Olen ollut tässä kämpässä oikea leipuri Laiskimus. Toki haluaisin olla se pullantuoksuinen äiti joka pyöräyttää niin piirakan kuin tortunkin kädenkäänteessä, mutta tämä keittiö ei todellakaan tue leipomista. Kyllä, uskon todellakin, että se johtuu keittiöstä...ei minusta... (voisikohan keittiötä syyttää muistakin tekemättömistä asioista???) Ainakin muistelen, että olin ennen innokkaampi leipomaan. Myös lasten kommentit tukevat sitä:
"Äiti, miks sä et enää leivo?"
Enää??? Olen siis leiponut? Pakko kai sen on vielä olla jossain syvällä selkäytimessä...
Niinpä päätän, että enhän minä voisi antaa ainoan tyttäreni viimeisten yksivuotissynttäreiden valua ohi edes yrittämättä parastani. Nuhaa, kurkkukipua, väsymystä ja hyvä on, myönnetään, pientä pahaa tuultakin uhmaten päätän järjestää syntymäpäivät tähän pieneen ja ahtaaseen loukkuun. Leivon koko päivän. Aamupäivän aikana vedän uunista ulos
*18 muffinssia
*2 kääretorttua
*50 nakkikääröä ja
*tonnikalapiirakan
Olen niin innoissani, etten edes muista millaisessa ympäristössä työskentelen. Tämän täytyy olla sitä taikinaterapiaa!!!
Sankari odottelee herkkuja kieli pitkällä.
Herkkupeppu ja herkut
Täytyy kokeilla onko se tuore.
Yhteistyössä on voimaa!
Kiitos kaikille ihanille vieraille ja lepposaa lepopäivää huomiselle!
(Nuo muffinssit on muuten Mallan blogista bongattu.
Ihanan näkösiä ja hyviä ja helppojakin vielä!)