Maan pinnalla

Niinhän siinä kävi,
että rominalla tultiin taas alas haaveista viettää joulua uudessa kodissa.
Tarjous tehtiin eilen, ja tyly vastaus saatiin tänään.
Ei tule kauppoja.

Olihan se odotettavissakin.
Jotenkin olimme kuitenkin odottaneet edes vastatarjousta.

No mutta, kukin päättää omastaan.
Ei voi muuta kuin jatkaa etsintää.
Kelpotalo muuttui siis taas unelmatalosta haaveiluksi ;)

Mieliä lämmittämään joimme äsken lasten kanssa kuumaa glögiä kynttilän valossa.
Kaverina pipari-suklaa kääretorttu jota vihdoinkin ehdin kokeilemaan.
(Ohje uusimmassa Yhteishyvä-lehdessä.)

Suklaakastiketta suupielessä,
Viivu

Sika selätetty tällä erää

Pitkästä aikaa meillä ollaan terveinä!
Ihan niinkuin jo monta päivää putkeen (vautsi!).
Tuntuu hyvältä!

Pitkästä aikaa on ollut aikaa ja voimia juosta talojakin katsomassa.
Kyllä se vain nyt näyttää niin olevan, ettei sitä unelmataloa kuulu ei näy!
Pikkuhiljaa alan taipua ratkaisuun, joka olisi sittenkin väliaikainen,
mutta toisi elämänlaatua ja ennenkaikkea TILAA tähän tavaranpaljouteen
ja lapsiperheen arkeen.

Ehkä sittenkin joudun tyytymään "ihan hyvään",
meidän tarpeisiin sopivaan perusratkaisuun...
Tämä taloprojekti näyttää venyvän niin, että sen oikean löytymiseen voi oikeasti mennä vielä vuosia! Jotain on tehtävä ennen sitä, tai paras aika lasten kanssa menee haikaillessa jostain, mitä ei todellisuudessa vielä ole.

Niinpä olemme nyt käyneet katsomassa "kelpotaloa".
Ymmärrätte, etten ole kovin innostunut,
mutta jollainlailla helpottunut kyllä.
Huomenna ollaan jo viisaanpia!

<3Viivu

Heipat kaikille!

Mukavasti olette löytäneet tuon arvonnan edellisessä postauksessa.
Muutamat ovat uskaltautuneet ilmoittautumaan lukijoiksikin :)
Tervetuloa joukkoon!
(Vaikka aika monen tiedän täällä käyneen jo säännöllisesti aikaisemminkin.)
Tuo lukijaksi ilmoittautuminen tosiaan tahtoo välillä jäädä.
Eikä se nyt tietenkään mikään välttämättömyys olekaan.
Mukava silti nähdä, että joku näitäkin juttuja lueskelee :)

Lähestyvän joulun kunniaksi ajattelin laittaa pienen kynttilävinkin!

Jouluomenoista saa kivoja tuikkukuppeja
kun kannan kohdalle kaivertaa tuikun mentävän kolon.
Omena on helppo kaivertaa, ja kestää hyvänä useita vuorokausia.

Vain mielikuvitus on rajana millaisia ihania asetelmia näistä voi joulun aikaan rakennella :)

Helppoa ja kaunista!

<3 Viivu

Tästä se sitten alkaa...

Nimittäin Viivun blogin virallinen joulun odotus!
Heitetään talohaaveet hetkeksi nurkkaan ja nautitaan tuoksuista, lämmöstä,
tunnelmasta ja läheisten seurasta.

<3

Mikä olisikaan parempi tapa aloittaa joulukausi,
kuin muistamalla jotakuta itselle tärkeää.
Kuten lupasin, haluan muistaa teitä rakkaita lukijoita pienellä arvonnalla.
Tällä kertaa arvonta on siis vain lukijaksi ilmoittautuneille.
(Perusteluja voi lukea edellisestä postauksesta.)
Arvottavana on tuo kuvassa oleva ihana pussukka sisältöineen.
(Jouluun liittyvää tietysti!)

Laitathan tähän postaukseen pienen merkinnän halukkuudestasi osallistua!
Aikaa on viikon verran,
ja voittaja arvotaan ensi maanantaina 16.11.

Ne, jotka täällä käyvät muuten vaan,
eivätkä ole jostain syystä halunneet lukijaksi itseään kirjata,
elekäähän hättäilkö.
Kyl mie pian teitäkin muistan!

<3

Kiitollinen mieli

Eilinen ilta oli ihana!
Silmät ristissä ahmin uusia jaksoja niin kauan, kunnes en enää kertakaikkiaan pysynyt hereillä.
Hyasinttia en sentään ostanut vielä, vaikka meillä niitä meneekin monta jo ennen joulua,
ne kun eivät ole niin kovin pitkäikäisiä.

Kiitos ihanista kommenteistanne tuohon edelliseen postaukseen :)
Lohduttavaa tietää, että meitä on monta tässä samassa koukussa.
Viime jouluna muuten asettelin aina illalla hyasintin pienelle pöydälle sängyn (joka tässä tapauksessa siin oli levitettävä sohva) viereen maksimoidakseni mahdollisuuden herätä hyasintin (jota rakkaudellisesti meillä myös hajusintiksi kutsutaan) tuoksuun.
Oi, se oli ihanaa!!!

Tulin niin hyvälle tuulelle teidän terveisistänne, että päätin käydä lukaisemassa vanhempiakin kommentteja. Melkein tuli tippa silmään, kun tajusin miten paljon teitä ihania ihmisiä on, jotka käytte jakamassa pienen palan itsestänne blogissani!
Haluaisin antaa lämpimän halin teille ihan jokaiselle,
ja istahtaa hetkeksi kahvi (taikka sitten tee) kupposen ääreen ja vaihtaa
ihan oikeastikkin muutaman sanasen.

Koska en sitä kuitenkaan voi tehdä, heräsi ajatus pienistä "pikkujouluarpajaisista".
Koska arvonta on vasta ajatusasteella, ei palkintoa luonnollisestikkaan ole...
Aion kuitenkin hankkia sen lähipäivinä, joten olkaahan tarkkana ;)
Ehkäpä en sitä edes kerro...
Jouluhan on salaisuuksien aikaa :)

Arvontaan on siis tällä kertaa lukijaksi kirjautuneille.
Ei siksi, ettenkö haluaisi pientä yllätystä kaikille antaa, vaan siksi, että
haluan jotenki erityisellä tavalla muistaa teitä, jotka uskollisesti olette mukana.

Laitan "virallisen" arvontapostauksen sitten myöhemmin
kunhan keksin millä teitä haluaisin muistaa.

Terkuin, Viivu