18. helmikuuta 2010

Kuulumisia

Tämä painon hallinta on minun osaltani mennyt nyt kyllä viimeaikoina ihan p*****iilleen! Alusta innostuneena päätin jatkaa samaa linjaa, koska "eihän pari pullaa näköjään missään näy"! No nyt näkyy, ainakin vaa'assa! Tulosta on siis tullut. Vahinko vain, että väärään suuntaan! Paino vain nousee ja pitäsi taas ottaa itseä niskasta kiinni ja lopettaa syöminen. Se ruoka vaan on niin turkasen hyvää! Maha on taas tottunu lihaviin vuosiin ja pitäs nähdä pari päivää nälkää, että sais sen totutettua vähemmälle. Muutaman viikon jälkeenhän se taas helpottaisi... Blääh!

Blogeissa on haastettu viimeaikoina kertomaan aamiaisesta ja kuvaamaan se. Ihaillen olen katsellu puurolautasia runsailla marjoilla, hedelmillä ja appelsiinimehuilla. Päivän tärkein ateria, tiedän! Itselläni se vaan niin usein tuppaa jäämään väliin ja sitten tuleekin illalla oikein sudennälkä johon ahdan kaikkea mahdollista epäterveellistä. Niinä aamuina kun saan aamiaisen väsättyä (joskus puolenpäivän aikoihin...) se on sitten varsin yksipuolinen. Kahvi ja leipä, päällä yleensä jotain levitettävää juustoa.


Masentava näky! Ajattelin silti olla rehellinen :) Harvoin mulla on jaksuja väsätä itselleni malliateria, vaikka sellaista tietenkin toivoisin. Tuo juusto kyllä on ihan sairaan hyvää! TainaSusanna tarjosi sitä kun olin ekaa kertaa heidän kotonaan käymässä, ja pakko oli heti ostaa itsellekin.

Tänään ja huomenna en kuitenkaan murehdi tätä kasvavaa reppua tämän enempää, nimittäin huomenna me Vean kanssa lähdetään Kiinalaiseen viehättävässä herraseurassa ;) TainaSusannan kanssa sovittiin lounastreffit (kyllä me muutakin tehdään kuin syödään...oikeesti... shoppaillaan välillä, ja juodaan kahvia), ja mikään ei voita hyvää ruokaa vielä paremmassa seurassa. Täällä on kiva Kiinalainen jossa saa kohtuullisen edullisesti lounasta seisovasta pöydästä. Jotain hyvää Kajaanissakin.


Toinen ihan huippu juttu on se, että viime kuussa peruttu yrityskurssi on vihdoin pyörähtänyt käyntiin.  Muutama ilta jo istuttu ja innostus vain kasvaa kasvamistaan. Jokohan parin kuukauden päästä pääsisin tositoimiin... Jänskää!

Terkut teille kaikille uusille ja vanhoille lukijoille! 
Olette olleet mielessä vaikken viimeaikoina ihan hirviän tiheeseen ole ehtinyt kommentoimaan.