Kevätkenkäinen

Tervetuloa mukaan kaikki uudet ihanat lukijat! Huippua saada lisää porukkaa "langoille" :) Viimepäivät onkin olleet aika hiljaisia täältä suunnasta. Poskiontelosärky on kiipinyt yläkertaan ja otsaontelo tulessa olen makoillut ja yrittänyt nukkua armotonta kipua pois. Nyt alkaa helpottaa ja mieli palaa taas keväthommiin.

Tämän postauksen nimeksi piti ensin tulla "Kevytkenkäinen". Googlasin kuitenkin varmuuden vuoksi ja Wictionary tunsi termille vain yhden ainoan merkityksen:

"Jonka seksuaalimoraali on löyhä. Käytetään lähes yksinomaan naisista."  

Se siitä sitten... Muuten olisi ollut niin hyvä! Harmillista, että noin nasevalle ilmaisulle on vain noin suppea käyttötarkoitus. Tänään minulla nimittäin on ollut tosi Kevytkenkäinen olo! Kaikesta huolimatta... Enkä nyt tarkoita löyhää seksuaalimoraalia, mutta uskon että tiedätte, mitä tarkoitan. Sulien jalkakäytävien innoittamana kaivoin lipposet, läppöset ja balleriinat kaappien kätköistä ja tein pientä inventaariota niiden olemassaolosta.

Nämä oli viime kesänä aika suosikit, mutta valitettavasti niistä voi helposti lukea viimekesäisen ruokalistan... Kuvassa ei näy häiritsevästi, mutta uskokaa tai älkää, luonnonvalossa näkyy! Saiskohan tällasia taas jostain? Kuinkahan kävisi, jos vain kylmänviileesti pesisin nämä? Hmmm... ei ota jos ei annakkaan.

Nämä on kuulemma tosi HOT, mutta aikalailla jääneet vaille käyttäjää...

Näitä voisi jo kutsua oikeesti ballerinoiksi. Narut kieputettuna ruskettuneen jalan ympärille on aika hauskat.

Nämä lättänät on kuitenkin käytössä ihan parhautta! Jalkaan vaan ja menoks! Näissä ei edes aika ja kuluminen haittaa. Paranevat vaan vanhetessaan. Ei liikaa vaihtoehtoja... jotkut voisi siis tällekkin kesälle hankkia. Nyt kun vain löytäisi sopivat! 

Onkohan täällä Kajaanissa  edes kenkäkauppaa???

Colour your kevät

Toivelista alkaa pikkuhiljaa tuottaa tulosta. Me nimittäin tehtiin se! Pi i i i i itkästä aikaa kutsuttiin äiti ja isä lastenvahdeiksi, ja käytiin Assen kanssa teatterissa ja syömässä. Kylläpäs teki hyvää! Mistään romanttisesta illasta sanan varsinaisessa merkityksessä ei voida puhua, koska  ruokaillessa ajatus oli (myönnettäköön) hyvinkin pitkälti lautasella ja näytelmä oli varsin traaginen sekä paljon tunteita ja ajatuksia herättävä Parhaissakin perheissä. Pieni katkos arjen hulinaan ja rutiiniin  oli silti tervetullut. Oli ihanaa vain istua ja antaa omien ajatusten virrata. Koska tuossa toivelistassani kuitenkin ihan selvällä suomenkielellä lukee romanttinen ilta, en aio vielä kuitata tuota nimenomaista iltaa vietetyksi, vaan jään odottelemaan seuraavaa... Ei minusta olisi ollenkaan pahitteeksi, jos näitä kahdenkeskeisiä iltoja olisi useamminkin ;)

Varsinkin kun siinä lastenhoidon ohessa äiti oli siivoillut koko kämpän ja tehnyt laskiaispullat meidän iloksi. 

Tänään on sitten vielä jämäpullilla herkuteltu. Jostain syystä minua kiehtoo ihan valtavasti tuo hempeän vaaleansinisen ja kirkkaan tummanpunaisen liitto. Huomaan, että haalin sitä ympärilleni. En ole mikään yhden-värin-nimeen vannoja, vaan värimieltymykset muuttuvat kausittain. Nyt jostain syystä kiehtoo tämä, on jo jonkin aikaa kiehtonut. Niinpä joulumukitkin ovat vielä saaneet jäädä käytettäviksi. Tuo luminen postikortti olisi ehkä kuitenkin aika jo laittaa talviteloille... Se vain on niin kaunis!

Mikä on sinun kevätvärisi tälle keväälle?

Veasta äidin värivillitys on ihan mukiinmenevä.

Kuin tilauksesta löytyi myös salaisen kirppisystävän paketista ihana sininen maisemalautanen. Lautanen on tehty seinälautaseksi, mutta minun on ehdottomasti saatava tämä käyttöön! Esittelen teille paketin kokonaisuudessaan myöhemmin, mutta laskiaispulla suorastaan vaati tulla syödyksi tältä lautaselta. Kiitos Hanna! Tykkään kovasti!

Ihanaa viikonloppua kaikille teille ystäväisille! Minä tästä lähdenkin vähin äänin pakkailemaan oman salaisen kirppisystäväni pakettia. Kuinkas muutenkaan, kuin viimetipassa...  Mutta silti ajoissa :)

Casting

Nyt se sitten viimein on fakta! Musta on tullut vanha. Tai no ainakin iäkäs...ikäihminen, vähintäänkin itseni ikäinen! Klikkasin eilen neloselta Suomen huippumalli haussa ensimmäisen jakson ja siellä se oli: ystäväni tytär. 

Vastahan minä itse haaveilin missin urasta pitkässä kulahtaneessa hörsyläyöpaidassa hulmahdellen serkusten kanssa. (Joista yksi muuten oli poika. Hän voitti aina, koska sai valita millaiset hiukset hänellä olisi  jos hän olisi tyttö. Me muut mentiin omalla perisuomalaisella liiskaletillä...) Nyt huomaan, että missin titteli jäi  myös  oikeassa elämässäni kiinni ainakin kymmenestä puuttuvasta senttimetristä, valkoisesta virheettömästä hammasrivistä ja siitä, ettei kukaan vain "löytänyt" minua. Hyvä niin. En ole itseasiassa asiaa edes ajatellut ennen kuin nyt. 

Sarjan ensimmäisen jakson inspiroimana järjestimme poikien kanssa ihan oman pienen casting tilaisuuden. Nämä miehet kun rakastavat kuvissa olemista :)

Sanoinko joskus?

Tänään meillä on tyttöilty ja fiilistelty vaaleanpunaisella. Aamu alkoi tekstiviestillä "Se on menoa nyt!" Hätäpäissäni kiskaisin verkkarit jalkaan ja lähdin läheiseen leikkipuistoon kynsiä pureskelemaan... Piti saada muuta ajateltavaa. Vea ei juurikaan puistoilusta perustanut, istui vain tumput suorina rapakon reunalla, mutta minä sain muuta ajateltavaa. Puolenpäivän aikoihin tuli odotettu tekstiviesti: "Siro prinsessa syntynyt".

Miten ihanaa!!! Onnea koko ystäväni perheelle! On aina niin uskomaton ihme, kun yhdeksän kuukauden välillä rankkakin odotus muuttuu näkemiseksi. Joka kerta se ihme saa minutkin ihan sanattomaksi :)

Oma prinsessani alkoi yhtäkkiä näyttää kovin isolta! Sanoinko muuten joskus, ettei meillä ole taaperoa, joka levittelisi kaiken ympäriinsä? No aikaisinpa iloitsin, nimittäin nyt on! Vahvasti vaatteisiin suuntautunut. Vean vaatteet mahtuvat (kun oikein tunkee) vielä toistaiseksi pieneen vaaleanpunaiseen lipastoon joka on makuuhuoneessa helposti käden ulottuvilla. Mutta kenen  käsien?

Hetkessä koko lipasto on tyhjennetty. Niskassa roikkuu kasa mekkoja, paitoja ja yöpukuja. Sukkakin pysyy pään päällä jos oikein tasapainoilee. Neiti on siis "oppinut" pukemaan. Pientä hienosäätöä tosin vaatii vielä...

