Suklaa kookos

Olen ehdottomasti tuoksuihminen.

Hyvä tuoksu kruunaa kauniin tunnelman.

Jo teininä virittelin kaikenlaisia tuoksupusseja huoneeseeni.

Tänään meillä tuoksuu täyteläinen, lämmin suklaa.

Niin uunissa kuin kynttilöissä.

Seassa loraus kermaa, kookosta ja pähkinää.

(Keksien ohje on sovellettu TÄSTÄ Mallan suklaa cookies -reseptistä.
Itse laitoin taikinaan kaksi (kröhöm) levyä suklaata ja mantelirouhetta)

Ihana suklaisen ruskea peili odottelee pääsyä Prinsessan huoneeseen.

Ostin sen joskus ennen Vean syntymää Joensuusta Sarustiikasta,

ja vasta tänään löysin pakkauksista <3

Sopii täydellisesti mun suklaiseen tunnelmaan :)

Makeaa maanantai-iltaa teille ystävät <3

Muistutan vielä kaikkia kalamiehiä onginnasta!!!

Klikkaa

TÄSTÄ

Turhake?

Vaihteeksi postaus taas niinkin pinnallisesta aiheesta kuin oma naama. Siitä, joka aina on niin lähellä ja aiheuttaa päänvaivaa (kirjaimellisesti...). Olen jo aikasemminkin puhunut täällä ihosta, joka mulla on seka sellainen. Etenkin näillä keleillä se ei tahdo millään pysyä mattana, vaan oikein tirisee rasvaa. Iho on myös epätasaisen värinen, ja niinpä käytänkin meikkiä AINA ja kaikkialla missä liikun. Kesällä sitä kuitenkin toivois voivansa välillä liikkua ilman, että iho saisi vähän edes aurinkoa, jolla on ainakin mun iho-ongelmiin parantava vaikutus.

Jokunen aika sitten eksyin Avonin tuote-esittelyyn ja sorruin tilaamaan tämän:

Jokaisen naisen unelman!

Värittömän meikkivoiteen!

 Voide tuntuu aivan ihanalta kasvoilla, mutta huomaan kaipaavani sittenkin sitä peittävyyttä...
ainakin näillä keleillä.
Innolla odottelen ens viikon helteitä, että pääsen uuden voiteeni ihan kunnolla testaamaan.

Onko kellään muulla kokemuksia?

Idea tuntuu ihan hyvältä. Voide, joka siloittaa ihoa ja tasoittaa väriä, muttei peitä.

Kyllä ihminen on heikko hyvän tavaran edessä!

Näissä kuvissa tuttu turvallinen meikkivoide, värillinen!

Jotain hyötyä muuten siitäkin, että itseään kuvaa. Näistä kuvista huomaan, että vessan peili kaipaa kipeästi pesijää... Huomenna vois olla siivouspäivä.

Mukavaa maanantaita!

Ehkä työnsä aloittavia helpottaa se, että lomalaiset ne vaan siivoaa.

Elämäni ensimmäinen

Siinä se nyt on!

Elämäni ensimmäinen!

Melkein hävettää tunnustaa, että jos multa olis kysytty pari vuotta sitten pidänkö Pioneista, olisin luultavasti vastannut "kyllä, jos se on syötävää". 

 

Te rakkaat blogisiskot olette valistaneet minua koko kesän siitä, kuinka Pioni on se-ainoa-oikea -kukka, ja olen tullut sen ylivoimaisuudesta kaikkien kukkien joukossa postaus postaukselta vakuuttuneemmaksi. 

 

Mistään en kuitenkaan ole omaani löytänyt, kunnes tänään rakas ystäväni 

 

TOI MINULLE SELLAISEN!

On se hieno!

Näyttävä, jalo, hienostunut...

Tätä varmaan tuijottelen tämän illan kuin vasta syntynyttä lasta.

Ihanaa lauantai-iltaa tämän kukkien kukkasen myötä teille jokaiselle <3

...ja kiitos Johanna!

Minusta tulee isona...

 Artesaani!

 Tai niinkuin appiukkoni asian ilmaisee, Partisaani...

Enää vain muutama hassu viikko koulun alkuun... Väistämättä ajatus alkaa pyöriä jo syksyssä, vaikka hellettä luvattiin vielä ens viikoksi ja meidän "etelänloma" on vielä tekemättä.  Minä siis aloitan Tilasisustuksen artesaani -opinnot. Muutamat lukijat kyselivätkin viimeksi mitä opinnot pitävät sisällään, ja ajattelin laittaa listaa pääasiallisista sisällöistä, jos jotakuta kiinnostaa.

• Sisustamisen perusteet
• Atk-avusteinen piirtäminen autocad- ja archicad –ohjelmilla
• Kalusteiden- ja sisustusesineiden suunnittelu ja valmistus
• Kalusteiden kunnostaminen ja entisöinti
• Tilojen remontointi
• Seinä-, lattia ja kattopintojen materiaalien tuntemus, valinta sekä asentaminen kuiva- ja märkätiloissa
• Yrittäjyys

Oikeasti isona minusta tulee sitten sisustuskaupan täti, joka höpöttelee mukavia asiakkaiden kanssa ja juo kahvia kauniissa pikku putiikissa, sekä tarvittaessa osaa itse suunnitella ja toteuttaa ainakin pienet muutokset  kodeissa ja muuallakin. Ihanaa päästä oppimaan uutta! Hauskinta ehkä kuitenkin on se, että meitä aloittaa kolme Kajaanilaista "blogistia" samalla luokalla! Voi niitä opettaja raukkoja! Jospa minäkin alkaisin pikkuhiljaa viihtymään... Huomaatteko, en olekaan pitkiin aikoihin valittanut asuinkaupungistani :) Elämä täällä alkaa vihdoinkin asettua uomiinsa. Silti on ihanaa saada tänään grillivieraita Joensuusta! NAM!

Kuva Viljamin huoneesta. Söpö virkattu nukke Marimekosta.

Ai niin ja hei, käykäähän koittamassa onneanne tuolla alempana kaikki,
jotka ette ole vielä onkineet!

Verhokriisi

Keittiön verhot on olleet oikea murheenkryyni.

Mulla vain ei ole varastossa tähän kotiin sopivia. 

Niinpä me on oltu ilman verhoja, kunnes eilen pujottelin 60-luvulta peräisin olevaan tankoon tällaisen.

Mulla tulee tästä mieleen mummola.

Eikä se voi olla huono asia.

Keittiön ikkunasta näkee muuten sopivasti suoraan hiekkalaatikolle. 

Kätevää!

Saa nyt olla noin ainakin jonkin aikaa.

Kunhan saadaan keittiö rempattua, katotaan sitten uudestaan.
 Arvatkaa muuten kuka söi keksit ylimmästä kuvasta?
Tarkkasilmäinen huomaa, ettei niitä enää alimmassa ole... :)

Kivaa ...mitä? Onko se jo viikonloppu? 

JEEEE!