Vasta vähänaikaa sitten esittelin teille Einarin, perheen pitkäkorvaisimman... Ja nyt joudun sitten heti kertomaan, että Einari muutti tänään Kuopioon. Kaikki kävi tosi nopeasti. Kaiken hässäkän keskellä olen siis käynyt kanikauppaa ja tänään Einari lopulta jätti meidät, vai pitäisikö sanoa me Eikku. Itkuhan siitä tuli, kaikille muille paitsi perheen kovahermoisimmalle, mutta toisaalta olen helpottunut. Näyttää pahasti siltä, ettei se oikea talo löytänyt meitä vieläkään, ja meitä nyt vain on kertakaikkiaan liikaa tähän asuntoon. Jostain päin on helpotusta saatava ja ratkaisu oli kuitenkin aika yksinkertainen. Koirista en luovu!
Eikku on asustellut häkissään tuossa olohuoneen ikkunan alla ja potkinut hiekkaa (kissanhiekkaa) ympärillensä. Siinä häkillä ovat sitten seisomaharjoituksiaan tehneet niin koirat kuin pikkuinen prinsessakin. Välillä olen ollut ihan raunioina siisteyden kanssa. En ole mikään hygieenisyyden huippu, mutta näin pienissä olosuhteissa kanin kakka on tullut vähän liiankin läheiseksi. Kaiken huippu oli viime viikolla kun makoilin sohvalla, joka sijoittuu kuvaa katsoessa vasemmalle, ja yritin katsoa Pakoa. Kaksi kertaa tuon katselun aikana sain suoraan sanottuna sitä itseänsä naamalleni! Siitä se lopullinen ajatus sitten lähti... Lisäksi kani on ollut Viljamin, ja käytännössä häkin siivoaminen on kuitenkin jäänyt Assen vastuulle, mikä mielestäni on ollut kohtuutonta. Asse kun ei tuota kania olisi suin surminkaan halunnut. Joten näin siis parempi... Vaikka ikävä jäi.
Ostin itselleni lohdutukseksi kimpun tulppaaneja ja onneksi olen vakuttunut siitä, että Eikku sai Kuopiosta hyvän kodin lapsettoman nuoren pariskunnan luota, joilla varmasti on aikaa pikkuiselle enemmän kuin meillä. Lupasivat laittaa kuulumisiakin...
12 kommenttia:
Ymmärrettävää, pienissä tiloissa kaikilla on tapana kertautua, etenkin sotkulla.
Kiva että pääsi pupuliini hyvään kotiin!!! ♥
se on niin haikeaa luopua lemmikistä....meiltä lähti pari viikkoo sitte porukan pienin kisuli uuteen kotiin,se oli siis jääny jo meille mutta sit joku halus vähän isomman pennun ja niin me annettiinkin se ursula pois,mikä oli hyvä ratkaisu,tyttö kun oli:))jäihän meille vielä kolome suurta rötköä:)sohovan valtaajat:)
Me luovuttiin meidän koirasta puolitoista vuotta sitten ja oli se iso pala. Itkee völlötettiin miehen kanssa molemmat kun koira tepastelikin jonkun muun autoon ja ihmetteli minne me jäätiin.. Näin jälkeenpäin ajateltuna ihan oikea päätös ja koira sai arvoisensa kodin, jossa sen on hyvä olla. :) <3
blogissani on sinulle kuvahaaste :)
Voi ikävä varmasti kaniliinia, mutta kani pääsi varmasti hyvään perheeseen.
Tiina
Voin vaan kuvitella... Jo pelkkä ajatus sai minut luopumaan siitä ajatuksesta. You know. Hetkeksi ainakin... Einari pääsi varmasti hyvää kotiin ja mukava, jos kuulumisiakin laittavat. <3
Oikeen hyvät perustelut, ja pääasia että meni hyvään kotiin! Ei sais nauraa, mutta nauroin kuitenkin tuota, kun sait kakat päälles.. :)
Vaikkei kukkaset kania korvaa niin nättejä ne ovat, kuten muutenkin teillä! :) Kyllähän Pakoa pitää voida katsella ilman kakkaa kropalla.. ;D
voi mä säikähdin jo otsikon perusteella, että aiot lopettaa bloggaamisen! huh:) sun blogi ja kirjoitus tyyli on niin kivat! tää on yksi suosikki, vaik ei aina ehdi kommentoida. hyvä että pupu sai hyvän uuden kodin, onhan se vaan aina haikeaa erota.. :/
ps. kivan näköinen "kohta" kodistanne :)
No voi :( Kyllä se siitä,kun kerran parempi niin.Kauniita tulppaaneja,ihanan värisiä!Iloa päiviisi,ilman kaninkakka kuorrutusta ;)Se oli jutussa aika huvittava kohta :)
Halauksia ♥ Eihän se ole koskaan helppoa, kun eläinystävä vaihtaa perhettä, mutta onneksi E:llä on hyvä uusi koti :)
Ja voi vitsit miten kaunista teillä kotona on, tulppaanisi ovat hurmaavat! Meidän tulppaanit elävät nyt jatkoaikaa, huomenna tuoreiden ostoon :)
Lähetä kommentti