Ihan ekaksi, on aivan uskomatonta, miten teitä lukijoita tipahtelee pikkuhiljaa lisää ja lisää nostattaen tuota numeroa sivupalkissa! Tervetuloa ihan jokaiselle! Moni teistä on jättänyt kommenttiakin, ja ette usko kuinka se lämmittää! Kun aloitin blogaamisen, en edes tiennyt mitä tämä homma oikeastaan on. Yksikin lukija (äidin lisäksi) tuntui ihan mahdottomalta saavuttaa. En siihen edes pyrkinyt, koska en tiennyt, että joku voisi oikeasti lukea minunkin juttuja. Nyt teitä on niin paljon, etten olisi ihan oikeasti edes hurjimmissa kuvitelmissanikaan osannut tällaisesta haaveilla! Enkä luopuisi yhdestäkään ;)
Blogielämä on tuonut mukanaan myös ikäviä, tai oikeastaan yhden ikävän yllätyksen, jonka olemassaolosta olin aikaisemmin täysin tietämätön; julkinen toisten elämän arvostelu. Ymmärrän kyllä, että blogia kirjoittaessaan ihminen itse vapaaehtoisesti asettaa oman elämänsä (tai itseasiassa hyvin häviävän pienen osan siitä) julkisesti nähtäville ja ikäänkuin "julkiseksi riistaksi". Se tuo väistämättä myös kirjoittajalle vastuun kestää jonkinmoisen määrän negatiivista kritiikkiä ja suoraa arvostelua.
Viimeaikoina useissa blogeissa on herätelty keskustelua "täydellisistä naisista" blogien takana. Minussa tuo aihe on herättänyt lähinnä ihmetystä ja jopa pientä huvittuneisuutta. Ei kai kukaan aikuinen ihminen oikeasti usko, että noissa "täydellisissä" blogeissa ei elettäisi ihan tavallista lapsiperheen arkea iloineen ja suruineen, suttuisine kurahousuineen ja pyykkivuorineen? Ei minulla itselläni ainakaan ole käynyt pienen mielen vieressäkään, että nuo naiset noiden kauniiden blogien takana olisivat yhtään sen kummempia kuin kukaan muukaan. Heillä on ehkä taito löytää arjesta ne helmet ja tuoda ne kauniisti esille, mutta arki itsessään on arkea varmasti ihan jokaisella! Vai olenko väärässä? Ensimmäinen omasta mielestään pelkkää ruusuilla tanssimista harrastava huutakoon HEP!
Sitäpaitsi, jos jollakulla vaikka olisikin se helppo, yltäkylläinen unelmaelämä, niin olisiko se sinulta tai minulta pois? Ei niin! Minun elämäni on minun elämäni juuri sellaisena, kuin se minulle näyttäytyy riippumatta siitä, kuinka kauniiksi naapurini tekee omansa. Miksi me ei voitaisi edes hetki iloita toisen onnesta! Tiesitkö, että sitäkin voi opetella.
Koska loppujen lopuksi:
Hyvä tai paha
muuttuu teoiksi ja aikaa myöten tottumukseksi.
Se on elämän laki.
Minkä elät ajatusmaailmassasi,
sen huomaat ennemmin tai myöhemmin toteutuneen elämässäsi.
-Positiivarit-
Toissapäivänä 8-vuotiaamme syöksähti onnesta silmät loistaen näiden pienten varpaiden kimppuun ja riemuitsi:
"Onneksi olkoon Vea! Sun pottuvarvas on kasvanu hienosti!
Äiti, tule katsomaan, oletko sä huomannu, että Vean pottuvarvas on kasvanu!"
Elämän pieniä iloja :D
24 kommenttia:
TOTTA JOKA KIRJOITTAMASI SANA!
Ihanan syötävät varpulit!! Noista jos mistä on syytä olla onnellinen! ♥
Ja suloset varpaat onkin :)
Hyvin kiteytetty Viivu!
Kylläpä vain, itsekin äimistelen sitä, kuinka aika monetkin kehtaavat arvostella ja kadehtia toisten (vieläpä täysin tuntemattomien!) elämää täällä blogimaailmassa.
Mutta nimenomaa, pitäähän joukossa olla aina mätä omena, tai kaksi..
