3. syyskuuta 2010

Kenkävero

Heipat taas kaikille tasapuolisesti, ja etenkin lämpöset tervetulotoivotukset uusille lukijoille! Lukijalaskuri ilmeisesti taas vaihteeksi toimii, hyvä niin! Onhan se kiva nähdä välillä muutakin kuin oma naamansa. (Rapuhattukuvan poistoa olen jopa harkinnut vakavasti lähes päivittäin, sen verran se pistää omaankin silmään kun kone sen arpoo AINA tuohon alapalkkiin missä ehdotellaan vanhoja postauksia luettavaksi tyyliin "olisitko kiinnostunut tästä")

Habitare käyty ja paljon ehdittiin nähdä. Olis niin paljon kerrottavaa, etten oikein tiedä mistä aloittaisin. Niinpä laitan tähän aluksi vain pari kuvaa Kenkäverosta jossa pistäydyttiin menomatkalla, ja muhittelen Habitaren antia vielä hetken mielessäni.


Kenkäverosta olin kyllä kuullu, mutten koskaan ollu siellä itse käynyt.


Kaunis paikka, kauniita rakennuksia ja vanhan ajan tunnelmaa...


Putiikki oli ehkä hieman pettymys...
Ja sitä tietty olin odottanut eniten.


Tämä  pyörä oli lähes maastoutunut vanhan omenapuun alle.

Lopuksi tietty vielä se pakollinen minäkin-olin-siellä -kuva, mistäpä muualta kuin vessasta.



Niin, ja lohduttavaahan tässä on se, että on ne peilit p*****t muuallakin kuin meillä.

Tähän reissuun vielä palataa, mutta nyt rennon letkeää perjantai-iltaa kaikille!


31. elokuuta 2010

Tulin vain sanomaan heipat hetkeksi. 
Aamulla aikainen herätys ja nokka kohti Helsinkiä,
Habitare-messuja.

UUUUUH! 
Aika ihanaa.

Nähdään perjantaina!

...ellei nähdä jo messuilla ;)


30. elokuuta 2010

Elämän pieniä iloja

Terveiset kahvitauolta! Opiskelijaelämässä kahvikin on noussut taas ihan uudelle jalustalle. Kesällä jo lopetinkin kokonaan moisen myrkyn killittämisen (koska se saa minut hyperventiloimaan), mutta routa porsaan kotiin ajaa ja koulu possun kahvikupin ääreen. Vaikka yritän pysyä kohtuudessa, jopa minimaalisissa määrissä, on jo pelkkä tuoreen kahvin tuoksu ja lämmin kuppi se maaginen yhdistelmä, joka katkaisee muuten pitkän päivän sopivampiin palasiin.

Ainoa haittapuoli on se, että kahvin kanssa täytyy ehdottomasti sitten saada jotain hyväskää . Suklaa-automaatit ovatkin ehkä kahvin jälkeen paras keksintö koulujen auloihin. Millonkohan ne keksisivät leivosautomaatin? Minä voisin syödä oman kakkupalani vaikkapa tällaisesta söpöstä kakkulapiosta.


Maistuis varmaan teillekin...

Mukavaa viikkoa!


28. elokuuta 2010

Lähiruokaa mulle tuokaa

Voi musta tulis NIIN maalainen jos ne vaan tois sen maaseudun tänne kaupunkiin! Käytiin tänään nauttimassa maalaishulinasta maalaismarkkinoilla, ja olipahan mukavaa! Olis ihan parhautta poimia marjat omasta metsästä ja hakea uudet perunat pellosta tai kellarista valkoisissa pitkävartisissa kumisaappaissa. Mutta kuten jo aikaisemminkin olen todennut, musta ei vain ole siihen niin kauan kun maaseudulle on puolen tunnin ajomatka. Tulisin vainoharhaiseksi ilman katuvaloja ja kaipaisin jo ensimmäisenä iltana iltateelle ystävien luo.


Tällasina päivinä on kuitenkin ihana nautiskella puhtaasta ruuasta ja fiilistellä pilkkomalla vuokaan suoraan lähitilalta noudettu kukkakaali, ottaa sen seuraksi paikallisen maatalonemännän leipomaa nyrkkirieskaa ja juomaksi Kainuulaisista mansikoista ja mustioista keitettyä mehua. Ihan normaali arjessakin suosin mieluiten lähiruokaa, mutta sitä on vain valitettavasti aika rajallisesti tarjolla. Hyviä vinkkejä Kainuulaisilta otetaan vastaan!


