Voihan makkara!

Ihan ekaksi tervetuloa kaikille uusille lukijoille ja kiitos uskollisille kommentoijille <3 Te kyllä piristätte päivää aina juuri silloin kun olen sen tarpeessa.

Ei tartte yksikseen täällä "höpistä".

Niinkuin te vanhat jo tiedätte, yritän karistella viimeisestä lapsesta siunaantuneita kiloja ennen kesää.  Tuloksiakin tulee välillä, ja niinpä hurjasti (= kilo-kaks) keventyneenä suorastaan leijailin vaatekauppaan ostamaan "jotain kivaa" kevätkaduille. Leijailu loppui kuitenkin lyhyeen kun sain itseni vaatekasan kanssa sovituskoppiin ja vedin päälleni uusinta uutta ja kuuminta hottia olevat leggarit ja söpön paidan. Haluatteko kuulla ensin plussat vai miinukset? Okei, positiivisuus kunniaan, joten:

+  

Vaatekoko oli selvästi pienentynyt ainakin housujen osalta.

-  

Näytin makkaralta.

(Harmi kun tuota punaista palkkia ei saa vilkkumaan...)

Tiedättekö sellaiselta joka on tungettu valmistusvaiheessa liian pieneen kuoreen, ja jos se laitettaisiin lämpimälle levylle tai nuotioon, se sanoisi  

POKS!

Voi sitä masennuksen määrää!!!

 

Mukaan lähtivät kuitenkin puolentunnin ähellyksen ja sulloutumisen jälkeen vaaleat farkut ja kevään kevyt paituli. Nielen pettymykseni ja lähden kohti seuraavaa kahta kiloa... 

Olo oli vain jo niin paljon kevyempi kuin peilikuva.
Tiedättekö tunteen?

Sen vuoksi ei todellakaan edelleenkään mitään päivän asua, vaan uudet rytkyt vain näin rennosti penkille heitettynä. 

Ai niin, molemmat muuten Kappahl:ista.

Pientä puuhastelua

Pitkästä aikaa ihan vaan tällainen tavallinen kotipäivä Vean kanssa. Järjesteltiin vähän papereita joita tulee sellaista vauhtia, ettei meinaa perässä pysyä ja kuunneltiin Jenni Vartiaisen uutta levyä Seili (Ihan ok...) Kuittia, laskua, lippua, lappusta... Nyt pitäisi olla suurin osa tallessa ja järjestyksessä.

Meillä on pari tällaista Risto-Matti Ratian suunnittelemaa Saaristo arkkua, joissa säilytetään kesä/talvivaatteita aina tarpeen ja vuodenajan mukaan. Koska perheessämme asustaa nyt taapero kokeilin nostaa ne päällekkäin. 

Nyt kirstujen päällä voi taas vaikka säilyttää jotain :) Näitähän on käsittääkseni olemassa sellaisia sivusta aukeaviakin, jotka nimenomaan on tarkoitettu pinottavaksi. 

Nyt nää lähtis päiväunille, kun kerrankin äidilläkin on siihen mahdollisuus!

Palataan!

Näin se homma hoidetaan

Heippa taas kaikille tasapuolisesti! Täällä on ollu  vaihteeksi "jännitystä ilmassa", meidän sairaalaseikkailu sai tänään nimittäin uusia jännittäviä käänteitä. Aikasemmin kertoilin Vean tippareissusta ja tällä kertaa vapunpäivän iltana vanhin poika yhtäkkiä olikin päivystysreissun tarpeessa. (Tarkemmin en vaivaa ala erittelemään yksityisyyden suojaamiseksi, mutta sen verran kerron, että asia oli kiusallinen, päivystysluontoista apua ja kohtuullisen pikaista leikkaushoitoa vaativa.) 

Eipä siinä auttanut kuin vappuiltana kipaista Joensuussa päivystykseen, josta meidät passitettiin pikimmiten takaisin omalle paikkakunnalle leikkaushoitoa saamaan. (Tämä oli vielä ihan ymmärrettävää) .Onneksi vappu oli juhlittu ja me oltiin muutenkin jo palailemassa, eli reissu ei lyhentynyt kuin muutamalla hassulla tunnilla eikä sairastelu sotkenut vappusuunnitelmia. Sitäpaitsi lapsen hyvinvointi tietysti ennen kaikkea!

Kajaanissa ajeltiin suoraan päivystykseen, jossa ystävällinen lääkäri tutki tilanteen, totesi, että huomiseen voidaan odottaa, ja antoi meille lähetteen aamuksi kirurgian polille. Muistutti vielä syömättömyydestä ja juomattomuudesta, että voidaan sitten aamulla nukuttaa ja leikata. Koko yö tietysti jännitettiin, mahat kuravellillä  koska edessä oli pojan ensimmäinen nukutus ja leikkaus. Mutta kuinkas sitten kävikään...

Aamulla seisoimme kirurgian polilla lähinnä tyhmän näköisinä kun hoitajat pyörittelivät päätään: 

"Menkää päivystykseen"

"Ei me tänne voida ottaa"

"Nämä pitää kuule kyllä tulla päivystyksen kautta tämmöset..."

"Ei meillä kuulkaa täällä ole koko polilla muita kuin verisuonilääkäri, ei se kyllä osaa tämmösiä leikata..."

