Sisustuskriisi

Tämä päivä on mennyt siivoillessa, eikä valmista ole tullut. Samalla olen ollu ihan hukassa sen kanssa, mitä oikeastaan kotiini haluan. Koulun myötä mulle on avautunut rajaton mahdollisuuksien maailma, ja se on sekoittanut pään nyt sitten ihan lopullisesti. Virittelin olkkariin uudet syksyisemmät verhot, enkä ole ollenkaan varma onko nää nyt yhtään sinne päinkään mihin suuntaan haluaisin tätä meidän kotia olla viemässä.

Noh, ainakin yks juttu on varmaa. Verhot on liian lyhyet! Kannattas vissiin kattoa aina ne mitat ennen kun ostaa (vink,vink). Onneksi suurin osa verhoista sujahtaa sohvan taakse, joten näillä mennään tää syksy.

Habitaresta löysin ihanat Soap Factoryn käsin tehdyt luonnonmukaiset saippuat, joita olen tänään järjestellyt myös putiikin hyllyille. Paljon kivempaa hommaa muuten kuin siivoaminen! Kuvassa ihana täyteläinen espresso, NAM! Putiikista vielä sen verran, että syyskuun ajan sieltä toimitetaan kaikki yli 50e tilaukset ilman postikuluja! Kannattaa siis käydä kurkkimassa jos et vielä ole ehtinyt.

Tuolla ylemmissä kuvissa muuten vilahtelee kaksi tollasta valokuvatyynyä joista on jo pitkään pitänyt postata. Ehkäpä ens viikolla ehdin vihdoin... 

Ja nyt takasin imurinvarteen...

Kenkävero

Heipat taas kaikille tasapuolisesti, ja etenkin lämpöset tervetulotoivotukset uusille lukijoille! Lukijalaskuri ilmeisesti taas vaihteeksi toimii, hyvä niin! Onhan se kiva nähdä välillä muutakin kuin oma naamansa. (Rapuhattukuvan poistoa olen jopa harkinnut vakavasti lähes päivittäin, sen verran se pistää omaankin silmään kun kone sen arpoo AINA tuohon alapalkkiin missä ehdotellaan vanhoja postauksia luettavaksi tyyliin "olisitko kiinnostunut tästä")

Habitare käyty ja paljon ehdittiin nähdä. Olis niin paljon kerrottavaa, etten oikein tiedä mistä aloittaisin. Niinpä laitan tähän aluksi vain pari kuvaa Kenkäverosta jossa pistäydyttiin menomatkalla, ja muhittelen Habitaren antia vielä hetken mielessäni.

Kenkäverosta olin kyllä kuullu, mutten koskaan ollu siellä itse käynyt.

Kaunis paikka, kauniita rakennuksia ja vanhan ajan tunnelmaa...

Putiikki oli ehkä hieman pettymys...

Ja sitä tietty olin odottanut eniten.

Tämä  pyörä oli lähes maastoutunut vanhan omenapuun alle.

Lopuksi tietty vielä se pakollinen minäkin-olin-siellä -kuva, mistäpä muualta kuin vessasta.

Niin, ja lohduttavaahan tässä on se, että on ne peilit p*****t muuallakin kuin meillä.

Tähän reissuun vielä palataa, mutta nyt rennon letkeää perjantai-iltaa kaikille!

Tulin vain sanomaan heipat hetkeksi. 

Aamulla aikainen herätys ja nokka kohti Helsinkiä,

Habitare-messuja.

UUUUUH! 

Aika ihanaa.

Nähdään perjantaina!

...ellei nähdä jo messuilla ;)

Elämän pieniä iloja

Terveiset kahvitauolta! Opiskelijaelämässä kahvikin on noussut taas ihan uudelle jalustalle. Kesällä jo lopetinkin kokonaan moisen myrkyn killittämisen (koska se saa minut hyperventiloimaan), mutta routa porsaan kotiin ajaa ja koulu possun kahvikupin ääreen. Vaikka yritän pysyä kohtuudessa, jopa minimaalisissa määrissä, on jo pelkkä tuoreen kahvin tuoksu ja lämmin kuppi se maaginen yhdistelmä, joka katkaisee muuten pitkän päivän sopivampiin palasiin.

Ainoa haittapuoli on se, että kahvin kanssa täytyy ehdottomasti sitten saada jotain hyväskää . Suklaa-automaatit ovatkin ehkä kahvin jälkeen paras keksintö koulujen auloihin. Millonkohan ne keksisivät leivosautomaatin? Minä voisin syödä oman kakkupalani vaikkapa tällaisesta söpöstä kakkulapiosta.

Maistuis varmaan teillekin...

Mukavaa viikkoa!

Lähiruokaa mulle tuokaa

Voi musta tulis NIIN maalainen jos ne vaan tois sen maaseudun tänne kaupunkiin! Käytiin tänään nauttimassa maalaishulinasta maalaismarkkinoilla, ja olipahan mukavaa! Olis ihan parhautta poimia marjat omasta metsästä ja hakea uudet perunat pellosta tai kellarista valkoisissa pitkävartisissa kumisaappaissa. Mutta kuten jo aikaisemminkin olen todennut, musta ei vain ole siihen niin kauan kun maaseudulle on puolen tunnin ajomatka. Tulisin vainoharhaiseksi ilman katuvaloja ja kaipaisin jo ensimmäisenä iltana iltateelle ystävien luo.

Tällasina päivinä on kuitenkin ihana nautiskella puhtaasta ruuasta ja fiilistellä pilkkomalla vuokaan suoraan lähitilalta noudettu kukkakaali, ottaa sen seuraksi paikallisen maatalonemännän leipomaa nyrkkirieskaa ja juomaksi Kainuulaisista mansikoista ja mustioista keitettyä mehua. Ihan normaali arjessakin suosin mieluiten lähiruokaa, mutta sitä on vain valitettavasti aika rajallisesti tarjolla. Hyviä vinkkejä Kainuulaisilta otetaan vastaan!

Mukaan tarttui myös pari purkkia hilloja, joista sokeriton tyrnihillo oli mun ehdoton lemppari. Mukavan kirpsakka maku, ei ollenkaan öklömakea (vaikka välillä se öklömakeakin menee oikein sujuvasti). Viime yönä yksi hampaista sanoi sopimuksen irti ja lohkesi vanhan paikan kohdalta. Liekkö se syy siihen, että sokeriton vaihtoehto  tuntuu nyt oikei hyvältä! Äh! En edes halua ajatella hammaslääkäriin menoa... 

Lapset oli ihan yhtä innoissaan kuin minä. Vain miestä piti välillä vähän "raahata" mukana, mutta hyvinhän se sitten loppujen lopuksi viihtyi kun sai muikkuja puseronsa alle.