Pääsiäisellä on minulle monta merkitystä. Yksi näistä on se, että pääsiäinen on kirjaimellisesti minulle uuden elämän juhla. Ensimmäinen poikamme syntyi pääsiäisenä -99. Tuo pitkäperjantai oli todella nimensä mukaan p-i-t-k-ä perjantai! Koko päivän supistelin ja olin varma ettei se enää pahemmaksi voisi muuttua. Jokainen tunti kuitenkin vei minut syvemmälle siihen tietoisuuteen mitä todella oli tulossa ja helpotus koitti vasta lauantain puolella, kun sain ihanan, terveen esikoiseni ensi kertaa syliini. Minusta oli tullut äiti! Poikanen oli kuoriutunut.
Olin itse hädintuskin täyttänyt 20-vuotta ja kaikki oli uutta ja ihmeellistä. Äitiys oli hämmentävää, mutta en olisi voinut olla onnellisempi. Nyt tuosta pääsiäisestä on kulunut jo 11-vuotta ja en voi muuta kuin olla kiitollinen niistä jokaisesta. Minulla on maailman ihanin poika joka on opettanut minulle, mitä äitiys on. Rakastan sinua!
Ensimmäistä kertaa tunnen pientä luopumisen tuskaa, kun reipas miehenalku ilmoittaa haluavansa järjestää kaverisynttärit rinteessä. Meitä ei siellä enää tarvita muuten kuin rahapussin kanssa. Niin se aika kuluu... Ja niin sen pitää kuluakin. Ylpeänä seuraan pikkuhiljaa irrottautuvaa, pientä poikaani. On se niin reipas ja omatoiminen kun touhottaa juhlia järjestäessään kuin äitinsä... Jokaisessa liikkeessä näen itseni ja hymyilen hiljaa sisäänpäin.
Paljon onnea ja siunausta matkaan seuraavalle vuosikymmenelle!
-Äiti-