Mukaan tarttui myös pari purkkia hilloja, joista sokeriton tyrnihillo oli mun ehdoton lemppari. Mukavan kirpsakka maku, ei ollenkaan öklömakea (vaikka välillä se öklömakeakin menee oikein sujuvasti). Viime yönä yksi hampaista sanoi sopimuksen irti ja lohkesi vanhan paikan kohdalta. Liekkö se syy siihen, että sokeriton vaihtoehto  tuntuu nyt oikei hyvältä! Äh! En edes halua ajatella hammaslääkäriin menoa... 


Lapset oli ihan yhtä innoissaan kuin minä. Vain miestä piti välillä vähän "raahata" mukana, mutta hyvinhän se sitten loppujen lopuksi viihtyi kun sai muikkuja puseronsa alle.


27. elokuuta 2010

Pientä purnausta

Millon shoppaamisesta on tullut hermoja raastava voimainponnistus!?! Enpä olisi tätäkään päivää uskonut näkeväni, meidän esiteineille nimittäin ostettiin uudet kouluvaatteet! Kerran vuoteen ne on vain yksinkertaisesti raahattava vaatekauppaan. Olen joskus aikasemminki tätä aihetta sivunnut esikoisen osalta, mutta nyt on nuorempikin kääntänyt kelkkansa ja pyllistää äidin vanhanaikasille mielipiteille siististä ja asiallisesta pukeutumisesta. Naama punasena purin hammasta, näytin uhkaavalta ja koitin selvitä  nousevien kierrosten aiheuttamista rytmihäiriöistä keskellä H&M:n lastenosastoa. Ja kyllä, jouduin olemaan tiukkana. Jopa tiuskaisin muutaman kerran.

Molemmat pojat verhoutuisivat vain ja ainoastaan harmaaseen collegekankaaseen, jos niille antaisi vapaat kädet ja pussin rahaa. Harmaat lökärit, yksivärinen harmaa huppari, ja siihen sitten vielä harmaat sukat lahkeen suun yli vedettynä. Ei käy! Hirveitä smurffeja, sanon minä! Tunnin väännön jälkeen saatiin lopulta aikaiseksi jonkinlainen välirauha ja kassalle kasa kouluvaatteita. Minä kaivoin kiltisti lompakkoni ja maksoin lähes KAKSISATAA EUROA vaatekasasta, jonka parissa vääntö jatkuu seuraavat pari kuukautta, jonka jälkeen en jaksa enää vaivautua. Menkööt reikäisissä housuissa... Ja kylillä ne sitten puhuu, että ei ole edes ehjää vaatetta varaa lapsilleen ostaa.

Ihan järkyttävää muuten miten paljon toisten kavereiden mielipiteet vaikuttaa lasten vaatteiden valintaan. Löydettiin tosi hyvä, siisti t-paita, mutta se ei käy, koska KAIKKI inhoo sitä korisjoukkuetta, jonka nimi edessä lukee.  Haloo! Paljosta vetoa, niin ne "KAIKKI" ei edes tiedä mikä on korisjoukkue!

Ihan siitä ilosta, että mulla vielä on jonkun asian suhteen sananvaltaa, ostin Vealle söpön Hello Kitty -mekon hoitoon. Ne on aivopesseet mut. Iso kissanpää alkaa näyttää jo ihan hyvältä, vaikka aikaisemmin se oli ainoa eläin josta sain allergiaa.


Huomaatteko muuten, muistin nimikoida vaatteet heti kättelyssä. Olen ollut jo kohta kakstoista vuotta täysvaltainen äiti, enkä vieläkään muista nimikoida lasten vaatteita päiväkotiin...

Kaikesta huolimatta, ihanaa viikonloppua meille kaikille!
Nautitaan rakkaitten seurasta jos vain suinkin se on mahdollista,
vaikka ne juuri monesti koettelavatkin meidän hermoja tehokkaimmin!
Meilläkin on huomiseksi tiedossa koko perheen yhteinen päivä maalaismarkkinoilla,
jospa sieltä löytyis jotain kivaa.
Lehmiä ainakin :)