Lista

Johanna Komen kerroksen väkeä -blogissa oli laatinut listaa pienistä, melko arkisista asioista, jotka haluaisi tämän kevään ja kesän aikana toteuttaa. Innostuin ajatuksesta niin, että päätin heti laatia oman listani. Siirrän sen tuohon sivupalkkiin sitten loppu kevääksi niin voin yhdessä  teidän kanssa seurata asioiden toteutumista.

• Haluaisin kokeilla rakennekynsiä ensimmäisen kerran elämässäni. Sellaiset ihan luonnolliset, pikkaisen vain omia kynsiä pidemmät ja ranskalaisella manikyyrillä.
• Haluaisin viettää romanttisen illan mieheni kanssa vain ja ainoastaan kaksistaan. Mummo saisi tulla lastenvahdiksi.
• Haluaisin käydä Intialaisessa ravintolassa piiiiiiiitkästä aikaa.
• Haluaisin Nomination rannekorun (hihii, tänhän te jo tiesittekin)
• Haluaisin käydä katsomassa uuden Sinkkuelämää 2 elokuvan.
• Haluaisin lukea HYVÄN kirjan (saa ehdottaa...)
• Ja sitten tietysti haluaisin löytää kodin.

 Ensi-iltaan on muuten aikaa enää 47 päivää...

Asioilla on tapana toteutua, kun ne sanoo ääneen. Niinpä haastankin kaikkia teitä lukijoita tekemään myös omat listanne. Jos julkaisette ne omassa blogissanne, niin vinkatkaa ihmeessä! Katsotaan mitä kaikkea saadaan tänä keväänä aikaiseksi ;)

VIIVU MYY

Kevään kunniaksi sukelsin täpötäysiin kaappeihin ja löysin kaikenlaista tarpeetonta, roikkumaan jäänyttä, ja ajattelin ainaki hetkellisesti viritellä taas pientä Second Hand -puotia tuonne sivupalkkiin... Käykeehän kurkkimassa. Minusta on tullut aika laiska näiden kirppishommien kanssa, mutta yritän lähipäivinä päivitellä sinne lisää mukavuuksia :)

Puutarhasta puhetta (=puutetta)

Muutama postaus sitten palautin mieliin viimekesäisen puutarhapostauksen. On näköjään myönnettävä, että kun kesä lähestyy alkaa oma piha pyöriä mielessä yhdellä jos toisella vaikken miksikään multasormeksi tai puutarhaihmeeksi tunnustaudukkaan.

Aamulla heräsin miehen päivittelyyn siitä, ettei talossamme ole puutarhaletkua. Niin...  Eipäs muuten olekkan! Enpä ollut tuota tullut kaivanneeksi kun ei ole sitä puutarhaakaan. Hänen taas en ole kertaakaan kuullut ainakaan ääneen omaa pihaa kaipailevan. Näin se menee. Toinen kaipaa puutarhaa, toinen letkua!

Itseasiassa olen ihan luvattoman laiska pihahommissa! Niinpä onkin oikeastaan ihan turha haaveilla varsinaisesta "puutarhasta" kohdallani. Minulle riittäisi ihan vain sellainen pieni piha. Oma vihreä, vehreä paikka maailmassa! Kaikki saisi saisi rehottaa aikalailla oman onnensa nojassa.

Löysin nämä kuvat maaliskuun "Maalla aitoa elämää" -lehdestä, ja nyt muistan taas, miksi meille etsitään nimenomaan vanhaa taloa, eikä rakentaminen tunnu omalta jutulta. Talosta kyllä saisi sellaisen kuin haluaisi, mutta pihasta en koskaan! Näillä taidoilla...

Päivitystä

Samalla kun annoin pölyille kyytiä tein pientä putsausta myös blogissani. Tuli hirveä tarve saada lisää tilaa ja tarvittaessa kaksikin kuvaa vierekkäin, joten siitä se ajatus sitten lähti... Tämä voi vielä muuttua moneen kertaan ja uudestaan, mutta näillä mennään nyt hetken aikaa. Ihanaa ja rentouttavaa viikonloppua teille ystäväiset!

...juu, on se komia tuo iso kuva!

Sataa sataa ropisee

Johanna The Kalastajan vaimo esitteli tänään ihanasti omia kotikulmiaan aurinkokylvyssä, ja siitä sainkin inspiraation kuvailla hieman omia kotinurkkia meidän kaikkien iloksi. Ei siis muuta kuin kamera kainaloon ja pientä tihkusadetta uhmaten kohti uusia seikkailuja. Täytyy myöntää, että juurikaan ei ole viimeaikoina tullut ulkoiltua. Vuosikkaan kanssa pihalle lähteminen vaatii kätevät kädet ja piinkovat hermot, ja kun omilla tolpillaan ei prinsessa vielä pysy, en ole kokenut kovin mielekkääksi lähteä kiljuvaa lasta rapakkoon istuttamaan.

Tälläkin kertaa oli siis turvauduttava rattaisiin. Onneksi isoveikalla oli asiaa lähimarkettiin karkkiostosten merkeissä (ensi yönä yökoulua, jee!!!), joten saimme hyvän tekosyyn pienelle happihypylle.

 Siellä se veikka jo viilettää...

Meillä oli ihan mukavaa.

Vaikka matkanteko kieltämättä vaati välillä survivor -taitoja.

Kyl vaan on lottovoitto syntyä Suomeen! Etenkin pohjoiseen. Menee vielä monta monituista viikkoa, ennen kuin krookuksia löytyy muualta kuin marketin hyllyiltä. Paljosta vetoa, niin Joensuussa ne pilkistää jo? No mutta, jokainen päivä tästäkin eteenpäin on kesää kohti, ja sen voimalla me jaksetaan ponnistaa!

 Puisto näytti vielä käyttökelvottomalta...

Oikeastaan ihan hauska, miten tämä kostea ilma vetää hiukset kikkaralle.