Ihan tavallista arkea

Että voikin tällaisena ihan tavallisena talvisena tiistaina
(KESKIVIIKKOhan se onki!!! Kiittos Piipe!)
maistua ihan tavallinen perusruoka ihan epätavallisen hyvältä!

Pikkuinen pakkanen ja sisään pyrkimässä nälkäisiä miehenalkuja.

Taustalla talvinen puutarhamme, jonka silmiinpistävimpänä koristuksena seurakunnan roskalaatikko.

Tämä näkymä siis keittiön ikkunasta...hmmm...

Noin, nyt on parempi!

 Ihan tavallista lohikiusausta.

Ihan tavallista ruisleipää.

 Ja ihan tavallista hunajamelonia.

Pojat äänestivät tämän ihan tavallisen ja arkisen aterian maailman neljänneksi parhaaksi.

Vähän siistiä päästä TOP 10:iin!

Vaikka se ainainen ruuanlaitto joskus väsyttää niin koitetaan

muistaa, että tästä meidät muistetaan.

Koska "meijjjän äiti teki aina ne maailman parhaat ruuat"!

Viivu

Taas toivotus hyvän joulun

Tilasin itselleni synttärilahjaksi jouluiset ihanat astiat Ihan Pienestä Putiikista,

ja kattauksen komisteeksi tietysti ripaus jouluisia koristeita.

Lähetys saapui sitten vihdoinkin tänään :)

Itella oli hävittänyt pakettini, ja sitä metsästettiin Joensuun päässä aina pitkälle tammikuuhun asti.

Juuri kun etsinnät lopetettiin,

putkahti mystisesti kadonnut paketti sitten lopulta piilostaan ja tänään sainkin availla hieman

myöhästyneen synttärilahjani.

<3

Paketista paljastuivat ihanat Blossomin iso salaattikulho

 kaksi pienempää tarjoilukulhoa,

sekä kuusi leipälautasta.

Nämä sienet saavat lähteä odottelemaan ensi joulua,

kunhan hetken niitä ihastelen.

Joulukoristeet joutavat siis kesäksi arkistoon,

mutta

eikös noita punaisia ihania pilkkulautasia voisi sujautella salaa

kesäisenkin kattauksen piristeeksi?

Terkuin, Viivu

Huumassa edelleen

Pää pyörällä edelleen, vaikka kotona haisee tällä kertaa lähinnä pissanen vaippa (ja turkasen kani!). Niin on kiire jottei ehi edes kuvia napsia. Jokohan uskaltaisin teille paljastaa? Äitiysloman loppumisen kunniaksi olen polkaissut ison pyörän käyntiin. Unelmista on oikeasti tulossa totta jos vain kaikki järjestyy suunnitelmien mukaan. Niinhän se on, että yrittänyttä ei laiteta! Vaikka toisaalta tajuan valinneeni ehkä sen kivisimmän tien, aion silti astua sille. Jännää! Täällä nimittäin käy huiske ja rapina kun pystyttelen omaa pientä ihkua putiikkiani!!!

Tässä vaiheessa vasta paperille, mutta hommaa riittää :)

Olen niin innoissani, että musta tulee varmaan itseni paras asiakas ;)

...niin...ja sitä kotia ei siis ole löytynyt edelleenkään...

Pää pilvissä

Täällä tuoksuu vaniljakerma ja kakun kuorrute! Postipoika soitteli äsken ovikelloa (tai itseasiassa taisi koputella, tainnut pakkanen viedä mehut ovikellostakin) ja toi paketillisen tuoksuvia tuikkivia! Niitä täällä on nuuhkittu kilvan ja ilman täyttää nyt makean sokerinen tuoksu vaikka äiti tekee paperihommia. Pää pilvilinnoissa ja herkkuhajuista hullaantuneena suunnittelen tulevaa kevättä. Rustaan ja raapustan, ynnään ja yhteenlasken...

Kuka muistaa Kummelista kun aina esiteltiin joku toteutunut unelma "Unelmista totta":ssa?