Viimeinen oli paras!!! Oikeasti melkein nauratti... En tiennyt miten päin selittäisin, että meidät nimenomaan kahden päivystysjonotusreissun jälkeen oli määrätty kirurgian polille!!!

Siispä kolmatta kertaa päivystykseen mars! Jonottamaan :) Hieman tilanne söi naista, mutta sain (uskokaa tai älkää) jotenkin kummasti voimia kun mietin, että tätä te ette kyllä uskoisi :) Olin tietysti vähän harmissani, etteivät ne meitä polille ottaneet, mutta toisaalta minulle iski paniikinomainen tarve varmistua siitä, että varmasti löydetään sellainen kirurgi, joka oikeasti osaa leikata... Ja vieläpä lapsia. (Viimeksi kun tuntui, ettei Veaa hoitanut lääkäri ollut koskaan lasta nähytkään.)

Loppu hyvin, kaikki hyvin (toistaiseksi)! Kirurgi löytyi, mukava sellainen! Hän lupasi leikkausajan lähipäiville. Siihen saakka koitetaan pärjätä ja syödään särkylääkettä ja antibiootteja. Koska koko päivä oltiin oltu syömättä käytiin vielä sairaalareissun jälkeen vähän shoppaamassa ja vetäistiin mahat täyteen pizzaa. Kaikenkaikkiaan onnistunut äiti-poika-päivä loppujen lopuksi. 

Nostin muuten tämän kohta jo "vanhan" kevätkukkasen tuollaisen korkean pylvään päähän. 

Ihan kuin olisi taas saanut uusia kukkia :)

Mukavaa maanantai-iltaa!!!

Lelulaatikko

Kesä tarttui vappureissusta takinliepeeseen ja seurasi aina kotiin asti. Heti kotiin palattua oli ihan pakko kaivaa vaatehuoneesta valkoiset verhot esiin ja vaihtaa ne olohuoneeseen. Kesällä verhojen täytyy mielestäni olla ihan ehdottomasti valkoset ja keveät. Eipä haittaa vaikka näkyisi vähän läpikin. Kesä saa paistaa reilusti sisään eikä verhoja ole tarpeen aina edes sulkea.

Sohvatyynyt pyörivät pesukoneessa ja sohva on aika ankean näköinen (tai no päälliset tietysti, tyynyt odottelevat puhtaalta tuoksuvia päällisiä vaatehuoneessa) koska valkoisia ovat nekin. Aika tiheään niitä saa kolmen lapsen ja kahden koiran huushollissa olla pesemässä, mutta valkoisista sohvatyynyistä en silti luopuisi.

Viimeaikoina olen raapinut päätäni tytön lelujen suhteen kun niiden määrä vain lisääntyy lisääntymistään, eikä olohuoneessa ole ollut niille kunnollista säilytystilaa. Niinpä kaivoin poikien huoneen kätköistä tämän ikivanhan puulaatikon, jonka olen joskus aikanaan ostanut kirppikseltä muutamalla eurolla.

Se saa tästä eteenpäin toimittaa lelulaatikon virkaa.

Havaittiin heti hyväksi.

Lelut on kiva viskoa laatikosta ympäri olohuonetta :D

Huonetuoksuksi valitsin puhtaan puuvillan.

Vapun jälkeen olen aikalailla levännyt ja valmis käymään taas talon etsinnän kimppuun.

Olen pyöritellyt päässäni uusia strategioita ja toivon, että ne vihdoin alkaisivat tuottaa tulosta...

Aurinkoa viikkoosi!!!

Olette ihan parhaita!

Jokiasemalla

Vappua on vietelty perinteisesti  Joensuussa. Tämä onkin ensimmäinen vappu "poissa kotoa", eli me ei enää oikeasti asuta täällä. Onneksi unohdan sen hetkittäin ja leikki tuntuu meilkein todelta. On uskomatonta, että vaikka taivas valuu vettä lähes tauotta kaupunki vilisee ihmisiä ja iloista vappukansaa. Meillä on juhlittu pitkälti lasten ehdoilla ja simat ja munkit ovat päässeet parempiin suihin.

Koska nyt sitten vihdoin virallisesti on kesä, oli pakko päästä ensimmäisen kerran näiden sulien aikaan Jokiasemalle perinteiselle vappumunkille ja simalle. Vean päiväunien aikaan karkasimme ystäväni kanssa tälle reissulle ihan kahdestaan. Ihanaa!

Sade suosi ja päädyimme lopulta sisätiloihin, mutta munkki ja sima maistuivat yhtä hyviltä kuin aina. Ja mikä parasta, hyvän ystävän kanssa saa keventää sydäntä ja treenata vatsalihaksia (nauramalla siis...älkää luulkokaan...).

Vaikka ilma oli kurja ja kylmä, emme olleet ainoita. Meitä Vappusissejä oli liikkeellä muitakin. Terassi sensijaan näytti vielä varsin autiolta ;) Täällä on hyvä kesällä istua, katsella lähteviä ja tulevia veneitä, ja mikä parasta, ruskettua!!!

Kohta aletaan vielä grillaamaan ystäväperheen kanssa kanaa, lihaa, perunoita ja uunissa muhii kasvisgratiini. Riemukasta vappua ihan jokaiselle! Nautitaan hyvästä ruuasta ja ystävien seurasta vaikkei aurinko meitä hellikkään :)

Vapputerkuin, Viivu

(jonka allekirjoitus on kotikoneella ;) )