Yrittelin tuonne alempaan postaukseen kommentoineille jotain vastailla vaikka kiirettä pitää... edelleen.
Ihan huippua että olitte siellä jaksaneet ottaa kantaa, kertoa omista kokemuksistanne
ja rohkaista! Joka kerta yllätyn miten te, ihanat siellä jaksatte lukea näitä mun juttuja ja vielä innostuakin niistä. :)
Ootteko te vähän outoja?
No ei vains!
Ihania olette, ihan parhaita!
Sinne asunnon välittäjälle jo soitinkin, eikä se talo siitä
omakotitaloksi muutu. Harmi!
Tässä elämäntilanteessa ja tällä vartalolla tuo tunikamalli muuten on se ainoa paitamalli, joka näyttää päällä edes jollainlailla ympäristöystävälliseltä. Miehen mielestä tuo eilinen tunika kuitenkin on mallia: RASKAANA!!!
Mutta minkäs teet, jos vartalokin on kohdun tyhjyydestä huolimatta mallia RASKAANA.
Itseasiassa ihan suosikkipaitojani tällä hetkellä ovat tällaiset lantiolta "katkaistut" pitkät mallit, joita minulla alkaa olla jo aikalailla. En todellakaan ole mikään pukeutumisen asiantuntija ja minulla ei ole aavistustakaan siitä onko tämä nyt sitten tällaiselle vartalotyypille justiinsa se pahin mahdollinen vaihtoehto (no ehkei kummiskaan)...mutta näissä olen viihtynyt. Ehkä tämä malli löysän keskikohtansa vuoksi antaa anteeksi muutaman mahamakkaran ja korostaa kapeaa lantiota ja jalkoja, jotka tällä hetkellä ovat se vahvin lenkki.
Kutsutaanko tätä nyt sitten siksi omenalihavuudeksi?
No, ehkei vielä sentään, mutta jos jatkaisin syömistä samaan tahtiin
olisin luultavasti ensi syksyn muhkein omppu ;)
<3 Viivu
6 kommenttia:
Minä taidan muistuttaa päärynää ;-)))
Mukavaa alkavaa viikkoa!
Hiih. Minä kuljen mielelläni tunikassa, ja taitaa olla muuten se ainoa yläosamalli, jota vaatekaappi pitää sisällään. Tuo edellisen postauksen valkoinen pusero oli ihana! Ja ei varmaan tarvitse edes sanoa (julkikateelliseksi, kun olen ryhtynyt), että se vaaleanpunainen, joka oli päälläsi on taivaallinen! Voih!
Hassu juttu se talo. Ovat kyllä myyntimiehiä viimeisen päälle. :)
Vaatekappini alkaa olla pullollaan tunikoita ja mekkoja, joita käytän housujen kanssa...
Pitääkin opetella käyttämään tunikaa josko saisi nämä vyötärölle valahtaneet sädekehät piilotettua =)
Hiphei, löysin tieni näemmä kivaan blogiin :) Ja heti lempiaiheeseeni :D Siis mulla nimittäin nn perintökalleutena alavatsa.. ihan sama mitä teen ja kuinka paljon kuntoilen, alavatsa on ja pysyy. Ja kun alavatsani on kokenut myös kaksosraskauden niin lopputulos... näytän raskaana olevalta pääsääntöisesti aina. Turvotuksesta riippuen joko siltä kuin olisin alkuraskauden siinä vaiheessa kun vatsa alkaa näkyä tai sitten viimeisilläni raskaana... :D Jostain syystä siis tunikat miellyttää minuakin - vaikka luultavasti näytän niissä entistäkin raskautetummalta. Mutta onpahan vatsa edes muka piilossa. Silti nyt alkoi tehdä mieli tuota anoppisi ostamaa paitaa, ihana sekin!
Nyt haen kupillisen kahvia ja kulutan ruokataukoni loppuun selailemalla vanhempia tekstejäsi :)
Arja: Päärynät on ihania!
Emilia: Haha! Vähän nauroin :) Ihana olet.
Piia: Ne on näppäriä. Voi jos vielä olisin pitkä niin ne ei lyhentäis...
Niina K: Kannattaa kokeilla!
Marja: Tervetuloa mukaan joukkoon! Ihanaa saada uusia tuttavuuksia :)
Mun mummo jo kauhistui, että ei kai meille ole jo neljäs tulossa... silloin päätin, että tälle maharepulle tarttis tehdä jotain muutakin kuin peittää tunikalla... HUOKAUS!!!
Lähetä kommentti