Ihan mun suosikki! Ihan kuin suoraan mun elämästä!

Täällä unelmista tottassa tänään siis paperihommaa ;)

:)Viivu

Ai niin!
Ja justiinsa sinä siellä,
olet tehnyt minun yhdestä unelmasta totta!!!

Te ihanat uskolliset naiset olette hivuttaneet tuon lukijalaskurin sataan ja yli. En olis IKINÄ aloittaessani uskonut! Enhän mä edes tienny mitä tää blogaaminen on :) Kunhan aloin tekeleistä kuvia keräämään omaksi iloksi. Niinhän siinä sittn kävi, että tekeleet jäivät ja kirjoitus jäi ;)

No ei vains...

Täytyy tästä taas ryhdistäytyä!

Safaritunnelmissa

Tän postauksen voisi taas aloittaa sillä tutulla sanonnalla: "Parempi myöhään kuin ei silloinkaan!" Oli nimittäin tarkoitus esitellä teille tyyny, jonka VIHDOIN sain valmiiksi! Syksyllä joskus mainitsin sitä aloittelevani, älkääkä vaan tarkastako edellisistä postauksista kauanko sen kanssa loppujenlopuksi meni :) No, minua lohduttaa tieto, etten suinkaan ole sitä kokoaikaa neulonut, vaan se on välillä unohtunut kuukausiksikin lankakorin pohjalle.

Siinä se nyt sitten kuitenkin on!

Napit saksin vanhasta villaliivistä. Olivat niin sopivan ihanan tummat ja vieläpä puiset!

Tyynyn etualalla edelleen työn alla oleva Kaari Utrion kirja, jonka sain mieheltäni lahjaksi.

Tyynyn kanssa ajattelin esitellä myös uudet talvikenkäni jotka hankin viimeksi Joensuun matkalta. Näille kengille tämä salamavalopakko ei tee oikeutta ei sitten ollenkaan! Nahka näyttää ihan kummasti kiiltävältä, kun todellisuudessa vaikutelma on enemmänkin vanhan ja hieman kulahtaneen nahkan kaltainen. Myöskään nuo nahkapalasten erot eivät ole noin silmiin pistävät. Ihanan tummanruskeat nämäkin <3

Kengät on ostettu Kenkämekasta, paikasta, josta olen vannonut olemaan ostamatta yhtään mitään!

Mutta kun jaloilla on kylmä ja lompakossa 50 euroa unohtui kokonaan mokoma vannominen.

Siispä vannomatta paras!

Näillä mennään, kunnes tulevat ne lihavat vuodet (vai tulevatko?)

Ja sitten vielä niihin safaritunnelmiin:

Ehkä joku muistaakin, että siskoni perhe lähti jouluksi Keniaan. Kaijaleenan mukana lähti myös jouluinen rahapaketti orpokodin lasten iloksi. Kaijaleena ei siis ole sisareni, vaan siskon miehen sisko, ja sitä kautta meidän ystävämme. Tässä vaiheessa voin kertoa, että rahoilla saatin järjestettyä lastenkodille mm. joulu! Siitä enemmän myöhemmin. Sisareni perhe kuitenkin palasi matkalta viikonloppuna ja tänään saimmekin mummon ja ukin välityksellä pussillisen tuliaisia.

Isi sai masaiviitan.

Pojat antiloopin (?) sarvet.

Sekä tietysti safarille sopivat hatut.

Näistä meidän metsämiehet olivat innoissaan!

Ja kuten kuvasta näkyy, kalsarimuoti on näin kotioloissa kunniassa ;)

Mammalle huiveja ja koru,

ja katsokaapas näitä!!!

IHANAT mimiminimini rannerenkaat Vealle!!!

Laitoin tulitikun tuohon viereen mittasuhteita antamaan.

Nämä on kyllä niin suloset!

Meni prinsessakin sanattomaksi :)

Mukavaa loppiaisen jatkoa kaikille.

Tää lähtis nyt ihailemaan tuliaisia.

Viivu