkoa jokaiselle <3


18. syyskuuta 2010

Juhlapäivä ja siivousasiaa

Lupasin toteuttaa lukijan toiveen ja tehdä postauksen siivoamisesta. Mikäs sen parempi päivä kun keskimmäisen synttärit! Synttäreinähän on pakko siivota. Kyselin teiltä juttuaiheita, ja naureskelin täällä itsekseni, kun juuri siivousaiheista juttua toivottiin. Totuushan on nimittäin se, että olen maailman huonoin siivoaja! Tai ainakin laiskin. Siivoan vain ja ainoastaan silloin, kun on pakko. Ihailen naisia, jotka esim. joka perjantai-iltana jaksavat töiden jälkeen puskea läpi jokaviikkoisen viikkosiivouksen. Itsekin olen sitä yrittänyt, mutta epäonnistunut surkeasti. Siispä en edes yritä. Olishan se ihanaa, kun vois sitten viikonlopun nauttia puhtaasta ja raikkaasta kodista, mutta mussa ei ole tarpeeksi kurinalaisuutta sellaiseen.

Meillä siis siivotaan silloin kun koirankarvoja on lattialla niin paljon, että se alkaa ärsyttämään riittävästi, niin, että sen raivon voimalla saan itseni liikkeelle. Mitään hienoja välineitä tai aineita en omista. Enkä siis ole ollenkaan oikea henkilö neuvomaan siivouksen vippaskonsteja. Imuri, moppi, vesi, luutu ja Andy, siinä siivoojan parhaat kaverit. Tai no joo, näistä ohi menee vielä aviomies, joka on paljon kätevämpi näissä siivoushommissa kuin minä. Jopa niin kätevä, että se tuppaa välillä ärsyttämään. Minä huiskin imurilla keskilattian ja isoimmat karvapallot, ja kun mies tulee kotiin, se katsoo huoneiden jalkalistat ja ihmettelee miks täällä ei kukaan koskaan siivoa. 

No mistä sitten oikotie onneen? Sillä keskilattian ja nurkkien imuroinnilla saa jo ihmeitä aikaan ainakin koiraperheessä. Sitten pölyt suurilta pinnoilta jollain raikkaan tuoksuisella pesuaineella (viimeaikoina meillä on tykätty mummi ja minä -sarjan polkkakarkista) ja turhat tavarat kaappiin. Liian täysi tila näyttää helposti sotkuiselta. Myös pikatuuletus ja raikas pesuaineen tuoksu tuovat kivasti sellaisen olon, että kotona on juuri siivottu. Pöydälle vielä elävät kukat ja kynttilät niin viikonlopputunnelma on valmis ilman kohtuutonta raatamista. Niin... ja jos on mahdollisuus käyttää hämärää iltavalaistusta, niin valot vaan pois ja paljon kynttilän valoa. Se on niin armollista!


Tänään meillä siivosi isi, ja jälki oli sen mukaista :) En ollenkaan pistä pahakseni! Mulle jäi sitten tuo syömäpuolen järjestäminen, joka on ehdottomasti se mieluisampi homma. 

(Tuo "Viivu's Home" kakun keskellä on kuvankäsittelijän harhalaukaus...Ei kuulu kakkuun!)

Mukava päivä takana siis! Ja juhlat jatkuu homenna kun tupaan tupsahtaa muutama mummoa.

Rennonletkeää viikonloppua siivouksella tai ilman!


17. syyskuuta 2010

So Last Season

Kahvipurkki

Tämä on teillä aika monella jo kaapissa, eiks je? Tänne Kainuun perukoille se ehti vasta nyt, ja heti tarrasin kuin sika limppuun. Nyt meilläkin on sellanen. Aika ihana!



Arabian purkki, Pikku-kide

Tämänkin sesonki meni jo. Silti se pääsi meille kahvipurkin kaveriksi, koska oli niin kiva. Melkein jo toivon lunta ja pientä pakkasta. Talvi on turkasen kylmä, mutta luminen luonto niin kaunis!



