Varoituksen sana: Vaatepostaus

Säännöllisesti seuraamassani "Kalastajan vaimo" -blogissa Johanna kyseli vastikään miksi ihmiset blogaavat mielummin kodistaan kuin vaatteistaan. Jäin miettimään kysymystä, koska kuulun niihin joilla riittää mielenkiintoa molempia aihepiirejä kohtaan aikalailla tasapuolisesti. Jostain syystä olen kuitenkin kirjoitellut voittopuolisesti siitä kodista. En keksinyt muuta selitystä (kokovartalopeilin puuttumisen lisäksi), kuin että ehkä koti on sitten kuitenkin se vähemmän henkilökohtainen. Okei, voisin kuvata teille vaatekaappiani, sitä kuinka kaikki rytkyt lojuvat villeissä pinoissa pitkin poikin, ja niistä kuvista olisi henkilökohtaisuus kaukana! Melestäni vaatepostauksista kuitenkin  häviää jotain olennaista, jos vaatteella ei ole kantajaa. 

Oman itsensä ylenmääräinen esittely ei sitten ollenkaan kuulu suomalaisen peruspiirteisiin., saati niihin piirteisiin, joita suuresti ihastellaan. On totuttu olemaan "No enhän mää mittään oo" ja "Elä nyt vaan minua siihen kuvaan..." Mielummin ei edes ystävän kuva-albumiin. Saati sitten julkisesti Blogiin nähtäväksi. Suurin pelko on häpeä ja arvostelluksi tulemisen pelko. Pitäisi olla täydellinen vartalo, että sitä viitsisi kuvata. Ne rohkeat sitten jotka kameran kanssa leikkiin uskaltautuvat  tulevat helposti leimatuksi pinnalliseksi tai muuten itsekkäiksi ihmisiksi, jotka vain "itseään esittelevät".

Silläkin uhalla lupasin Johannalle ottaa härkää sarvista ja kokeilla vaatepostausta. Nou hätä! Tämä blogi ei muutu muoti taikka tyyliblogiksi, koska en ole muodikas tai tyylikäs sanan varsinaisessa merkityksessä. Ehkä olen jo liian vanha siihen. Vaatteissa mukavuusaspekti sanelee sen viimeisen sanan. Siispä kodista ja arjesta postataan edelleen, mutta vaatteet jos jotkin (vaatehuollosta puhumattakaan) ovat osa sitä arkea. Ainakin meidän perheessä :)

Näissä vaatteissa kävin eilen ulkona (tosin ihan ihmisten aikaan...) kuuntelemassa entisen työkaverin bändiä ja juomassa pai kuppia kuumaa kaakaota. Äidin herkkuhetki!

harmaat leggarit Kappahl

farkkutunika Sokokselta

huivi Indiska

rannekoru Kappahl

kengät Sokos

Olen aivan innoissani noista leggareista ja saappaista!!! Saappaat nimittäin löysin nyt Joensuun reissulla PUOLEEN HINTAAN! Huipun tuntoset jalassa ja ihana, vähän erilainen väri. Liian usein kun tulee kengiksi valittua musta tai ruskea.

Hiuksissa höyryrullat ilman höyryä :) Mulle käy aina niin, että jos laitan höyryn kanssa, niin kiharoista tulee liian isot ja hiukset lyhenee puolella. Ehkä sitten joskus jos saan nämä vielä pitkiksi kasvamaan...

Loppuun on vielä ihan pakko laittaa kuva meidän "Pikku-Viivusta" ;) Silläkin alkaa muutama haituva olla sen pitunen, että ponnari saatiin syntymään. Se jopa pysy päässä päiväuniin asti niin, että piti sitten ihan irrotella ettei vahingossa nielaise renksua unissaan.

Että tällasta Minä-minä-minä juttua tällä kertaa... 

