9. joulukuuta 2009

Taas mä pokasin...

Monesti olen lukenut muista blogeista kuinka isovanhempien tai vanhempien vintiltä löytyy vaikka mitä ihanuuksia. Voi kuinka onnekkaita olette! Meillä ei noin ole päässyt käymään. Toinen mummolani on palanut, ja sen mukana kaikki vanha mitä siellä aikanaan on ollut. Surullista! Valokuvat, äitini piirrustukset (hän oli nuorempana innokas piirtämään) ja kaikki! palo oli niin totaalinen, ettei mitään saatu pelastettua.

Toinen mummoni taas on jo pitkään (10 vuotta) maannut vuodeosastolla täysin puhumattomana ja toimintakyvyttömänä. Hänen kotinsa seisoo autiona ja tyhjänä eikä kukaan oikein tunnu uskaltavan koskeakaan siihen. Elossa olevan henkilön omaisuutta kun ei ole sopivaa alkaa jakamaan.

Ainoat vanhat esineet joilla on tällaisia sukukytköksiä tulevat mieheni puolelta, hänen edesmenneeltä Tuomas-ukiltaan. Yksi ihanuus on tämä vanha ikkunan poka, jonka sain pelastettua kun ukin talo hänen kuoltuaan remontoitiin täysin. Minullakin oli ilo tuntea Tuomas vuosia, joten melkein tämä tuntuu mummolasta tuodulta :)



Minusta ikkuna on ihana juuri tuossa vanhassa maalissaan, eikä sitä ole käsitelty millään tavoin.



Tänä jouluna se pääsi jouluisten ompelutarvikkeiden kehykseksi.



<3 Viivu

7 kommenttia:

Pikkupiiku kirjoitti...

Älä huoli, ei meilläkään tuollaisia varastoja ja vinttejä ole tiedossa. Täytyy vain pitää silmänsä auki muualla. Joskus tuntuu, että toisten kirpparitkin ovat aivan mahdottomia aarreaittoja niihin verrattuina missä itse käy. Mutta maailma on. Ollaan siitä huolimatta!!!

Tania kirjoitti...

Mummuni säästi melkein kaiken, mutta äitini ei. Hyppäisiköhän viehtymys vanhaan yhden sukupolven yli? Olen montaa lapsuudesta muistamaani tavaraa kysellyt äidiltäni, mutta liian myöhään. Mm. vanhan puntarin hän oli aikoja sitten vienyt kirpputorille. Minkäs teet.

Tavarat, esineet, joiden historiasta tietää edes pikkiriikkisen ovat niitä rakkaimpia.

terveisin Tania

Henska kirjoitti...

En minäkään ole päässyt aarteita paljoa etsimää! Mummollani on kyllä kaikkea ihanaa ja olenkin vannottanut häntä olemaan heittämästä mitään pois! Hirveästi hän haluisi mukaani kaikkea antaa, mutta ei vain tunnu sopivalta. Jotain ihanaa olen kuitenkin saanut ja vanhat sukset monoineen odottavat minua jo valmiina. Voi kumpa saisin ne pian mukaani!

Kaunis tuo sinun ikkunanpoka. Ihanan värinen, ja juuri hyvä tuollaisenaan!

<3 Henska

Hannele/Täyttä Elämää kirjoitti...

Aika ähäiset on meidänkin aarreaitat :/ Mutta aina joskus sattuu muualta jotain löytymään :) Ihanat kehykset!

Olivieno kirjoitti...

Kauniit on kehykset! Aarre!

Anonyymi kirjoitti...

Eipä löydy varastoja täältäkään :(
Kaunis poka!

T.V. kirjoitti...

Tosi kaunis poka.Tiedätkö tuohon pokaan vois vaikka laittaa kananverkon kiini taakse ja siihen tehdä jonku kauniin asetelmajutun.Tai sitten,jos sinulla on vanhoja valokuvia niin kiinnität ne siihen verkkoon jollain vaikka verhonipsuilla ja vähän pitsiä johonki kohtaan niin johan tulee kaunis kokonaisuus.