Tukka

Käytiin sitten parturissa poikien kanssa... Tekis mieli laittaa, että ei kannattanut käydä, mutta koska oli nii halpaa ja poikien päät muistuttivat jo erehdyttävästi linnunpesää, en totuuden nimissä voi. Noh, tää on varmaan ihan kiva paplarit päässä...



Onneks tässä ei ehdi paljon peiliin katsella. Railakas synttäriviikonloppu nimittäin tiedossa! Meidän keskimmäinen vauva täytti eilen 9-vuotta ja koko viikonloppu juhlitaan! Ensimmäinen kakku on jo kostumassa :)

Kiitos muuten juttuehdotuksista!
Tulen ne toteuttamaan!




15. syyskuuta 2010

Viikkosiivous ja räkää päässä

Kiitos ihan kaikille edelliseen postaukseen kommentoineille! Täällä on tuntunut nahoissa se, ettei viime viikonloppuana tullu juurikaan levättyä. Sen vuoksi blogikin on saanu viettää hetken hiljaiseloa. Väsymyksen on kruunannu syysflunssa, joka nyt sit viimein löysi myös meille. 

Tänään otin oikeuden omiin käsiini ja jäin päiväksi "mukamas" lepäämään, kun muut oli suunnilleen hoidettu kouluun ja päiväkotiinmenokuntoon.  Oli mun vuoro jäädä rauhassa sairastamaan, mutta olis tainnu olla levollisempi vaihtoehto mennä vaan suosiolla kouluun. Kun yksin, kipeenä ja kyrsiintyneenä katselee pölysiä nurkkia, alkaa nekin ärsyttämään. Lopulta oli PAKKO tarttua imuriin ja alottaa siivous. Hiki päässä heiluin imurin kanssa kuin mielipuoli, ja nyt on taas joka paikka kipeenä, mutta tulipahan siivottua. Arjen pyörteissä ei juurikaan ehdi, eikä jaksa, eikä viitsi. Onneksi puhtaat nurkat palkitsee, ainakin hetkellisesti...

Muutamat teistä toivoitte postausta Montessoripedagogiikasta, ja sellanen on tulossa! Loistava aihe, kiitos! Laittakaa rohkeesti toivomuksia muistakin jutuista mistä haluaisitte lukea. Välillä pää on niin täynnä räkää, ettei omat aivot oikeen toimi. Ihan uusista ja sellasista aiheista, joita ei ehkä ole itse tullut edes ajatelleeksi, saattas itsekin vaikka innostua!!!

Innostusta tässä taas vähän kaivattaisiin...


Mukavaa loppuviikkoa kaikille muillekin räkänokille, ja ehdotelkaas niitä aiheita,
kun kerrankin saa toivoa :)


11. syyskuuta 2010

Kiva Paikka

Tervetuloa kurkistamaan tähän Kivaan Paikkaan!
Saanko esitellä, Vean päikkäri,
Montessoripäiväkoti Kiva Paikka!

Täällä olen Iran kanssa eilen ja tänään huiskinut ja valmista ja ihanaa tuli!

ENNEN...


...JA JÄLKEEN!


Tylsät vanhat vaneriovet saivat valokuvatapetista pintaansa satumaailman.
Kyllä nyt kelpaa ruokailla! Ovien takana aukeaa liikuntasali joka houkuttelee juoksemaan. 
Projektille suunniteltiin jo jatkoakin, mutta siihen asti leikitään ja nautitaan tästä!


Korvasärkynenkin jaksoi käydä uusia tiloja ihastelemassa.


Mun oma suosikki on hoitajien pyöreä toimistohuone, johon on tulossa viihtyisät sohvaryhmät,
meitä vanhempia varten tietysti ;)


Huomenna on sit toivottavasti ihan oikeasti lepopäivä!


10. syyskuuta 2010

Lumivalkosta

Taas ollaan siinä pisteessä, että työt alkaa kivasti haitata opiskeluja :)

Illaksi olen menossa tuunaamaan Vean päiväkodin ovet uusiksi, jee!!! Pieni pelko persauksissa, kun ihan ammattilainen en vielä koe olevani...ja ehkä se on parempi näin päin, kun että voimansa tunnossa lähtisi ja laittaisi ovet pilalle. Pitäkää sormet ristissä, että onnistuu! Laitan sitten jonkun kuvan tänne blogiinkin millasta jälkeä tuli. Ja jos en laita, niin tiedätte sitten syyn siihenkin...


