8. maaliskuuta 2010

Kuka siellä?

No nyt sitten asiaan! Yksivuotissynttäreiden kunniaksi lupasin järjestää arvonnan. Aikataulu on venynyt aikaisemmin mainituista syistä, mutta vihdoinkin sain käytyä kaupassa sen verran, että arvonta saadaan aikaiseksi. Tälläkin kertaa arvontapalkinto löytyi Joensuusta Valkoisesta tilasta, arvottavana on seuraavanlainen paketti:


-Ihana pieni peili jonka voi laittaa seinälle tai käyttää vaikkapa kynttilän alustana
-Kaunis puinen nyörirulla
-Oliivipuun oksa
-Tarrateksti



Tällä kertaa kaikki saavat osallistua ja jokainen teistä saa laittaa itsensä likoon. Tahdon nimittäin tutustua teihin! Nyt rohkeasti vain kaikki viestiä jättämään, ei vaadi kuin hetken  vaivan ja lupaan, että jos saadaan iso kasa osallistuneita mukaan arvon lisänä vielä ylimääräisen yllätyspalkinnon. Eli homman nimi on seuraava: Haluaisin kovasti tietää kuka juuri SINÄ olet. Minulla on sellainen tuntuma, että täällä käy paljonkin porukkaa, joka ei koskaan jätä kommenttia, joten haastan nyt erityisesti myös kaikki teidät mukaan! Kirjota kommenttiboksiin ikäsi, sekä hieman itsestäsi ja olet mukana arvonnassa. Omaan blogiinsa kuvan kanssa linkittäneille kaksi arpaa. Muista mainita linkityksestä kommentissasi.

Arvonta aikaa lätkäistään kaksi viikkoa, eli 22.3. klo 18.00 asti.


Ai niin, ja hyvää naistenpäivää naiset!

Olisi mennyt vallan ohi jos isäntäperheen isäntä ei olisi ruokatunnilla poikennut päiväkahvilla kera kahden kauniin ruusun. Pääsipäs yllättämään!
Speedy, tuo naisten ystävä!





Viivu

Blondeilla ON hauskempaa

Edelliseen postaukseen viitaten... Kyllä blondeilla on hauskempaa! Oma empiirinen tutkimukseni on osoittanut se vuosien saatossa vahvasti. Ainakin jos hauskuutta on se, että saa enemmän huomiota (pääasiassa miehistä) osakseen. Niin positiivista kuin sitä negatiivistakin. Blondi on ikäänkuin julkista riistaa ja kaikkien omaisuutta. Blondina ollessani olen saanut ne kauneimmat, joskin myöskin törkeimmät kommentit ulkonäöstäni. Blondia voi lähestyä helposti ja vaikkapa kosia hississä. Blondin perään on helppo huudella kaikenlaista tai ainakin viheltää ohikulkiessaan. Onpa minua pyydetty treffeillekin pelkän rekisterikilven paljastamien tietojen mukaan; blondina.

Olin melkein hämilläni, kun sitten ensimmäisen kerran värjäsin tukkani tummaksi. Yhtäkkiä muutuin näkymättömäksi. Sama naama, sama kroppa ja sama ihminen, mutta jostain syystä huutelut ja lähestymisyritykset loppuivat kuin seinään. Kukaan ei edes katsonut perään. Yhtäkkiä sainkin olla rauhassa. Ensin ajatus tuntui oudolta, mutta pikkuhiljaa aloin pitää siitä.

Tämä hiusten värin muutos ei suinkaan ole osoitus orastavasta keski-iän kriisistä tai halusta saada taas sitä kadotettua huomiota osakseen. Nyt vain on käynyt niin, että olen tullut yliherkäksi tummalle hiusvärille. Vaihtoehtoja ei siis ollut, mikäli mielii selvitä elämästä ilman kutisevia karmeita pahkuroita. Mielenkiinnolla odotan, onko minulla nyt sitten taas hauskempaa...


Hauskaa on ollut se, että pikkuneidille alkaa taas ruoka maistua entiseen malliin! Jopa kiinalaisittain syömäpuikoilla. Loman kunniaksi on kierrelty urakalla Joensuun kantapaikkoja. Eilen oli vuorossa Deli China, loistava paikka! Parasta kiinalaista ruokaa ikinä!

Lomaterkuin, Viivu