16. joulukuuta 2009

Matka jouluun, 17. luukku

Kiitos teille rakkaille lukijoille monista ihanista kommenteista joulukalenteriin liittyen!
Ensin näytti siltä, että lukijoiden määrä karsiutui ja
kommentitkin vähenivät,
mutta aika on osoittanut, että kalenterikin on löytänyt omansa.

Täytyy sanoa, että tämä on ollut itsellenikin loistava tapa siirtyä kohti
vuoden odotetuinta juhlaa.
Mieli on hieman haikea, koska niin kuin tiedätte,
puitteet joulun juhlimiseen ovat varsin pienet ja hankalat.
Yleensä rakastan joulun odotusta ja siihen liittyvää puuhailua.
Nyt en ole saanut edes joulukoristeita väliaikaisvarastosta.
Leipomista on turha harrastaa enempää kuin yhden päivän tarpeiksi koska pakastinta ei ole.
Tuulikaappi sensijaan täyttyy valkoisesta kuurasta ja muistuttaa enenevissä määrin
sitä puuttuvaa pakastinta...
Kuusen sisään tuomisesta on turha edes haaveilla...

Kalenteria päivittäessäni on kuitenkin ollut aikaa pysähtyä
joulun varsinaisen sanoman äärelle.
Niin tärkeitä kuin jouluperinteet ja ympäristön kauneus
itselleni ovatkin, on se varsinainen joulun sanoma kuitenkin se rakkain.
Ja se onkin sellaista laatua,
että sitä ei kukaan voi meiltä viedä.
Olivatpa elämän olosuhteet millaiset tahansa :)

Niinpä yhdyn täysillä enkelten riemuun:


Yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri joukko taivaallista sotaväkeä ja he kaikki sanoivat:

"Kunnia Jumalalle korkeuksissa 
ja maassa rauha ihmisten kesken, 
joita kohtan hänellä on hyvä tahto!"

...jatkuu huomenna...

Matka jouluun, 16. luukku

Paimenet eivät olleet uskoa korviaan.
Nyt se siis oli tapahtunut!
Vuosikausia koko kansa oli odottanut ennustetun Vapahtajan syntymistä!
Valtava ilo valtasi paimenet.
Aivan kuin lampaatkin olisivat hymyilleet.


...jatkuu huomenna...