Eilen saatiin alulle myös omakotitalon sisustuksen suunnittelu. Muistatteko, kun siitäkin joskus mainitsin. Oppilaitos on rakentanut myyntiä varten omakotitalon, johon me nyt sitten suunnitellaan sisukset.  Yksi opiskelijoiden tekemistä suunnitelmista valitaan oikeasti toteutettavaksi. Täähän on kuin tositeeveessä! Yllättävän vaikeaa asettua ihan toisen saappaisiin. Itsehän kyllä tietäisin millaisen keittiön haluaisin, mutta suunnittelepa keittiö myyntiä varten, kun vielä tietää, että rakentava setähän se sitten päättää minkä suunnitelmista haluaa... Ei liian erikoinen, ei liian maalaisromanttinen ja ennenkaikkea, edullinen! Siinäpä hommaa tuleviksi viikoiksi. Me lähdettiin liikenteeseen lattiamateriaalista ja keittiöstä. Tässä muutama materiaalipala keittiösuunnitelmasta. Valkosta tulee!


Tuo valkoinen kiiltävä pöytälevy metallireunalla on tosi magee isona ja luonnossa!


Toivon NIIN että meidän suunnitelma valitaan, niin pääsen sit esittelemään sen teille ihan oikeasti kasattuna!
Olis aika mielenkiintosta kuulla millasen keittiön sinä haluaisit?

Mutta laiska se töitään luetteloo, joten lähdenkin tästä tankkaamaan
vähän tonnikalapastaa iltaa varten!

Mukavaa viikonloppua sekä työn että levon merkeissä!


8. syyskuuta 2010

Voihan räkä!

Ulkona syöminen on elämän suola ja sokeri. Habitarereissulla sitä harrastettiin muutamaan otteeseen, ja siellä sain myös elämäni ikimuistoisimman ravintolakokemuksen. Kuvitelkaas ravintolareissu, jossa KAIKKI menee pieleen. Me oltiin siellä!

Kaikki oikeastaan alkoi ihan hienosti, koska me saatiin pöytä. Puolen tunnin odottelun jälkeen tultiin Iran kanssa (terkut vaan Ira*s -blogiin) siihen tulokseen, että lähdetään tilaamaan juomat tiskiltä, kun ruokatilaus näyttää viipyvän. Tiskillä odoteltiin kymmenisen minuuttia, kunnes avasin suuni ja kysyin edessäni jo jonkin aikaa hyörineeltä tarjoilijattarelta ystävällisesti, voitaiskohan me mahdolliseti jo tilata... vastaukseksi sain "Öööö...hmmm... ööö... tuota joo, mutta menkää pöytään odottamaan niin tuun kohta hakemaan tilauksen." Samantien tarjoilija kyykistyi tiskin alle tyhjentämään tiskikonetta. Eipä auttanut kuin palata pöytään tyhjin käsin.

Vihdoin ruuat  saatiin tilatuksi. Juomia odoteltiin taas. Odoteltiin ja odoteltiin. Aikaa kului tunti (eikä ravintola todellakaan ollut edes täysi), kunnes tarjoilija (mies tällä kertaa) tulee lautasten kanssa ja jakaa ruuat eteemme. Minulle tarjoillessaan hän huitaisee vieruskaverini aterimet lattialle.

- Voi räkä! No onneks meillä on puhtaat lattiat!

Ihanan huumorintajuinen tarjoilija! Jostain syystä meitä ei kuitenkaan naurata. Eri pyynnöstä saadaan lopulta juomatkin (huom, tunnin odotuksen jälkeen...) ja kaikki näyttää aika hyvältä, paitsi että yksi ruoka puuttuu. Muu seurue saa kuitenkin alkaa syömään, koska lämpimän ruuan kanssahan ei tarvitse odotella. Kun lautaset ovat kaikilla tyhjät, kiikuttaa tarjoilija viimeisen kanaleivän pöytään voitonriemuisena hihkaisten:

-No eihän siinä kauan mennyt!

