Keittiön ainoa kaunistus

Ihan aluksi täytyy taas toivottaa kaikki uudet lukijat tervetulleiksi!!!
Ette arvaakkaan minkä ilon saatte kommenteillanne aikaiseksi.
Kiitos ihan jokaiselle tasapuolisesti!
Pienikin merkki käynnistäsi ilahduttaa
suuresti.

Sisustaminen on jäänyt kyllä nyt ihan omaan arvoonsa.
Silmät soikeina ahmin teidän toisten kauniita kuvia ihanista kodeistanne.

Jostakin syystä nämä seinät eivät houkuttele minua kuvaamaan laisinkaan.
Tuntuu että kaikki kauneuden poikanenkin hukkuu tähän ympäristöön.
Silti päätin kuvata teille tämän tuolin joka muutti jokin aika sitten keittiön ikkunan alle.

(Tiedän, patteri takana! Mutta kun ei tässä huushollissa ole mitään muutakaan paikkaa!)

Olen sen joskus aikanaan kantanut kotiini Joensuusta kirpputorilta.
Eihän se ole kovin kaunis eikä maalaisromanttinen,
mutta vanha ja jostain syystä pidän siitä.

Minua kiinnostaa esineiden historia ja niiden kertomat tarinat.
Tämäkin tuoli on joskus ollut jossain sairaalassa.
Kuinkahan moni on siinä istuessaan miettinyt ihmiskohtaloita ja elämän rajallisuutta...

Olisihan se kauniimpi sillä lautalattialla ja hirsiseinää vasten, mutta odotelkoon siinä
uutta kotia kanssamme.

Ilokseni löysin myös muutaman uuden kerän bambulankaa ja tällaista niistä sitten syntyi.
Tuo vaaleanpunareunainen on jo saanut uuden kodin :)

Kesäistä viikkoa kaikille teille ihanoille!