2. maaliskuuta 2011

Tunnustan!

Heipat taas täältä jatkuvan touhun ja tohinan keskeltä! Ihan huonoa omaatuntoa pukkaa, kun olen joutunut tätä blogia ja teitä laiminlyömään parin viime päivän aikana... Tervetuloa kaikille uusille lukijoille, ja ihanaa huomata, että niin monet täällä päivittäin käy! Olette suloisia <3

Hiljattain (no okei, jo jokunen aika sitten...) sain Sallylta tämän ihanan The Gorgeous Blogger - tunnustuksen. Palkinto on suunnattu kaikille upeille bloggaajille (kuulemma...). Jokainen vastaa viiteen blogiinsa liittyvään kysymykseen ja jakaa tämän palkinnon eteenpäin niille, jotka mielestään sen ansaitsevat.


Ja tässäpä tulee pähkinänkuoressa minun vastaukseni.
Osalle varmaan jo tuttua huttua, mutta uusille lukijoille ainakin tiedoksi ;)

1. Milloin aloitit blogisi?

Aloitin blogin reilut kaksi vuotta sitten, kun jäin töistä mammalomalle. Asuimme sillon vielä Joensuussa ja mies kulki viikot Kajaanissa töissä. Olin mahan ja kahden pojan kanssa totaalisesti jumissa kotona. Niinpä ompelukoneesta tuli paras ystäväni. Tein kaikenlaisia käsitöitä, ja keksin kivan tavan kerätä kuvia nettiin, johonkin ihmeen Bloggeriin... Mulla ei ollut aavistustakaan, että blogeihin liittyy tällainen maailma. Yksi päivä vain huomasin, että blogini oli saanut lukijan. Olisko ollut Honkasalon Malla :) Ihan eka! Sitä kautta eksyin sitten Mallankin blogiin, ja tajusin oikeastaan vasta mistä oli kyse. Siitä se ajatus sitten lähti...


2. Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee?

Blogitekstit syntyvät usein ihan vain hetken päähänpistosta ja lähinnä päivän aikana  koetuista tapahtumista. Mikä nyt on lähellä tällasta tavallista perheen äitiä... Sisustus, vaatteet, lapset, ruoka, läski ja kaikki niiden välillä...

3. Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?

Jaa-a... Ei varmaan mikään sen erityisempi, mikä nyt ylipäätään tekee meistä kaikista ihmisistä erityisiä. Ei ole toista sinua, eikä toista minua, eikä myöskään Viivu's Homea.

4. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?

Vaivalloinen raskaus ja suurenmoiset liitoskivut, jotka jumittivat minut ompelukoneen ja tietokoneen väliin.
5. Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?

En kai mitään erityistä. Olen onnellinen näin :) Se ei tarkoita kuitenkaan, ettenkö haluaisi olla avoin uusille ideoille. Kaikki muuttuu! Mutta muutos tulkoon omalla painollaan ja luonnostaan! Kyllä tässä kirjottajakin vanhenee, että voi olla, että viidenkymmenen vuoden kuluttua blogikin on kovasti toisenlainen!


Näillä ajatuksilla mukavaa loppuviikkoa!!!


Kaikki blogaajat olis tän tunnustuksen ansainneet, mutta tällä kertaa haluan antaa tunnustuksen eteenpäin muutamalle "oikeasta elämästä" tutulle blogaajalle :) (Ihan vain osoituksena siitä, että mullakin on oikeaa elämää...ehheheh...)

Huippu tyypeille, joiden blogeja seuraan jatkuvasti!
Ja joista toista seuraan muutenkin jatkuvasti... Koulun käytävillä nääs!

Olkaas hyvät


ja






28. helmikuuta 2011

Musta musta on hieno väri


Ympäri mennään, yhteen tullaan!
Mustasta ei pääse eroon. Sitä vaan pitää aina sillontällön laittaa ympärilleen.
Kivasti tuo ryhtiä.

Just nyt tekis mieli laittaa koko kämppä uusiksi.
Käsittämätön vimma, mutta onneks tili on tyhjä.
Josko tää huomiseksi laantuisi...

Olen niin puhkipoikki, etten jaksa S:ää sanoa.
Meillon koulussa meneillään näyttö, jossa teen tilaustyönä vanhasta uutta.

Ystävä tilasi...  :)

Onneks on ystäviä!

Vanhasta ikkunasta tulee sohvapöytä.
Yritän muistaa joku päivä ottaa kuvia :)

Väsyterkuin, Viivu

26. helmikuuta 2011

25. helmikuuta 2011

Laihempi minä

Kiitos taas edelliseen postaukseen tulleista kommenteista. Olis ollut niihin ihana paneutua ja vastailla ihan ajan kanssa, mutta päätin nyt sit kuitenkin rajata nämä ikävämmät ajatukset pois täältä blogista, ettei kukaan vaan loukkaannu. Tarkoitus ei kuitenkaan ole käydä sotaan, tiedättehän :)

Sensijaan tänään kuvassa uusi, vähän laihempi minä  ;)



En tiedä huomaatteko eroa, mutta minä alan huomata. Siitä ilosta kävin ostamassa FARKUT!!! Ekat, ihanat, istuvat farkut sitten Vean syntymän jälkeen. Entiset ei mahdu vieläkään, mutta nämä ovat jo yhtä kokoa pienemmät kuin jouluna. JEI!!!  Ette usko, miten hyvä olo!

Kaulassa putiikkiin saapunut Pipa's Shiny trassel koru, josta on tullut mulle uus paras kaveri ;)

Äsken meidän pihaan ajoivat tällaiset kurpitsavaunut:


Söpöt, eikö?

Näihin, tai johonkin näiden tapaisiin hypätään me miehen kans illalla, kun pojat lähtee talvileirille ja mummo saapuu lapsenlikaksi pienimmälle. Liput on jo varattu Simo Frangenin stand up -komiikka juttuun, ja sen jälkeen katsotaan mihin askeleet vie... Ihana ilta siis tiedossa!

Mukavaa viikonloppua myös teille ihan jokahiselle :)