Viikkosiivous ja räkää päässä

Kiitos ihan kaikille edelliseen postaukseen kommentoineille! Täällä on tuntunut nahoissa se, ettei viime viikonloppuana tullu juurikaan levättyä. Sen vuoksi blogikin on saanu viettää hetken hiljaiseloa. Väsymyksen on kruunannu syysflunssa, joka nyt sit viimein löysi myös meille. 

Tänään otin oikeuden omiin käsiini ja jäin päiväksi "mukamas" lepäämään, kun muut oli suunnilleen hoidettu kouluun ja päiväkotiinmenokuntoon.  Oli mun vuoro jäädä rauhassa sairastamaan, mutta olis tainnu olla levollisempi vaihtoehto mennä vaan suosiolla kouluun. Kun yksin, kipeenä ja kyrsiintyneenä katselee pölysiä nurkkia, alkaa nekin ärsyttämään. Lopulta oli PAKKO tarttua imuriin ja alottaa siivous. Hiki päässä heiluin imurin kanssa kuin mielipuoli, ja nyt on taas joka paikka kipeenä, mutta tulipahan siivottua. Arjen pyörteissä ei juurikaan ehdi, eikä jaksa, eikä viitsi. Onneksi puhtaat nurkat palkitsee, ainakin hetkellisesti...

Muutamat teistä toivoitte postausta Montessoripedagogiikasta, ja sellanen on tulossa! Loistava aihe, kiitos! Laittakaa rohkeesti toivomuksia muistakin jutuista mistä haluaisitte lukea. Välillä pää on niin täynnä räkää, ettei omat aivot oikeen toimi. Ihan uusista ja sellasista aiheista, joita ei ehkä ole itse tullut edes ajatelleeksi, saattas itsekin vaikka innostua!!!

Innostusta tässä taas vähän kaivattaisiin...

Mukavaa loppuviikkoa kaikille muillekin räkänokille, ja ehdotelkaas niitä aiheita,

kun kerrankin saa toivoa :)

Kiva Paikka

Tervetuloa kurkistamaan tähän Kivaan Paikkaan!

Saanko esitellä, Vean päikkäri,

Montessoripäiväkoti Kiva Paikka!

Täällä olen Iran kanssa eilen ja tänään huiskinut ja valmista ja ihanaa tuli!

ENNEN...

...JA JÄLKEEN!

Tylsät vanhat vaneriovet saivat valokuvatapetista pintaansa satumaailman.

Kyllä nyt kelpaa ruokailla! Ovien takana aukeaa liikuntasali joka houkuttelee juoksemaan. 

Projektille suunniteltiin jo jatkoakin, mutta siihen asti leikitään ja nautitaan tästä!

Korvasärkynenkin jaksoi käydä uusia tiloja ihastelemassa.

Mun oma suosikki on hoitajien pyöreä toimistohuone, johon on tulossa viihtyisät sohvaryhmät,

meitä vanhempia varten tietysti ;)

Huomenna on sit toivottavasti ihan oikeasti lepopäivä!

Lumivalkosta

Taas ollaan siinä pisteessä, että työt alkaa kivasti haitata opiskeluja :)

Illaksi olen menossa tuunaamaan Vean päiväkodin ovet uusiksi, jee!!! Pieni pelko persauksissa, kun ihan ammattilainen en vielä koe olevani...ja ehkä se on parempi näin päin, kun että voimansa tunnossa lähtisi ja laittaisi ovet pilalle. Pitäkää sormet ristissä, että onnistuu! Laitan sitten jonkun kuvan tänne blogiinkin millasta jälkeä tuli. Ja jos en laita, niin tiedätte sitten syyn siihenkin...

Eilen saatiin alulle myös omakotitalon sisustuksen suunnittelu. Muistatteko, kun siitäkin joskus mainitsin. Oppilaitos on rakentanut myyntiä varten omakotitalon, johon me nyt sitten suunnitellaan sisukset.  Yksi opiskelijoiden tekemistä suunnitelmista valitaan oikeasti toteutettavaksi. Täähän on kuin tositeeveessä! Yllättävän vaikeaa asettua ihan toisen saappaisiin. Itsehän kyllä tietäisin millaisen keittiön haluaisin, mutta suunnittelepa keittiö myyntiä varten, kun vielä tietää, että rakentava setähän se sitten päättää minkä suunnitelmista haluaa... Ei liian erikoinen, ei liian maalaisromanttinen ja ennenkaikkea, edullinen! Siinäpä hommaa tuleviksi viikoiksi. Me lähdettiin liikenteeseen lattiamateriaalista ja keittiöstä. Tässä muutama materiaalipala keittiösuunnitelmasta. Valkosta tulee!

Tuo valkoinen kiiltävä pöytälevy metallireunalla on tosi magee isona ja luonnossa!

Toivon NIIN että meidän suunnitelma valitaan, niin pääsen sit esittelemään sen teille ihan oikeasti kasattuna!

Olis aika mielenkiintosta kuulla millasen keittiön sinä haluaisit?

Mutta laiska se töitään luetteloo, joten lähdenkin tästä tankkaamaan

vähän tonnikalapastaa iltaa varten!

Mukavaa viikonloppua sekä työn että levon merkeissä!

Voihan räkä!

Ulkona syöminen on elämän suola ja sokeri. Habitarereissulla sitä harrastettiin muutamaan otteeseen, ja siellä sain myös elämäni ikimuistoisimman ravintolakokemuksen. Kuvitelkaas ravintolareissu, jossa KAIKKI menee pieleen. Me oltiin siellä!

