Asioilla on puolensa

Koko kesän olen ikävöinyt omaa pihaa.

Nyt kun ihmiset kaivelevat puutarhavajasta haravoitaan
ja syksyn kellastamat lehdet leijailevat iloisesti
tuulen riepoteltaviksi,
en yhtäkkiä enää olekkaan enää kovin piha-ihminen.

Ainoa, mitä syksyiseltä pihamaalta kaipaan, on valkolumimarjapensas!
Se on niin kaunis syksyisin.
Lempipensas ehdottomasti!

Omasta pihasta viime syksynä.

:)Viivu

Väriä elämään

Kun on viikon ensin siivonnut oksennuksia,
valvonut kolmen kipeän lapsen sängyn äärellä vuoronperään,
pessyt vähintään kertaalleen kaikki huushollin lakanat, tyynyt sekä peitot
ja siihen perään sitten vielä itse roikkunut
vuorokauden pöntön reunalla,
alkaa olla jo kovastikkin pienen pintaremontin tarpeessa.

Enkä nyt suinkaan tarkoita seiniä jotka tuntuvat kaatuvan päälle,
vaan ihan tätä omaa ulkoista olemusta
jolle on pikapuoliin tehtävä jotain
ennenkuin se kaatuu seinien kanssa samaan läjään.
Sain viimeinkin Assen vakuuttuneeksi siitä,
että tälle tukalle pitäsi taas tehdä jotain.

Kuulun niihin kampaaja-aikojen varaajiin, joille sen ajan pitäisi löytyä just nyt ja heti.
Eihän tässä viikkoja jouda odottamaan!
Kolmas soitto tärppäsi.
Niinpä istuin ja nautiskelin kokonaiset kaksi tuntia
foliot päässä naistenlehtiä selaillen.
(Kotona sairas mies lapsenvahtina, jotain hyötyä siitä vatsataudistakin!)

Juorulehdestä silmiini pisti Lorealin mainos,
jossa oli ehkä syksyn ihanin silmämeikki.
Sain siis hyvän syyn täydentää myös meikkilaukkuani (huom. tälle naamalle ei pussukat riitä...)

Tuskin maltan odottaa, että pääsen testaamaan näitä!

;)Viivu

Tikusta asiaa

Kotia ei kuulu eikä näy.
Niinpä täytyy välillä keksiä tikusta asiaa.
Tälläkertaa se onkin helppoa,
nimittäin Virva Virvatulentaika-blogista heitti meitä tällaisella hauskalla haasteella:

Kerro millainen mielikuva sinulla minusta on

ja pyydä omassa blogissasi muita tekemään samoin.

Aika hauska ajatus, koska jonkinlaisen mielikuvanhan me blogin kirjoittajasta väkisinkin luomme.
Nappaa haaste mukaasi ja jätä tassunjälkesi!

Kuvassa ihana löytö kirpputorilta.
Maljakoita on aina liian vähän, enkä oikein edes tahdo löytää mieluisia.

:)Viivu

Kyllä kaikki sitten on toisin!

Karua... Olen vasta (jo) kolmekymmentä, ja meillä on iltatähti!
Vaikka lapsiluku oli kahden pojan jälkeen täynnä, haaveilin joskus salaa vielä yhdestä vauvasta.
Pojat syntyivät molemmat "pula-aikaan" kaskelle opiskelijakämppää,
eikä suuriin, tai ainakaan hinnakkaisiin hankintoihin ollut varaa.
Vaikka arki oli onnellista
unelmoin joskus vauvasta sitten, kun oltaisiin aikuisten oikeasti töissä.
Ei rahahuolia, vain tilaa ja aikaa!
Ostaisin hienot vaunut, syöttötuolit ja pelit!

Oikeastaan nuo vaunut ja syöttötuoli olivatkin ne, joista halusin viimeiseen asti pitää kiinni
kun sitten kuulin, että olin raskaana.
Mieleeni nimittäin oli hiipinyt aavistus siitä, etteivät ne aikuisten
oikeat työtkään mahdollistaisi ihan kaikkia mielihalujani.

Vaunut sain...
Melkein sellaiset kuin halusin.
Vanha väri vain, koska se oli 200 € halvempi.
Kuvitelkaa, 200 € halvemmalla se melkein paras vaihtoehto!

Syöttötuolista en kuitenkaan tinkisi!

Sen pitää olla tietysti se TripTrap.
Se kun on kuulema niin mahdottoman ihmeellinen.
Tyttö oppi kuitenkin istumaan ennen kuin sellaista ehdittiin hankkia.
Mistä minä olisin voinut muistaa että ne näin nopeaan?
Ei siis auttanut muu kuin kaivaa mummolan vintistä taas pöydänpähän se vanha hyvin palvellut
isin syöttötuoli.

Nyt olen katsellut vanhaa tuolia tuossa jo kuukauden.

Välillä keuhkonnut, että se uusi pitää kyllä saada!
Vai pitääkö?
Itseasiassa voisihan iltatähti istua sen pienen hetken mitä se syöttötuolia tarvitsee tuossa...
Kohta se istuu kanssamme tavallisella tuolilla kuitenkin.

TripTrap on oikeasti varmasti tosi hyvä!
Mutta ehkä me ei sitä tarvita.

:)Viivu

Juhlahumua

Tänään heti neuvolan jälkeen suunnattiin nokka kohti mummolaa ja juhlia,
täyttihän äiti sentään jo pyöreät 54-vuotta.
Mukana rasiallinen makeita mekkoja ja kakkukin pysyi kasassa perille asti.

Mummon tekemä maailman paras kalakakku!

Juhlatunnelma oli katossa.
Ihanan rentoa ja lämpöistä oloa
ihan vain oman perheen kesken.

Perheen vanhin ja nuorin nainen.

Ensimmäistä kertaa saatiin kaikki serkuksetkin Vea mukaanlukien samaan kuvaan <3 Ihanaa viikonloppua! Nautitaan läheisistämme! :)Viivu