Kodista onkin hankala postata jos on kylässä :)

Pellavapää

Arvonta on pärähtänyt ihanasti käyntiin! Huippua on ollu aina välillä käydä katsomassa ketä täällä oikein vieraileekaan. Jatkakaahan samaan malliin :) Aikaa on vielä runsaasti jäljellä! (Arvonta siis tuolla alemmassa postauksessa)

Pikkuhiljaa alkaa taas silmä tottua tähän pellavapäähän. Ollaan edelleen lasten kanssa hiihtolomalla ja toisten nurkissa, ja näissä nurkissa on se mukava puoli (lukemattomien muiden lisäksi), että yhdestä löytyy valtava kokovartalopeili! Loistava kapistus sellaiselle, joka ei moista omista. Se kun kertoo enemmän kuin pelkkä vaakalukema ja on armoton. Taas olen saanut ylimääräistä potkua keventää ruokailua, ja se on aina plussaa. Nytkin ensimmäistä kertaa varmaan kuukauteen mulla on NÄLKÄ! Ja olen päättänyt vastustaa kiusausta aamuun asti. Kello kun on jo kymmenen illalla.

Voitte kuvitella, etten ollut hirvittävän innoissani tänne kokovartalokuvia laittamassa, mutta kun kerran peili kerrankin oli tarjolla ja kuvaa uudesta tukasta on pyydetty, niin uhrauduin! Vartalo on tietysti käännetty sen verran korkkiruuville, että pahimmat makkarat kiertyvät navan ympäri ;)

Hiukset ovat tosiaan vaatineet totuttelua... Toisaalta pidän näistä ja toisaalta kaipaan tummaa. Uusien hiuksien kanssa oli kuitenkin pakko saada uudet kengät...ja farkkumekko. Tekee mieli vaalentaa ja keventää muutenkin kevättä kohden. Jospa vaikka huomenna saisin pari kuvaa räpsäistyä noista uusista ostoksistani :)

Siihen saakka, Hyvää yötä!

Viivu

Kuka siellä?

No nyt sitten asiaan! Yksivuotissynttäreiden kunniaksi lupasin järjestää arvonnan. Aikataulu on venynyt aikaisemmin mainituista syistä, mutta vihdoinkin sain käytyä kaupassa sen verran, että arvonta saadaan aikaiseksi. Tälläkin kertaa arvontapalkinto löytyi Joensuusta Valkoisesta tilasta, arvottavana on seuraavanlainen paketti:

-Ihana pieni peili jonka voi laittaa seinälle tai käyttää vaikkapa kynttilän alustana

-Kaunis puinen nyörirulla

-Oliivipuun oksa

-Tarrateksti

Tällä kertaa kaikki saavat osallistua ja jokainen teistä saa laittaa itsensä likoon. Tahdon nimittäin tutustua teihin! Nyt rohkeasti vain kaikki viestiä jättämään, ei vaadi kuin hetken  vaivan ja lupaan, että jos saadaan iso kasa osallistuneita mukaan arvon lisänä vielä ylimääräisen yllätyspalkinnon. Eli homman nimi on seuraava: Haluaisin kovasti tietää kuka juuri SINÄ olet. Minulla on sellainen tuntuma, että täällä käy paljonkin porukkaa, joka ei koskaan jätä kommenttia, joten haastan nyt erityisesti myös kaikki teidät mukaan! Kirjota kommenttiboksiin ikäsi, sekä hieman itsestäsi ja olet mukana arvonnassa. Omaan blogiinsa kuvan kanssa linkittäneille kaksi arpaa. Muista mainita linkityksestä kommentissasi.

Arvonta aikaa lätkäistään kaksi viikkoa, eli 22.3. klo 18.00 asti.

Ai niin, ja hyvää naistenpäivää naiset!

Olisi mennyt vallan ohi jos isäntäperheen isäntä ei olisi ruokatunnilla poikennut päiväkahvilla kera kahden kauniin ruusun. Pääsipäs yllättämään!

Speedy, tuo naisten ystävä!

Viivu

Blondeilla ON hauskempaa

Edelliseen postaukseen viitaten... Kyllä blondeilla on hauskempaa! Oma empiirinen tutkimukseni on osoittanut se vuosien saatossa vahvasti. Ainakin jos hauskuutta on se, että saa enemmän huomiota (pääasiassa miehistä) osakseen. Niin positiivista kuin sitä negatiivistakin. Blondi on ikäänkuin julkista riistaa ja kaikkien omaisuutta. Blondina ollessani olen saanut ne kauneimmat, joskin myöskin törkeimmät kommentit ulkonäöstäni. Blondia voi lähestyä helposti ja vaikkapa kosia hississä. Blondin perään on helppo huudella kaikenlaista tai ainakin viheltää ohikulkiessaan. Onpa minua pyydetty treffeillekin pelkän rekisterikilven paljastamien tietojen mukaan; blondina.