Kaikki oikeastaan alkoi ihan hienosti, koska me saatiin pöytä. Puolen tunnin odottelun jälkeen tultiin Iran kanssa (terkut vaan Ira*s -blogiin) siihen tulokseen, että lähdetään tilaamaan juomat tiskiltä, kun ruokatilaus näyttää viipyvän. Tiskillä odoteltiin kymmenisen minuuttia, kunnes avasin suuni ja kysyin edessäni jo jonkin aikaa hyörineeltä tarjoilijattarelta ystävällisesti, voitaiskohan me mahdolliseti jo tilata... vastaukseksi sain "Öööö...hmmm... ööö... tuota joo, mutta menkää pöytään odottamaan niin tuun kohta hakemaan tilauksen." Samantien tarjoilija kyykistyi tiskin alle tyhjentämään tiskikonetta. Eipä auttanut kuin palata pöytään tyhjin käsin.

Vihdoin ruuat  saatiin tilatuksi. Juomia odoteltiin taas. Odoteltiin ja odoteltiin. Aikaa kului tunti (eikä ravintola todellakaan ollut edes täysi), kunnes tarjoilija (mies tällä kertaa) tulee lautasten kanssa ja jakaa ruuat eteemme. Minulle tarjoillessaan hän huitaisee vieruskaverini aterimet lattialle.

- Voi räkä! No onneks meillä on puhtaat lattiat!

Ihanan huumorintajuinen tarjoilija! Jostain syystä meitä ei kuitenkaan naurata. Eri pyynnöstä saadaan lopulta juomatkin (huom, tunnin odotuksen jälkeen...) ja kaikki näyttää aika hyvältä, paitsi että yksi ruoka puuttuu. Muu seurue saa kuitenkin alkaa syömään, koska lämpimän ruuan kanssahan ei tarvitse odotella. Kun lautaset ovat kaikilla tyhjät, kiikuttaa tarjoilija viimeisen kanaleivän pöytään voitonriemuisena hihkaisten:

-No eihän siinä kauan mennyt!

Kaikki on niin suhteellista...Ei mennyt ihan niin kauaa kuin ekan ruokasatsin kanssa, mutta siinä me sitten muut katsellaan tyhjien lautasten yli kun viimeinen villahousu vetelee hyvällä ruokahalulla omaa ruokaansa. Laskua ei tietenkään tule ilman erillistä pyyntöä. Pienen ajan (pieni aika tällä reissulla oli kutakuinkin 10 minuuttia) kuluttua laskun pyytämisen jälkeen tarjoilija tulee takaisin. Tilauksemme on kadonnut, joten hän ehdottaa, että voitaisko vielä kerran käydä läpi mitä kukakin tilasi., niin hän tekee uuden tilauksen .Tässä vaiheessa meitä jo naurattaa. Mieleemme tulee väistämättä , että uusi tilaus lähtee koneelta keittiöön ja kohta (no okei, tunnin päästä) meillä on uudet annokset edessämme.

Muistutan tarjoilijaa vielä meiltä löytyvistä bonuskorteista, joilla listassa on luvattu alennuksia. Tarjoilija lupaa muistaa. Ja taas odotellaan... Kunnes mitta tulee täyteen, ja lopulta marssimme kaikki yhdeksän kassalle. Laskua ei siis koskaan tullut pöytään asti. 

Illan saldo:

Ei yhtään "olehyvä"

Ei yhtään "Anteeksi"

Ei yhtään "Hyvää ruokahalua"

Yksi "Voihan Räkä"

Arvatkaa saatiinko bonushinnoilla?

Seinien taulutusta

Syksy on tosiaan tullut, kun mulla näyttää tarttuvan kaappien pohjalta ja kaupoista käsiin ainoastaan tummaa tavaraa. Tämän aika ihanan kehyksen löysin tänään pienestä kivasta kukka/sisustusliikkeestä, jonka nimeä en nyt kuollaksenikaan muista. Sopii aika täydellisesti olohuoneen seinälle (ja on luonnossa ja kynttilän valossa aika paljon kauniimpi kuin näissä sumusissa pimeissä kuvissa, grrr...).

Kuten kuvasta voi päätellä, olen vihdoin alkanut vasaroimaan. Pitkitin ja pitkitin taulujen seinälle naputtelua, mutta nyt tuli raja vastaan. Tarkoitushan oli, että laitellaan taulut vasta sitten, kun saadaan seinät ensin laitettua lopulliseen kuosiinsa, mutta koska remppa seisoo TÄYSIN, päätin nyt sit kuitenkin laitella vähän täytettä isoille paljaille seinäpinnoille. Ehkä hyvä näin, koska nyt voi sitten rauhassa makustella noita paikkoja. Vasaraa voi iskeä säälimättä, eikä reikiä tarvitse pelätä, koska seinät menee anyway uusiksi ens kesään mennessä.

 Vea on jo tottunu nukkumaan tasasessa paukkeessa. Naapurin mummolta en ole kysynyt, enkä taida kysyä.

Ihan parhaita tauluja on muuten valokuvat. Itseasiassa meillä onkin vain muutama muu taulu seinällä. Peltiset kattokruunut olen joskus aikaisemmin esitellytkin, ja sitten on vanhoissa kehyksissä oleva naisen kuva, jonka olen joskus hankkinut kirpparilta. Jostain syystä tykkään siitä. Maalattuja tauluja en kaipaa  ainakaan tällä hetkellä ollenkaan.

Kohdevaloina kynttilät. Ihanaa kun illat taas pimenee ja valo vähenee.

keskeneräiset seinätkin näyttää kauniimmilta.

Taidan lähteä niitä ihastelemaan!

Ps. Meillä on meneillään väsytystaisteluprojekti nimeltään "pupu".

Isi johtaa 6-3,

mutta me ei luovuteta!

Nythän meillä olis taas tilaa...