P.S On muute komia pottuvarvas! ;)
Ihan oikeassa olet, mutta mistä lei johtunee että itse sorrun juuri tuohon ajattelutyyliin, kun näitä blogeja lukee niin tuntuu että kaikilla menee paremmin kuin itsellä.Enkä todellakaan tarkoita negatiivisessa mielessä, enkä ikinä ole kirjoittanut arvostelevia kommentteja, lähinnä yksikseni huokailen miten hieno elämä kaikilla on..:) onhan se tosiaan vähän hassua aikuiselta ihmiseltä luulla että blogi on se ainoa todellisuus ihmisten arjesta, mutta itse siihen sorrun...ehkä joku ihme negatiivisuus vaivaa, kovasti yritän pyrkiä siitä eroon.Eikö sitä vaan osaa arvostaa tarpeeksi mitä itsellä on, jos tuntuu että muilla aina paremmin?
Söpöläiset varpaat:) Hyvin kirjoitettu, samoja ajatuksia täällä, nautitaan niistä arkisista elämän pienistä ja suurista iloista:)
Täällä sama juttu. Nytkin tuntuu että olen tätä rapakautta ihan korvia myöten täynnä.Eilenkin poika tuli sisälle kurkku suorana huutaen ja oli valehtelematta kulmakarvoja myöten ravassa! Ja lisäksi melkein 4-vuotiaan uhma, eilen lenteli tyttären nukkekodit sun muut pitkin lattioita, silloin ei naurattanut mutta nyt jo ehkä hiukan ..
Ja pottuvarvas on oikein hieno =)
Anu ja Teija: Eikös oo... Pitäsi käydä ostamassa sormiväriä ja painaa noista kuva johonkin kirjaan ja kansiin ennen kuin ovat samanlaiset kuin mulla :)
Minni: Kieltämättä se kummastuttaa... Mutta niin kai se on aina ollut ja tulee olemaan, että pahaa mieltä ja sen levittäjiä on maailmassa aina...
Anonyymi: Kiitos rehellisestä kommentistasi! <3 Arvostan sitä! Ymmärrän hyvin mitä tarkoitat, ja on jo puoli voittoa, että myönnät sen itsellesi. Sinun elämässäsi on varmasti paljon asioita, joista voit iloita. Sitäpaitsi joskus elämä on aika kausittaistakin. Meilläkin on nyt se elämänvaihe, että loisto on jossain TOSI kaukana! On kuitenkin myös itseä kohtaan väärin jos jää sitä vain vatvomaan ja kadehtimaan toisia, koska elämä on nyt! Onneksi siitä voi aina muistutella itseään... Kyllä minäkin joudun niin tekemään, usko pois! :)
Hanna: Niin tehdään!
Annimuori: :) Voi ei! onneksi kohta helpottaa! Pukeminen keventyy ja maa kuivaa... sateeseen asti ;)
Hyvin kirjoitit - totta joka sana!
Jokaisessa pirtissä on omat huolensa ja murheensa -
paha mieli tulee noista kirjoituksista vaan - toivottavasti pian on sivuutettu ettei tämä blogihenki kärsisi...
Suloiset varpuliinit :)
Heips,
Täällä yksi uusi lukija ilmoittautuu :). Jonkin aikaa jo tullut seurattua kirjoituksiasi, mutta nyt vasta sain aikaiseksi kommentoituakin. Aivan loistava blogi, jatka samaan malliin.
Tänään täytyy kyllä kokeilla tonnikalatahna reseptiäsi...
-Lukija Helsingistä-
Se on se kateus mikä myrkyttää..
8-vuotiaan lausahdus aivan IHANA :)
Osuit kyllä asian ytimeen sanoillasi! Omina huonoina hetkinä sitä tulee, myönnetään, haaveiltua itsekseen siitä että "voikun meilläkin jne" kunnes taas hetken päästä muistaa että minulla on omat aarteeni ja ne ovat vain minua/meidän eikä kenenkään muun. se on sitä elämää, meidän elämää!! (jos ymmärsit mitä tarkoitin kun hieman epämääräisesti kirjoitin)
Kyllä ne nämä ihanat "täydelliset" blogit ja naiset niiden takana antavat aika paljon <3
Ihanasti sanottu!!
..ja suloiset varpaat! Hih!
Hyvin sanottau(kirjotettu)! Harvapa sitä varmaan blogiin innostuu kuvaamaan kaaosta, pölypalleroita ja muuta ns. ei niin nättiä... