Valkoisessa tilassa

Voihan Olavia kun oli pieni ja sievä! Vähintäänkin yhtä ihana kuin kuvittelin...siihen saakka kunnes alkoi hyppiä kuin sähköjänis. Keikka ei ihan vastannut kuvaani herkästä runopojasta, vaan Olavi livenä ja vauhdissa muistutti enemmänkin Durasel -pupua ja herätti minussa lähinnä hilpeyttä ja äidillisiä tunteita. Tästä lähtien aionkin katsella Olavini You tubesta ja nauttia herkästä tunnelmasta.

Lähes jokaisella Joensuun reissulla on pakko päästä käymään Taitokorttelissa. Ihana vanhaan puutalomiljööseen rakennettu kortteli on luotu yhdessä paikallisten yrittäjien kanssa. Kortteli on täynnä pieniä putiikkeja, joissa myydään pääosin paikallista käsityötä, ja päärakennuksen sydän on tunnelmallinen Kauppaneuvoksen kahvila.

Korttelin sisäpihalta, vanhan tiilirakennuksen yläkerrasta löytyy myös Valkoinen tila ja Sarustiikka, johon lupasin viedä teidät kurkistamaan. 

Kaksi sisustuksesta ja kaikesta vanhasta kauniisa hullaantunutta naista ovat lyöneet hynttyynsä yhteen,ja molempien yritykset sijaitsevat samassa tilassa  suloisessa sekamelskassa toistensa seassa.

Jo liiketila itsessään on kaunis elämys vanhoine pintoineen ja eteisen kynttilöissä asiakkaita 

tervehtii aina elävä tuli.

Arvatkaa vaan löytyykö joka kerta jotain kivaa kotiinviemisiksi...?

 Liikettä pitävät pystyssä ihanaiset naiset Sari ja Hanna.

 Hanna työn touhussa :)

Käykäähän kertomassa Viivulta terveisiä jos siellä päin kesälomareissuillanne liikutte ;)

Olavi odottaa

Nyt on vissiin ihan pakko unohtaa tapetit hetkeksi ja suunnata katse kohti Joensuuta. 

Tänään tämä mamma nimittäin taas pakkaa laukkunsa ja lähtee käymään Joensuussa Olavi Uusivirtaa treffaamassa (eikä tämä ole maksettu mainos, koska Olavi ei hei edes tiedä että mä oon tulossa). Olen siitä onnekas, että meillä nämä äidin omat reissut silloin tällöin onnistuvat ilman hirveää kädenvääntöä ja huolta siitä, tulevatko lapset hoidettua ja jääkö kotiin ruttunaamainen mies murjottamaan. Asse tekee sen verran tiuhaan syksyisin metsäretkiään ja viikonkin pituisia lapinreissuja, että olen vuodessa muutaman oman viikonlopun ansainnut. Viikonloppu tosin kutistuu aina yhdeksi yöksi, koska en vain raaski olla erossa noista muruista sen pidempään. Innolla olen silti lähdossä, ja vaikka Olavi onkin ihku, niin parasta kuitenkin on tavata rakasta ystävää taas pitkästä aikaa <3!

Tän reissun jälkeen esittelen teille Yhden ihan lemppari putiikkini Joensuussa.

Siihen saakka MORJENS!

Pitäkäähän Blogistania pystyssä ;)

Ps. Muistakaahan arvonta!!!

Parakki napsahti

 Kiitos TUHANNESTI monista kannustavista kommenteista edelliseen postaukseen! Me on oltu niin kiireisiä, etten ole ehtinyt niihin edes vastaamaan, mutta lupaan vastailla esitettyihin kysymyksiin pikkuhiljaa tässä matkan varrella. Nyt se nimittäin  sitten vihdoin tapahtui: me muutetaan!!!

Tänään käytiin jättämässä tarjous välittäjälle kirjallisena, ja myyjä hyväksyi sen heti! Kyllähän me se toki tiedettiin, koska tällä kertaa myyjä oli tuttu ja hinnasta oli sovittu etukäteen. Eipäs ehtinyt välittäjäkään juonia, kun tarjous oli lähinnä vain muodollisuus. Meillä on nyt sitten  ihka oma parakki!  Kuntokartoitus tehdään ensi viikolla ja seuraavalla päästään jo muuttamaan. Tässä oli sittenkin johdatuksen sivumakua... Pojat ovat aivan onnessaan, isäntä tyytyväinen ja minä en meinaa pysyä housuissani. Nyt alkaa suunnittelu! Voitte olla varmoja, että kaikki aikani parin viikon sisällä menee tapettikaupoilla. Hyviä vinkkejä otetaan vastaan...

Asunto on pääosin hyväkuntoinen, ja saadaan "oman näköiseksi" pelkällä kevyellä pintarempalla. Isot linjat, kuten ikkunat, lattia, keittiön kaapistot, sauna ja kylpyhuoneet saavat jäädä käsittelemättä. Voi kun odotan, että pääsen laittamaan teille kuvia ja kertomaan tarkempia tietoja! Vielä en kuitenkaan uskalla... Odotetaan, että saadaan nimet paperiin. Sen verran olen vuoden aikana oppinut, että aina voi mennä jokin pieleen.

