Mummolan elokuu

Kesän satoa.

Ei niin mieluinen urakka.

Olen lähdossä hakemaan mummolasta serkkuni sinne jättämää laatikkoa täynnä tyttöjen vatteita. Kun asunto on pieni, on myös säilyystila rajallista. Tämäkin lipasto on täynnä liian pieniksi käyneitä vauvanvaatteita. Päivitys olisi ollut jo aikoja sitten paikallaan, mutta en millään raaskisi luopua niistä!

Meidän viimeiset vauvanvaatteet!

Mitä minä niille tekisin?
Voisin säilöä muistoihini, tai myydä pois...
En pidä siitä että kaikki kaapit ovat täynnä tarpeetonta tavaraa.
Tuskin saan niitä tarpeellisia pysymään järjestyksessä...
joten kallistun ehkä myymiseen.

Muutaman rakkaimman jätän muistoksi.

"Aapo-monkey"
(pojat nimesivät synnärillä)

Jospa uusien vaatteiden innoittamana saisin urakan lopulta aloitetuksi.

Rentouttavaa, levontäyteistä viikonloppua sinulle!

Nukkekoti

Vastikään syntyneen tyttölapsen äitinä minä tietysti haaveilen unelmieni nukkekodista...

Täytyy tosin tunnustaa, että olen minä siitä jo aikani haaveillut.
Unelmani olisi joskus (sitten kun on aikaa...) rakentaa nukkekoti vanhaan kaappiin. Sahata siihen ikkunat, jotka illalla hohtaisivat lämmintä tunnelmallista valoa. Tuo ajatus on kuitenkin piiiiiiitkän tähtäimen haave, mutta nyt olen saanut hyvän syyn haaveilla aluksi vähän pienemmän mittakaavan minikodeista!

Olin ajatellut jotain tällaista:


Mutta noista Helsingin tuliaisista innostuneena etsin tieni Brittiläisen Le Toy Van leluvalmistajan nettisivuille, ja löysin varsin potentiaalisen haastajan:

Lastenhuone

Keittiö

Makuuhuone

Ruokasali

Välillä voisi käydä hevostelemassa...


...ja picnicillä perheen pakettiautolla.

Täälläkin asuu varmasti ihan onnellinen perhe.
Ja mikä parasta; täydestä puusta!
Olisiko onni kestävämpää?
Mene ja tiedä...

Onko kellään kokemusta?

Rakkaat kirjat

Törmäsin tänään aamukahvia hörppiessäni Olivienon blogissa mielenkiintoiseen haasteeseen esitellä viisi parasta kirjaa kautta aikojen. Ajatus alkoi kiehtomaan, ja niinpä päätin kantaa myös omat kirjani kekoon. Vinkeiksi näistä ei ehkä ole, koska valikoimaani kuuluu aikalailla tuttuja klassikoita. Kirjallisuutta on niin paljon ja niin monen laista, että hyviä ja suosittelun arvoisia teoksia löytyisi varmasti kasapäin. Niinpä helpotin tehtävääni, ja valitsin kirjoja, jotka ovat minulle tärkeitä; joihin palaan aina uudestaan ja uudestaan.

1. Raamattu saa aloittaa:

Kirja, joka on aina saatavilla.

Kirja, joka ei koskaan kulu lukemalla,
vaan itseasiassa vain paranee kerta kerralta.

Joku raamatuista, joita perheessämme on useita, on tosiaan yleensä aina tallessa ja kaikkien saatavilla. Siksipä ne usein ovat sen näköisiäkin. Tätä isin lapsuusmuistoa on pyritty suojelemaan, mutta näköjään joku on jo siitäkin kirjaimellisesti "sisäistänyt" muutamia jakeita. Meillä ovat koiratkin Raamatun lukeneet!

Valitettavasti!

Ja tässä auki yksi lempipaikoistani.
Johanneksen evankeliumin 17. luku, jossa Jeesus rukoilee kaikkien seuraajiensa puolesta.


2. Runotyttö sarja

Ihan pahaa tekee laittaa tästä kirjararjasta tällainen kuva. Tällaisella kannella en ole koskaan tätä kirjaa lukenut, eikä Uudenkuun Emilia näytä yhtään tuolta! Runotyttö kirjat olen lukenut 10-20 kertaa läpeensä. Voimakkaimmin samaistumista aiheuttanut kirja ikinä!!!

3. Mestaritontun seikkailut

Selkein lukumuisto lapsuudesta! Ekaluokan opettajani, jonka ihastuttavan olemuksen takia muuten valitsin ammattinikin jo 6-vuotiaana, luki meille pienille räkänokille tämän jännittävän kertomuksen ääneen. Tuon lukukokemuksen ihana muisto on saanut minutkin lukemaan oppilailleni niin paljon kuin mahdollista. Vielä 6.-luokkalaisetkin rakastavat ääneen lukemista. Uskokaa tai älkää!

4. Sinuhe Egyptiläinen

Täytyy tunnustaa, että tämän klassikon luin ensimmäistä kertaa vasta lähemmäs kolmekymppisenä. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. En ollut uskaltanut siihen tarttua, koska olin niin monen kuullut toitottavan kuinka loistava kirja se olisi. Pelkäsin pettyväni. Entä jos en pitäisikään siitä. Ei huolta, PIDIN! Luin sen lähes samalta istumalta toiseenkin kertaan. Myöhemmin ajattelin, että oikeastaan olen onnellinen, että luin sen vasta "kypsemmällä" (ehhehe) iällä... Ehkä ymmärsin sen vertauskuvallisuutta ja elämänjanoa eritavalla kuin teini-ikäinen.

5. Sakset

Tämä kirja on rakkaimman lapsuusystäväni kirjoittama. Muistan jo kolmannella luokalla lukeneeni hänen avaruusseikkailuitaan koulupöydän laatikosta siihen aikaan kun kirjatkin vielä kirjoitettiin kirjoituskoneella. Jo silloin ajattelin, että tästä tytöstä vielä tulee jotain. Kirja on minulle rakas, koska se muistuttaa siitä, että unelmat voivat toteutua. Kuitenkaan ainoastaan tunnesiteeni ja muistoni ei tee kirjasta arvokasta, vaan se valittiin myös mm. Finlandia-palkintoehdokkaaksi vuonna 2007. Aivan loistavaa kielenkäyttöä! Jokainen sanakäänne on tarkoin harkittu!

Jos kirjat ovat lähellä sydäntäsi, tartu ihmeessä haasteeseen!
Olisi mukava lukea teidän muidenkin kokemuksista :)

...Niin... ja niitä sisustuskirjoja en edes maininnut....
itsestäänselvyys...

Pieni toivon kipinä

PITKÄSTÄ AIKAA
potentiaalinen taloehdokas...

Perhosia vatsassa.
Välittäjän kanssa treffit 17.15.
Ruma kuin mikä.
Jatkaisi tätä kakanruskeaa linjaa vihreänä,
mutta sille voisi ehkä tehdä jotain...