Mummolassa

Kuukausi sitten uskoin olevani tänään viisaampi tulevan kodin suhteen mutta täytyy myöntää, että tämän epävarmempi en ole koskaan ollut. Kuukausi on vierähtänyt Kainuun korvessa ja unelmien talo on edelleen vain haave. Yksi vaihtoehto on löytynyt, mutten oikein uskalla vielä siitä haaveilla...ainakaan ääneen. Näkisittepä pääni sisälle :)

Kotia odotellessa on hyvä turvautua mummolan antimiin. Joukolla ryntäsimme viettämään helteistä kesäpäivää aurinkoiseen Hautaniemeen.

Sillä välin kun miehet virittelivät vesisuksia me tytöt ihastelimme kukkaniittyä ja sen kesäisiä tuoksuja.

Tallaisen me sitten lopulta saimme aikaiseksi.

Niityn reunalta löysimme myös pienen kimpun ahomansikan kukkia, joita uhrasimme muutaman. Loput jätimme kasvamaan ja kypsymään, jotta voimme myöhemmin kesällä palata paikalle.

Isoveikkakin halusi kokeilla hetkeä kukkakeijuna. Kuka sanoi, että keijut ovat tyttöjä?

Tämä vanha hirsiseinä lautaovineen sai minut taas kaipaamaan ihka omaa taloa...
Sellaista, jossa saisi taas kokea olevansa kotona.
Ehkäpä jo kuukauden päästä...

Mallalle erityiskiitos ihanasta kommentistasi ja blogini korkkaamisesta!
Katsotaan kuka uskaltaa olla seuraava :D

Viivu