Sukulointia

Tänään on ollut ihana kesäpäivä!

Ensiksi täytyy kuitenkin kehaista teitä mukavista kommenteista edellisessä postauksessa. Niitäpä oli ilo lueskella. Niin paljon oli samanlaisia kokemuksia kilojen kanssa painimisesta, ja Virva ymmärrän sinuakin. Itselläni oli sama tilanne ennen tätä nuorimmaista. Tuntui että saan syödä vaikka hevosen eikä näy missään. Liekkö sitten sattunut vanhuus ja raskaus saman vuoden sisään kun kuviot muuttuivat... Enhän minä kovin ylipainoinen ole vieläkään, mutta kehon kuvan muuttumista on vaikea hyväksyä. Vai liekkö tämä sitä kolmenkympin kriisiä...

Jokatapauksessa, karistin kilohuolet kannoiltani ja pakkasin taas lapset autoon karauttaakseni vanhempieni luo, jota myös mummolaksi kutsutaan... Rakas ja ainoa siskoni oli tullut porukoille lapsineen kesäloman viettoon, ja niinkuin tapoihin kuuluu, me ollaan aina yhdessä läjässä. Se on ihan kumma juttu. Porukoilla oli ennen mökkikin järvenrantatalonsa lähettyvillä, mutta se myytiin tarpeettomana, koska me kuitenkin kaikki aina ahtauduttiin samaan pieneen mökkänään. No mutta siis, ihana viikko tiedossa!!!

Mustikoita

ja ihanaa kesäruokaa!!!


...Puhutaan niistä kiloista sitten taas syksymmällä ;)




4-vuotias Helga-serkku kaivoi Vealle kasvimaasta ihan oman
"miniskidiperunan"!



Ja minä yritin parhaani mukaan istua laiturilla ja ruskettua.

Samalla virkkasin uutta tiskirättiä, johon sain talteen aimo annoksen kesää ja auringontuoksua!
Varsin hidasta puuhaa viiden lapsen uimavahdille,
mutta siitä viis.


Jokainen silmukka rakkaudella tehty!