Hyvin pyyhkii

Voi kiitos taas ihanan rohkaisevista ja innostavista kommenteista!!!
Ilo huomata, miten täällä niin positiivisessa hengessä kannustetaan ja tuetaan kanssamatkaajia. Olette oikeita aarteita! Kiitos!

Arvonta-aika päättyy tunnin päästä, samalla kun tämä päivä
siirtyy historiaan, joten vielä on aikaa jos joku sattuisi tänne eksymään.

Aikaisemmin kerroin kuinka eksyin lankakauppaan ja ostin elämäni ensimmäisen bambulankakerän ja koukun samasta materiaalista. Siihen asti olin lähinnä syönyt bambua, se kun on yksi kiinalaisista herkuistani. Näitä kuitenkaan en pistänyt poskeeni, vaan puikko alkoi heilua iloisesti.

Lupasin kertoa kokemuksia bambuisesta keittiörätistäni. Se vaaleanpunainen, jonka kanssa alotin, pääsi testiin heti valmistuttuaan. Ja mikä parasta, koekäyttäjä oli ystäväni mies! Jos mies rakastuu tiskirättiin, sen on oltava hyvä. Ja niinhän siinä kävi... rätti jäi sille tielleen :)

Pyyhkimiskokemusta kuvailtiin lausahduksilla "Kyllähän tämä asiansa ajaa" ja "Sopivan karhea lian hinkkaamiseen". Olin siis tyytyväinen. Eilen sitten soitin Joensuuhun ensimmäisen rättini nykyiseen kotikaupunkiin ja kysyin, haiseeko?

Ei haissut! LOISTAVAA!!!

Niinpä tartuin taas puikkooni ja tuloksena tämä ylhäällä kuvassa oleva hiekanvärinen rätti. Näitähän voisi tehdä lisää...

Uusia tuulia

Jo jonkin aikaa olen myynyt sekä käytettyjä, että itsetekemiäni tai tuunaamiani ihania pikkujuttuja huutonetin kautta. Nyt ajattelin kokeilla uutta, ja laittaa pystyyn ihan pienen kirpputorin tänne blogimaailmaan.

Käykäähän kurkkimassa kun saan jotain aikaiseksi!

Kesä on täällä taas!

Tänään sain postinkantajan mukana ihanan yllätyksen! Elsass blogin aronnasta voittamani palkinto löysi tiensä tänne pohjoiseen. Tuollaisessa ihanassa kääreessä se oli...

Ja kun sen paketin avasi, sisältä löytyi tällaiset itse tehdyt ihanuudet!

Kiitokset vielä Elsalle ja aurinkoisia kesäpäiviä loppukesääsi!

Muistuttaisin teitä ihanat myös omassa blogissani olevasta arvonnasta. Aikaa osallistua on vielä huominen päivä. Viikonloppuna sitten arvotaan.

Kesä on täällä vielä sittenkin! Enpä muista milloin aurinko olisi viimeksi paistellut, mutta tänään iltapäivällä se sen teki! Varoitin miestä työpaikalle jo etukäteen, että kun tulet töistä, täällä ollaan valmiita lähtöön. Päämääränä Eino Leino talo Paltaniemellä, eli ihan tässä meidän kupeessa. Ihan tarkkaan en tiennyt mitä odottaa, mutta tarkoitus oli saada kahvia, ulkoilmaa ja hyvä mieli. Kaikki toiveeni täyttyivä!

Päärakennus oli rakennettu Eino Leinon lapsuuskodin kopioksi.

Kuisti oli ihanan kirkkaan sininen, jollaista en kyllä omaan kotiini laittaisi, mutta ihana sitä oli tässä talossa ihastella.

Lasten kammari.

Veetillä meni sormi suuhun historiaa ihmetellessä.
Kuka noista olikaan se Eino Leino?
Ja äiti, oliko se Eino Leino poika vai nainen?

Runoilijan työpöytä.

Pullat olivat ajatustakin isompia!

Ja tuomisiksi kavikuppi niille vieraille, jotka aina pyytävät vain "puoli kuppia, kiitos".

Pihamaalla oli ihania pieniä kahvitteluryhmiä puiden varjoissa.
Tänne täytyy kesävieraat tuoda istuskelemaan kun sitä omaa pihaa ei vielä ole.

Pojat vanhanaikaisessa leikkipuistossa.

Ladossa oli alkamassa runoilta kauniissa ilta-auringossa.

Tuo penkkien peittäminen räsymatoilla oli mielestäni ihana ajatus!
Täytyy pitää mielessä...

Rantaan laskeutuvat portaat.

Miehinen näkökulma:

Sillävälin kun minä sinkoilin kamerani (joka muuten on surullisen surkea!) kanssa paikasta toiseen kiljahdellen "Ihanaa!", Seisoi Asse tyynen rauhallisen lapsi kainalossa katsellen järvelle päin ja selaillen Oulujärven karttakirjaa. Välillä kuului muminaa: Tuon saaren takana on uisteltu... ja tuon...

Että hyvä oli reissu, kun sai tuommoisen kirjankin ihan ilimatteeksi!

Kaiken tämän jälkeen kävimme vielä uimassa ja syömässä ulkona.
Siinä vaihessa kamera ei vain enää pysynyt perässä
ja taisi se Prinsessan kantovuorokin vaihtua.

Kylläpäs tuntui kesältä!

Uusi sisuatuselementti

Tämä sisustusyksityiskohta ei kysellyt tullessaan haluammeko sen keskelle olohuonetta kaikkein näkyvimmälle paikalle, mistä kiireessä käsi voi helposti haparoida otteeseensa lelun tuomaan helpotusta kinkkisiin ajankäyttöongelmiin. Se on luikerrellut olohuoneeseemme ikäänkuin huomaamatta. Lelu lelulta, pikkuhiljaa. Olinkin jo unohtanut kuinka lelut lojuvat iloisessa sekamelskassa pitkin lattioita. Pojat kun ovat jo oppineet pitämään tavaransa ENIMMÄKSEEN omassa huoneessaan.

Säilytyspaikaksi riittää onneksi vielä tämä isin vanhasta äitiyspakkauksesta löytynyt pesuvati.
Kohta tarvitsemme varmasti jo järeämmät aseet.

Kaikki poikien vanhat kirjat olen säästänyt, vaikka muuten olen aika surutta heittänyt vanhat vauvantavarat menemään. Meille kun ei enää pitänyt vauvaa tulla... Vaikka kirjoja on kaappi väärällään, en voinut olla ostamatta tätä ihanaa "Pikku-sisko" -kirjaa.




Ehkä siksi, että sattuneista syistä se tuo mieleen omat lapset. Vea sitä jo sujuvasti kuuntelee :) Äidin mieliksi...

Muistoksi

Tällaisia olen väkerrellyt tänään. Taidan olla vähän hempeällä tuulella, vaikka prinsessan nuha on rajoittanut harrastusta aina viiden minuutin välein...







Näitä voisi laittaa huutikseen myyntiin, tai talo täyttyy kohta korteista... Rikastumaan näillä ei pääse, sillä nämä tarvikkeet kyllä maksoivat enemmän kuin näistä ikinä viitsii pyytää, mutta se tekemisen ilohan se on tärkeintä.

Niin, ja se saamani tunnustus... Haluan antaa sen eteenpäin pieni oliivipuu -blogin Lisaylle. Tuore blogin kirjoittelija niinkuin minäkin :) On todella kiehtovaa seurata tunnelmia ja kuulumisia vieraan kultturin keskeltä! Blogissa on ihana tunnelma, joka lämmittää tänne sateiseen Suomen kesään asti.