Olin melkein hämilläni, kun sitten ensimmäisen kerran värjäsin tukkani tummaksi. Yhtäkkiä muutuin näkymättömäksi. Sama naama, sama kroppa ja sama ihminen, mutta jostain syystä huutelut ja lähestymisyritykset loppuivat kuin seinään. Kukaan ei edes katsonut perään. Yhtäkkiä sainkin olla rauhassa. Ensin ajatus tuntui oudolta, mutta pikkuhiljaa aloin pitää siitä.

Tämä hiusten värin muutos ei suinkaan ole osoitus orastavasta keski-iän kriisistä tai halusta saada taas sitä kadotettua huomiota osakseen. Nyt vain on käynyt niin, että olen tullut yliherkäksi tummalle hiusvärille. Vaihtoehtoja ei siis ollut, mikäli mielii selvitä elämästä ilman kutisevia karmeita pahkuroita. Mielenkiinnolla odotan, onko minulla nyt sitten taas hauskempaa...

Hauskaa on ollut se, että pikkuneidille alkaa taas ruoka maistua entiseen malliin! Jopa kiinalaisittain syömäpuikoilla. Loman kunniaksi on kierrelty urakalla Joensuun kantapaikkoja. Eilen oli vuorossa Deli China, loistava paikka! Parasta kiinalaista ruokaa ikinä!

Lomaterkuin, Viivu

Kadonnutta blondia etsimässä

Kiitos ihan jokaiselle edelliseen postaukseen kommentoineelle ja sympatiseeranneelle <3 Nyt en kertakaikkiaan ehdi ja jaksa jokaiseen alkaa vastaamaan ja tunnen siitä huonoa omaatuntoa, mutta voitte olla varmoja, että jokaisen kommentin olen huolella lukenut ja ihmetellyt miten ihania te olette! 

Uskokaa tai älkää, mutta tuon edellisen postauksen jälkeen me sitten lähdettiin vielä toiselle sairaalareissulle. Vean tila meni huonompaan taas ja ajattelin, että tällä kertaa mennään ajoissa. Onneksi mentiin. Kuivanuthan se oli taas. Tipan nokassa pötköteltiin vuorokausi ja nyt tauti näyttää vihdoin helpottavan otettaan! Ihanaa kuulla iloinen nauru pitkän tauon jälkeen! Huomenna olisi sitten tarkoitus aloitella se hiihtoloma vihdoin ja suunnata Joensuuhun loman viettoon. Isi jää kotiin tekemään töitä. Ihanaa päästä taas "kotikonnuille".

 

Tällaisen rankan arkirutistuksen jälkeen iskee aina hirveä tarve hankkia elämään ripaus jotain OMAA ja UUTTA virkistykseksi. Täytyy sanoa (ja lähettää kiitoksia yläkertaan...) että ihan ihmeellisen hyvin olen jaksanutkin. "Niin kuin päivät, niin on ollu voimat", mutta silti palkitsin itseäni tänään ihan pikkuisen :) Hiihtolomalle laukkuun sujahtavat uudet housut, rannekoru ja korvikset, sekä uusi tukka... 

Omasta mielestäni olen aina ollut blondi... Kun aloin selaamaan vanhoja kuvia, huomasin, että itseasiassa viimeksi olen ollut blondi vuonna 2007. Niin se aika kuluu! (mutta onneksi parta ei kasva...) Siispä löin vaalennusaineet päähän ja tässä sitä nyt taas ollaan. Hyvä vai huono, en edes tiedä, mutta vaihtelua jokatapauksessa. Uutta kuvaa en ehtinyt räpsimään mutta laitoin sitten vanhan vuodelta 2007. Siinä sitä ollaan, Idols tuomaristossa lasten kesäleirillä. Minä kolmas vasemmalta, Jane Nikula.

Mukavaa viikkoa kaikille! Palataan taas!