Valkoinen ruusu

Tulin vain vielä toivottamaan kaikille ihanaa tulevaa viikkoa ja voimia

arjen aherrukseen. Matka on sujunut mukavasti ja tänään on määrä sukeltaa sairaalamaailmaan.

"Tankkasin" vielä kauneutta ympäriltäni, että kestäisin viikon ajan sairaalan kolkkoja seiniä.

INHOAN sairaalassa oloa!

Kävin tuolla kuulaassa kauniissa pakkasaamussa kuvailemassa valkoista ruusua.

Kuvastakoon se sitä, että rauhallisin mielin,

kiitollisina täydellisestä tyttärestämme viemme hänet

taitaviin käsiin "paikattavaksi" :)

Viivu

Haastetta pukkaa...taas!

Koska en oikein saa mitään järkevää aikaiseksi, päätin tarttua taas haasteeseen, johon törmäsin blogikierroksellani. (Voi meitä naisia...kirppiskierrokset, blogikierrokset, ylikierrokset...yhtä kierrosta tämä elämä) Haasteessa haastettiin kertomaan ja kuvaamaan mitä päällä on juuri sillä hetkellä. Olisko tää nyt sit joku sellanen "päivän asu" homma vaikken näissä mitenkään parhaimmillani olekaan... Mutta jokatapauksessa, tässä tulee:

Olen yrittänyt "säästää" vaatteita Helsingin keikkaa varten, toisinsanoen pessyt ja pakannut niin, etteivät sitten kaikki olisi huomenna pesukorissa lähdön hetkellä, ja niinpä olen viikon aikana kaivanut kaapin kätköistä käyttövaatteiksi mitä ihmeellisimpiä vanhoja virityksiä. Tänään käteeni osui valkoinen mekko, jonka ostin joskus raskausaikana kesää varten. Noh, kesällähän se ei sitten änähtänytkään päälle! Kaapin perälle jäi pyörimään! Tänään päätin ottaa härkää sarvista ja testata, joko olisin tarpeeksi kutistunut. Ja voitteko kuvitella sitä riemua. SE MAHTUI!!!

Varaa laihtua on, mutta jotain sentään on jo tapahtunut!

Mekon päälle heitin lämmikkeeksi vanhan, nukkaantuneen villatakkini.

Kotioloissa ihan välttää.

Jalassa ruskeat saappaat.

Maahantuoja kävi esittelemässä tuotteitansa pihamaalla ja siksi ulkokengät :)

Kuten kuvista huomaatte, meillä ei oikein tämä itsensä kuvaaminen onnistu, kun koko taloudessa on vain tämä yksi kaamea peilinhirvitys! Niin, ja jos vaatteet olivat ne, mitkä juuri sillä hetkellä päällä sattui olemaan, niin niin ovat sotkutkin :) Jokapaikka on täynnä Vean leluja ja pääsipä hyppykeinukin keittiön oviaukossa mukaan kuvaan...

Nyt pakkaamaan!

<3Viivu

Väsy väsy väsy

Viime päivinä on tuntunut, etten jaksa tehdä kertakaikkiaan mitään!

Olen kuin nurkissa liikkuva haamu joka vain odottaa ajan kuluvan.

Tänään havahduin ajatukseen, että ehkä tällä tavoin vaistonvaraisesti valmistaudun laikkaukseen.

Kerään voimia.

Minkään uuden aloittaminen ei innosta,

ei ennen kuin pikkuneidin elämä on saatu taas raiteilleen.

Päätin siis ihan luvan kanssa heittää hanskat tiskiin ja pikkuisen syyllinen olo puserossa olen vain ollut.

Tekemättä yhtään mitään!

Olematta yhtään luova taikka ahkera.

Olen vain surffaillut teidän blogeissanne ja ihastellut mitä kaikkea kaunista olette saaneet aikaan.

Välillä istunut sohvalle ja uppoutunut Bloomingvillen tulevan kevään ja kesän tunnelmiin.

 

 

 

 

 

 

Näissä on jotain sellaista karua kauneutta, jota en vain kertakaikkiaan voi lakata ihastelemasta!

<3 Viivu

Siunattu Runeberg

Siinä se on.

Lempitorttu!

En edes kerro montako näitä on jo mennyt.

Tätäkin yksilöä piti päästä pohjasta nakertamaan ennen kuin ehdin kameraryhmän kanssa paikalle.

Ainoa oikea tapa syödä Runebergintorttu onkin aloittaa pohjasta ja jättää

hillo kera möhnärinkulan viimeiseksi.

Kahviseurana tänään "Tukilammas".

Ostettiin Vealle tueksi leikkausta ajatellen.

 Ylihuomenna sitten lähdemme matkaan ja Tuki hyppää kyytiin viikonmittaiselle sairaalajaksolle.

 

Yritän ehtiä Helsingissäkin jotain kirjottelemaan.

Luulenpa, että te olette mulle melkoisia tukilampaita :)

<3Viivu

18. päivä

Muutamassa blogissa olen törmännyt hauskaan haasteeseen...

Ainakin omasta mielestä hauskaan :)

Mikään ei ole niin ihanaa kuin uppoutua valokuvien kanssa muistojen aallokkoon.

Joten:

"Etsi digikuvistasi kuva tasan

*puolen vuoden takaa
*yhden vuoden takaa
*kahden vuoden takaa
*jos löytyy, niin myös kolmen vuoden takaa!

ja kerro mitä kuvassa tapahtuu. Jos yksityisyyden suojelemiseksi et halua julkaista kuvaa, sallittakoon :) parin päivän heitto päivissä; jospa sitten löytyisi jotain! "

Tasan puol vuotta sitten: 

Kamera oli partioleirillä miehen ja nuoremman pojan kanssa.

Niinpä kuva siis on mieheni ottama, enkä minä ole tapahtumaan mitenkään osallinen.

Leirin viimeinen päivä.

Oli muuten ainoa kuva siltä päivältä joten valinnan varaa ei ollut.

Tasan vuosi sitten:

Kuvasin poikien kanssa Auraa ja hattua.

Tasan kaks vuotta sitten: 

-SENSUROITU-

No nyt en kyllä yhtään tiiä miks musta on kuva tammikuussa 

pikkujoulumekossa,

tukka rasvassa ja kiinni sitastuna!

Tasan kolme vuotta sitten:

Haasteen tässä vaiheessa joudun toteamaan, että digikamera meille hankittiin näemmä pääsiäisenä 2007.

Melko köykäiseksi jäi muutenkin tämän haasteen sato minun osalta.

Olisi kannattanut tehdä jonain toisena päivänä!

Mutta jottei vallan jäisi paha maku suuhun laitan tähän loppuun yhden kuvan vuodelta 2007.

Kuvassa pojat mustikassa.

Huomatkaa sydän varjo Veetin rinnassa <3

Terkuin, Viivu