Maha kuralla...

JÄNNITYKSESTÄ!!!

Kerroin aikaisemmin, kuinka löysin unelmieni talon, menetin sen samantien, ja kuinka löysin sen,
TAAS!
Viikon ajan olen surrut unelmani menetystä ja sopeutunut tilanteeseen.
Silti en ole päässyt eroon ajatuksesta...
kunnes tänä aamuna huomasin, että talo on kuin ihmeen kaupalla TAAS myynnissä.
Joko se on aivan susi,
tahi sitten se todellakin on MEIDÄN talo!

Olen ollut aivan täpinöissäni koko päivän,
puhunut miestä ympäri ja yrittänyt olla tosi COOL.
Luonut illuusion, jossa hän tuntee päättävänsä asiasta
(ja tämänkin hän tietysti lukee, koska on ehkä innokkain lukijani... )


En nyt ala tarkemmin selittämään, mutta matkassa on vielä ainakin sata
mutkaa...
Jotenkin tämä talo vain näyttää aina palautuvan kerta toisensa jälkeen meille. Monta kertaa sen on jo pitänyt olla mennyttä.
Kodin löytäminen ei ole aina yksinkertaista!
Nyt kuitenkin toiveet ovat taas korkealla,
ja aion laittaa kädet, varpaat ja koko perheen koivetkin ristiin,
että vihdoin saisimme kodin!


Viilentääkseni tunteitani vedin saappaat jalkaan ja läksin äidin luo.
Muutama kuva tästä niin sateisen synkästä,
mutta toivorikkaasta päivästä :)

Pitkästä aikaa kävin taas haistelemassa vanhan ladon tuoksua.
Ladon, josta joskus löytää aarteita...

Noille vanhoille ikkunoille voisi joskus tehdä jotain.
Aikamoinen läjä!

Ihanaa loppuviikkoa kaikille!!!

Viivu