Kaikki on niin suhteellista...Ei mennyt ihan niin kauaa kuin ekan ruokasatsin kanssa, mutta siinä me sitten muut katsellaan tyhjien lautasten yli kun viimeinen villahousu vetelee hyvällä ruokahalulla omaa ruokaansa. Laskua ei tietenkään tule ilman erillistä pyyntöä. Pienen ajan (pieni aika tällä reissulla oli kutakuinkin 10 minuuttia) kuluttua laskun pyytämisen jälkeen tarjoilija tulee takaisin. Tilauksemme on kadonnut, joten hän ehdottaa, että voitaisko vielä kerran käydä läpi mitä kukakin tilasi., niin hän tekee uuden tilauksen .Tässä vaiheessa meitä jo naurattaa. Mieleemme tulee väistämättä , että uusi tilaus lähtee koneelta keittiöön ja kohta (no okei, tunnin päästä) meillä on uudet annokset edessämme.

Muistutan tarjoilijaa vielä meiltä löytyvistä bonuskorteista, joilla listassa on luvattu alennuksia. Tarjoilija lupaa muistaa. Ja taas odotellaan... Kunnes mitta tulee täyteen, ja lopulta marssimme kaikki yhdeksän kassalle. Laskua ei siis koskaan tullut pöytään asti. 

Illan saldo:
Ei yhtään "olehyvä"
Ei yhtään "Anteeksi"
Ei yhtään "Hyvää ruokahalua"

Yksi "Voihan Räkä"

Arvatkaa saatiinko bonushinnoilla?


6. syyskuuta 2010

Seinien taulutusta

Syksy on tosiaan tullut, kun mulla näyttää tarttuvan kaappien pohjalta ja kaupoista käsiin ainoastaan tummaa tavaraa. Tämän aika ihanan kehyksen löysin tänään pienestä kivasta kukka/sisustusliikkeestä, jonka nimeä en nyt kuollaksenikaan muista. Sopii aika täydellisesti olohuoneen seinälle (ja on luonnossa ja kynttilän valossa aika paljon kauniimpi kuin näissä sumusissa pimeissä kuvissa, grrr...).

Kuten kuvasta voi päätellä, olen vihdoin alkanut vasaroimaan. Pitkitin ja pitkitin taulujen seinälle naputtelua, mutta nyt tuli raja vastaan. Tarkoitushan oli, että laitellaan taulut vasta sitten, kun saadaan seinät ensin laitettua lopulliseen kuosiinsa, mutta koska remppa seisoo TÄYSIN, päätin nyt sit kuitenkin laitella vähän täytettä isoille paljaille seinäpinnoille. Ehkä hyvä näin, koska nyt voi sitten rauhassa makustella noita paikkoja. Vasaraa voi iskeä säälimättä, eikä reikiä tarvitse pelätä, koska seinät menee anyway uusiksi ens kesään mennessä.


 Vea on jo tottunu nukkumaan tasasessa paukkeessa. Naapurin mummolta en ole kysynyt, enkä taida kysyä.


Ihan parhaita tauluja on muuten valokuvat. Itseasiassa meillä onkin vain muutama muu taulu seinällä. Peltiset kattokruunut olen joskus aikaisemmin esitellytkin, ja sitten on vanhoissa kehyksissä oleva naisen kuva, jonka olen joskus hankkinut kirpparilta. Jostain syystä tykkään siitä. Maalattuja tauluja en kaipaa  ainakaan tällä hetkellä ollenkaan.


Kohdevaloina kynttilät. Ihanaa kun illat taas pimenee ja valo vähenee.
keskeneräiset seinätkin näyttää kauniimmilta.
Taidan lähteä niitä ihastelemaan!

Ps. Meillä on meneillään väsytystaisteluprojekti nimeltään "pupu".
Isi johtaa 6-3,
mutta me ei luovuteta!
Nythän meillä olis taas tilaa...