Lehmityttöjä...ja poikia

Ihan sydäntä särkee kertoa:
Se ei ollut se oikea.

MUTTA

En ole pahoillani, koska käynti poiki jotain muuta...
Jotain pieniä toivonkipinöitä ja mahdollisuuksia ensi viikoksi.
Siksipä en ole laisinkaan harmissani,
vaan ehkäpä toiveikkaampi kuin pitkään aikaan...

Nyt kuitenkin unohdetaan taloasiat pariksi päiväksi ja keskitytään viikonlopun viettoon.

Kävimmekin alkajaisiksi koko perheen voimin maalaismarkkinoilla ihmettelemässä eläimiä
ja Suomen kesän runsasta satoa. Olipa ihanaa!!!


Jos mulla olisi se oma talo ja iso piha, olisin varmasti lähteny markkinoilta lehmä kainalossa :)
On ne niin sulosia.

Haaveet nostaa taas päätään...

Pitäisi malttaa olla hiljaa ja odottaa, mutten malta!
Tuntuu siltä, että haluan jakaa teidän ihanien kanssa nämä vaiheet,
vaikka varsin todennäköistä on, ettei tämäkään ole se oikea...
Jokatapauksessa
tällainen talo tuli myyntiin tänään...
Huomenna mennään katsomaan...

Vasta katsomaan siis...
Mutta toivoa on taas
:D

Syksy, mikä ihana tekosyy!

Ja siinä sen seuraukset :)

(nurinkurin neule, LINDEX)

Sattuneista syistä neuleet tahtovat tarttua käsipuoleen kauppareissuilla.
Välillä päivät ovat liian lämpimiä näille syksyn ihanuuksille,
mutta viime yönä tämäkin neuleliivi pääsi jo tositoimiin. Jouduimme nimittäin käymään tukkoisen pikkuisemme kanssa päivystyksessä röörejä aukomassa. Sen verran tuskaista oli "nukkuminen" jota ei kyllä nukkumiseksi voinut kutsua. Prinsessalla on pienenä valuvikana halkio suulaessa, ja sen seurauksena korvatulehduksille on erityinen alttius. Onneksi korvat kuitenkin ainakin vielä olivat kunnossa. Toivottelivat tervetulleeksi aamulla uudestaan, mutta minusta näyttää, että pahin alkaa olla jo takana. Kuume on laskenut ja 3 tuntia yhtenäistä unta takana!!! JEE!!!

Minä puolestani olen roikkunut aamupäivän pöntön reunalla migreenin kourissa kahden valvotun vuorokauden jälkeen. Tai no onhan sitä unta ollut, mutta tunnin pätkissä enimmillään. Tällaisten öiden jälkeen sitä taas arvostaa sitä, että lapsi yleensä nukkuu hyvin.

Kunhan prinsessa tuosta toipuilee,
päästään testaamaan hänenkin neulettaan.

Aamukahvilla osa 3

Nyt se sitten vihdoinkin tapahtui!
Ensimmäinen ihan ihka aito ja oikea aamukahvi kolmeen vuorokauteen!!!
Mitä muuta ihminen enää tarvitsee.

Onneani hieman himmensi kiljuva ja räkää valuva lapsi kainalossa.
Eilisillasta asti on kaikki ollut huonosti.
Räkä valuu,
nenä pärskii.
Ei nukuta noin,
ei nukuta näin,
ei nukuta mitenkään päin.
Äiti on siis tänään vähänpaljon väsynyt.

Kahvia juodessani mietiskelin syntyjä syviä. Blogimaailmassa olen törmännyt uuteen ilmiöön. Kanssamatkaajista osa uupuu matkan varrelle. Mieleen hiipii ajatus, onko tässä mitään järkeä. Se on ihan ymmärrettävää. Nimittäin jos totta puhutaan, niin siitä järjestä en kyllä tiedä. Mutta on tämä vain niin mahdottoman mukavaa! Ja jos itse iloitsee tekemisestään, niin eikö se silloin jo kannata. Olipa siinä sitten järkeä tahi ei.

Kyllähän se ajatus hiipii välillä omaankin mieleen kun tämä meikäläisenkin kuulumisten taso on taas tällä hetkellä luokkaa Onko mamma saanut aamukahvinsa nautittua vaiko eikö, mutta sellasta se välillä on, kotiäidin elämä. Ei tästä menestyselokuvaa tulisi, ja siksipä jatkan blogin kirjoittamista. Ihan vaikka omaksi ilokseni!

Hirveesti hommaa

Ihminen on uskomaton.
Kun se on muka lomalla, se kehittää itselleen hirveesti hommaa.
Minä nautin pienestä puuhastelusta.
Ei kai sitä osaisi paikallaan ollakkaan.

Tänään olen innoissani laittanut arpajaisvoitot taipaleelle.
Ilo on ollut huomata, kuinka tänne aina tupsahtelee uusia ystäviä seuraamaan elämän menoa
ja mikä parasta, jakamaan myös osan omastaan oman blogin, taikka sitten ihanien pienten viestien kautta, Jokakerta niistä aina ilahtuu yhtäpaljon! Ihanaa tavata samanhenkisiä ja erilaisiakin ihmisiä. Aina kuitenkin löytyy jokin yhteinen kosketuspinta elämään.

Samalla aloittelin myös ikuisuusprojektiani taas uudestaan. Viikko sitten sain lajiteltua kuopuksen vaatteet suunnilleen sopiviin ja liian pieniin. Niiden eteenpäin laittaminen kuitenkin jäi. Nyt päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja aloittaa vaatteiden kuvaamisen ja listaamisen huutikseen vihdoin!

Jos tiedät jonkun, joka tarvitsee vauvanvaatteita kokoa 50-62cm, niin nyt kannattaa vinkata! On nimittäin ihan mahdottoman ihania vaatteita tarjolla. Hyväkuntosiakin ovat kun vain pari kertaa käytetty. Tämä äiti vähän hurahti noihin tyttöjen vaatteisiin :D