Huomatkaa oikean puoleisessa kuvassa rytkykasa eteisessä. Sinne on levitelty ulkovaatekori matkalla... Pupu (Einarin korvike) seuraa näytöstä vieressä. Laatikkoparat ovat kovalla koetuksella ja yhden laatikon pohja repsottaa jo. Mukavaa loppuviikkoa ihan jokaiselle! Tää lähtis tästä keräilemään ;)

Kel onni on, se onnen kätkeköön

Ihan ekaksi, on aivan uskomatonta, miten teitä lukijoita tipahtelee pikkuhiljaa lisää ja lisää nostattaen tuota numeroa sivupalkissa! Tervetuloa ihan jokaiselle! Moni teistä on jättänyt kommenttiakin, ja ette usko kuinka se lämmittää! Kun aloitin blogaamisen, en edes tiennyt mitä tämä homma oikeastaan on. Yksikin lukija (äidin lisäksi) tuntui ihan mahdottomalta saavuttaa. En siihen edes pyrkinyt, koska en tiennyt, että joku voisi oikeasti lukea minunkin juttuja. Nyt teitä on niin paljon, etten olisi ihan oikeasti edes hurjimmissa kuvitelmissanikaan osannut tällaisesta haaveilla! Enkä luopuisi yhdestäkään ;)

Blogielämä on tuonut mukanaan myös ikäviä, tai oikeastaan yhden ikävän yllätyksen, jonka olemassaolosta olin aikaisemmin täysin tietämätön; julkinen toisten elämän arvostelu. Ymmärrän kyllä, että blogia kirjoittaessaan ihminen itse vapaaehtoisesti asettaa oman elämänsä (tai itseasiassa hyvin häviävän pienen osan siitä) julkisesti nähtäville ja ikäänkuin "julkiseksi riistaksi". Se tuo väistämättä myös kirjoittajalle vastuun kestää jonkinmoisen määrän negatiivista kritiikkiä ja suoraa arvostelua. 

Viimeaikoina useissa blogeissa on herätelty keskustelua "täydellisistä naisista" blogien takana. Minussa tuo aihe on herättänyt lähinnä ihmetystä ja jopa pientä huvittuneisuutta. Ei kai kukaan aikuinen ihminen oikeasti usko, että noissa "täydellisissä" blogeissa ei elettäisi ihan tavallista lapsiperheen arkea iloineen ja suruineen, suttuisine kurahousuineen ja pyykkivuorineen? Ei minulla itselläni ainakaan ole käynyt pienen mielen vieressäkään, että nuo naiset noiden kauniiden blogien takana olisivat yhtään sen kummempia kuin kukaan muukaan. Heillä on ehkä taito löytää arjesta ne helmet ja tuoda ne kauniisti esille, mutta arki itsessään on arkea varmasti ihan jokaisella! Vai olenko väärässä? Ensimmäinen  omasta mielestään pelkkää ruusuilla tanssimista harrastava huutakoon HEP!

Sitäpaitsi, jos jollakulla vaikka olisikin se helppo, yltäkylläinen unelmaelämä, niin olisiko se sinulta tai minulta pois? Ei niin! Minun elämäni on minun elämäni juuri sellaisena, kuin se minulle näyttäytyy riippumatta siitä, kuinka kauniiksi naapurini tekee omansa. Miksi me ei voitaisi edes hetki iloita toisen onnesta! Tiesitkö, että sitäkin voi opetella.

Koska loppujen lopuksi:

Hyvä tai paha

muuttuu teoiksi ja aikaa myöten tottumukseksi.

Se on elämän laki.

Minkä elät ajatusmaailmassasi,

sen huomaat ennemmin tai myöhemmin toteutuneen elämässäsi.

-Positiivarit-

Toissapäivänä 8-vuotiaamme syöksähti onnesta silmät loistaen näiden pienten varpaiden kimppuun ja riemuitsi:

"Onneksi olkoon Vea! Sun pottuvarvas on kasvanu hienosti!

Äiti, tule katsomaan, oletko sä huomannu, että Vean pottuvarvas on kasvanu!"

Elämän pieniä iloja :D