Mummo vei pojat ja me ollaan taas naisväellä ihan kaksistaan. Remonttihommat seisoo kun lahkeessa roikkuu kymmenen kilon puntti joka haluaa katkeamatonta seuraa. En valita, koska on nämä niin vähän aikaa pieniä! Pari reikää sain porattua. Eipä juuri kannattaisi edes mainita...
Veetin huoneeseen tulee hitaasti mutta varmasti vaaleansinistä tapettia sinne, minne kartta ei yllä. Tämän yksivärisen tapetin ostin poistokorista hintaan 3,90 rulla. Ei siis hinnalla pilattu, ja sopii kuin nakutettu kartan jatkoksi. Vaaleansininen rauhoittaa kivasti huoneen tunnelmaa, kun kartta muuten on aika hallitseva.
Seinälle virittelin huoneen asukkaan toivomuksesta lapista matkamuistona tuodut poronsarvet, tai paremminkin sarven. Poika oli kerännyt sarvia luonnosta ennen juhannusta tehdyllä Norjan reissulla, ja hetken aikaa pähkäilin miten ne kannattaisi seinään kiinnittää. Lopulta uskaltauduin ihan vain kylmän viileästi poraamaan reikiä suoraan sarviluuhun, ja yllätys yllätys, sekä sarvi, että poran terä kestivät sen. Nyt sarvista roikkuu muita tärkeitä muistoja.
Poikien huoneista on kovaa vauhtia tulossa asukkaidensa näköiset, ja se on ollut tarkoituskin. Veetin sarvivillitys tarttui minuunkin sen verran, että porasin yhdet, vaaleimmat sarvista olohuoneeseen sille seinustalle, johon syksyllä hankitaan iso ruokapöytä juhlia varten.
Ruokatilaan tulee valkoinen paksuista lankuista tehty pöytä, jonka päälle haluan ehdottomasti Pentikin Shamaani valaisimen mustalla rungolla ja kristalleilla. Tämä meidän miesväen metsäläisyys taitaa tarttua minuunkin pikkuhiljaa. Pelottavaa...