Sen verran kuitenkin jo tapettihehkutusta, että pojat saavat luonnollisesti vaikuttaa aikalailla omien huoneittensa sisustukseen. Ne on jo niin isoja, että jos minä alkaisin huoneessa liikaa sooloilemaan, saisin luultavasti nukkua siellä pian itse. Onneksi sentään pahin Spiderman ikä on jo ohitettu... huoh! Ja ainakin isomman pojan toive luultavasti toteutetaan ihan sellaisenaan. 

Viljami nimittäin haluaa huoneeseensa ehdottomasti mustaa tähtitapettia. En ollut koskaan nähnyt vastaavaa mustana, mutta kuinkas ollakkaan löysin tällaisen vaihtoehdon Pikkukengurun sivuilta. Hyvin todennäköisesti tämä tapetti tulee vain huoneen yhdelle pitkälle seinälle, ettei yleisilmeestä tule liian synkkä. Mielestäni ihan kelpovalinta 11-vuotiaalta pojalta.Vai?

Ihanaa loppuviikkoa jokaiselle!!!

...ai niin... ja voitin vielä blogiarpajaisissakin! 

Pitäsiköhän tällä viikolla lotota?

Tähänkö tää nyt loppu?

Unelmista tottassamme tänään...

Me on nyt totaalisesti kyllästytty tähän talon etsintään ja aletaan ihan vakavasti ja oikeasti harkita tilavampaa , kauniimpaa, viihtyisämpää, ilmastoituvampaa ja vähemmän kakanruskeaa väliaikaisasuntoa. Tänään on käyty jo kaksi kertaa katsomassa halpaa, 60-luvulla rakennettua rivaria, johon aletaan kallistua. Talo on ruma ulospäin, mutta siinä on silti jotain tosi kodikasta. Voisin hyvin kuvitella asuvani asunnossa pari vuotta, jonka aikana sitten voitaisiin etsiä unelmaamme ja harkita, halutaanko me ihan oikeasti edes asettua Kajaaniin pidemmäksi aikaa... Parasta tuossa rivarissa olisi, että rahaa jäisi pieneen remppaan ja kodista voisi siten saada oman näköisensä, sisältä.

Ollaan oikeastaan aika helpottuneita. Itseasiassa järkevin vaihtoehto tässä tilanteessa onkin laittaa unelmat pieneksi aikaa jäähylle ja keskittyä säästämiseen (säätämisen sijaan). Assen kanssa saatiin hyvät naurut, kun ilmoitin lähteväni päivittämään blogiini "unelmista tottassa" -osiota. Voisin kuulema tätä asuntolöytöä juhlistaakseni lopettaa koko blogin pitämisen :) Sitä unelmataloa kun ei koskaan löytynyt, mutta en minä lopeta... Tässä blogissa etsitään unelmien taloa vielä kahdenkin vuoden päästä, mutta siinä välissä voitaisiin rempata ja sisustaa yksi 60-luvun rivari... Vai mitä?

Ps. MUISTAKAA ARVONTA!

Arvonta

Kiitos jokaiselle edelliseen postaukseen kommentoineelle! Näin saatiin kiva muisto tästäkin ajasta kirjoihin ja kansiin. Ehkäpä jonain päivänä katselen noita kahta mahtavaa taulua ja muistelen tässä murjussa vietettyä aikaa hymyssäsuin. 

Mutta sitten siihen asiaan, eli pidemmittä puheitta arvontaan. Huikeat 100 000 klikkausta ja yli 200 tassunjälkensä jättänyttä. Siitä on syytä kiittää! Olen saanut uskomattoman määrän ystäviä ja kottikärrykaupalla hyvää mieltä blogaamisen, ja ennenkaikkea teidän kommenttienne kautta. Kaiken kokemani voisikin oikeastaan tiivistää C.S. Lewisin sanoihin:

Ystävyyden avaussanat ovat todennäköisesti tämäntapaisia: 

"Mitä?

Sinäkö myös?

Minä luulin, että vain minä."

Tällä kertaa arvontapalkinnot ovat vuodenaikaan sopien raikkaan kesäisiä. Teitä on niin hurjan monta, että ajattelin arpoa kaksi pakettia, joissa:

• vihreäsävyinen koriliina
• Drink coffee magneetti
• Cath Kidston villikukat -saippua

• vaaleansininen koriliina
• Belgialaista pähkinä-rusina suklaata
• Cath Kidston villikukat -saippua

Tällä kertaa ihan kaikki saavat osallistua! 

Jätä vain kommenttiboksiin merkki käynnistäsi ja olet mukana.

Sinun ei siis tarvitse olla kirjautunut lukijaksi, mutta toki ilahdun jos sen teet!

Jos kommentoit anonyyminä, muista mainita nimimerkkisi.

Osallistumisaikaa on viikko,

ja aika alkaa NYT!

(Arvonta päättyy 2.6. klo 15.39)

Arvonta on päättynyt.
Kiitos kaikille osallistujille!