Joulukorttirumba

Taas se tuli ja yllätti meikäläisen...

Kuulun niihin jouluihmisiin, joiden on tehtävä joulukorttinsa ehdottomasti itse ja käsin. Mieluiten hyvissäajoin ennen joulua niin, ettei tarvitse sitten kiireessä viimetipassa öitä askarrella. Jostain kumman syystä se viimeinen yö ennen korttien lähetystä menee kuitenkin aina liiman kanssa heiluessa ja kortit ehtivät kuin ehtivätkin vastaanottajilleen ajoissa... tosin sillä kalliimmalla ykkösluokan postimerkillä varustettuna, koska minä en taaskaan ehtinyt ajoissa!

Nettiaikana minun ei kuitenkaan tarvinnut itse edes yrittää muistaa startata korttirumbaa, vaan ystävällinen valokuvafirma muistutteli minua tulevasta urakasta suoraan sähköpostiini jo hyvissä ajoin ennen marraskuuta. Mielessä alkoi kyteä houkutus päästä tänä jouluna helpolla ja tilata kortit valmiina. Nykyisin kun se on niin turkasen helppoa...ja persoonatonta!

Perinteisesti meillä lapset on istutettu jouluiseen maisemaan, ja sitten on räpsitty rullallinen sillä paremmalla järkkärillä joka ei vielä ole siirtynyt digiaikaan. Katseltu kuvat läpi, mietitty, pohdittu, mittailtu ja viety lisätilauksia liikkeeseen, kunnes on alkanut varsinainen korttien askartelu. Nyt päätin käyttää kiireisen kotiäidin arkea alibina ja räpsäistä pesueesta mallikelpoisen kuvan digikamerallani ja laittaa sen valokuvaliikkeen sedälle verkossa menemään. Mutta kuinkas ollakkaan: päivänä muutamana avasin sähköpostini:

"Tarjous voimassa enää tämän päivän"

Apua! Nyt tuli kiire! Ei ollut aikaa odottaa perheen miesvoimia koulusta vaan istutin prinsessan hätäpäissäni jouluvalojen alle ja istutin niinikään tonttulakin pieneen päähän (onneksi olin sen sentään ostanut hyvissä ajoin). Muutama räpsäys (montaa en uskaltanut ottaa, koska pelkäsin kuvaussession loppuvan valtavaan räpsäykseen sähkövalojen ollessa hätää kärsimässä) ja viiden minuutin kuluttua kortit olivat jo matkalla painettaviksi.

Kerrankin olin ajoissa!

Valmiit kortit tulivat tänään, ja olen ihan tyytyväinen. Alimmaisena kuva, joka lopulta päätyy kaikkien mummojen ja tätien seinille jouluun mennessä. Toivottavasti joulumerkillä varustettuna!

:)Viivu

Sellaista sattuu

Eilen illalla selkä sanoi lopullisesti sopimuksen irti.
Kaikenlainen liikkuminen on yhtä tuskaa!
Joku on iskenyt puukon alaselän nikamien väliin ja vääntää sitä aina kun yritän liikahtaa.

Sain silti onneksi toteutettua muutaman päivän aijan kyteneen haaveen ompeluhetkestä,
ja illan istumisen tuloksena syntyi soma kasa tällaisia pieniä ripustettavia sydämiä lämpöisillä jouluajatuksilla.

Nämä kuusi etsivät tiensä putiikkiin.
Aika suloisia,
vaikkapa kortin korvikkeeksi :)

<3viivu

Valo ikkunassa

Jouluinen tunnelma on muuttunut mustaksi loskaksi.
Vesisade soittelee ikkunaruutua öisin ja sälekaihtimet tekee mieli pitää kiinni ympäri vuorokauden harmauden torjumiseksi. Tähän asti olen onnistunutkin.
Valo ikkunassa luo sisälle kodikasta lämpöä ja torjuu harmaan hyökkäykset.

Tänään kuitenkin erehdyin astumaan ulos.

Ajattelin piristää itseäni pienellä ostosreissulla miehen pitkäksi venähtäneen työpäivän jälkeen. Koska joudun tekemään ostokseni iltaiseen aikaan, ovat ainoat shoppausparatiisit supermrketit. Täällä kun ei kauppoja pidetä auki kuin pieni hetki päiväsaikaan. Työssä käyvän perheellisen on turha haaveilla rentouttavista ostosreissuista ilta-aikaan.

Prisman pihaan ajaessani (klo oli noin 19.30 tasan) olin lentää pyrstölleni.
Iso parkkipaikka ammotti tyhjyyttään!
Autoja oli omani lisäksi kuusitoista!
OIKEASTI!!!
Kuusitoista!!!

Eikö tässä kaupungissa kukaan liiku enää seitsemän jälkeen?
Vai käynkö mä väärässä marketissa?

Ymmällänsä,
Viivu

En omista

Kuluneen kuukauden aikana minua on heitetty kaksikin kertaa haasteella,
jossa haastetaan kertomaan viisi sellaista asiaa mitä en omista, mutta mitä kaikilla
muilla kuvittelen olevan.

Aivan hirmuisen hankala tehtävä!


Hommaa helpottaakseni sovelsin hieman haastetta ja keräsin viisi asiaa joita minulla ei ole, mutten ole ollenkaan varma onko näitä ihan kaikilla muillakaan :)
Osan näistä haluaisin kovasti omistaa, ja osalla taas ei ole suurtakaan väliä.
Menipä hankalaksi, mutta tääsä tulevat:

1. UGG saappaat

Nämä haluaisin ehdottomasti omistaa!!!
Kerran jo pyörittelin käsissäni mutta ajattelin mieheni mielenterveyttä ja jätin
sillä kertaa ostamatta.
(Kainalossa olivat jo yhdet nahkasaappaat...)

2. Haaremihousut

Nää vois olla tosi kivat jos olis pitkä ja laiha,
tai sitten edes laiha, mutta kun nykyisessä lihassani vedin kerran sovituskopissa
moiset jalkaani, näytin enemmän siltä kuin olisin syönyt sen haaremin...

Joten ei kiitos!

(Ja sitten kun joskus olen laiha ja pitkä, niin kukaan ei varmasti muista että tällaisia housuja on ollut edes olemassa...)


3. Suoristusrauta


Ehdottomasti toivelistalla!

Kuvittelen, että kaikilla on tämmönen...

4. Kissa

Tiedän, ettei kaikilla ole kissaa, mutta kaiken järjen mukaan minulla pitäisi olla.
Olen eläimiin heikkona ja kannan mitä ihmeellisempiä karvapalleroita kotiini.
Kissaa en kuitenkaan omista,
enkä edes halua.

Kukaan ei tiedä miksi.

5. Vihkisormus

Okei, tämän siis omistan, mutten käytä.
Ei ole harmainta hajuakaan missä se mahtaa olla.
Jotenkin en vain osaa käyttää sormuksia.

Ainakaan jatkuvasti.
Pikkujouluaikaan joskus opettelen ihan vain elämää helpottaakseni.

(Tosin aika on korjannut senkin asian)


Hmmm... tästähän voisi jatkaa joululahjatoivelistalla... ;)

:)Viivu

Lapsella on oikeus...

...asua turvassa.

...leikkiä

...tuntea.

...tulla nähdyksi.

..olla rakastettu juuri sellaisena kuin hän on.

Hyvää lasten oikeuksien päivää!!!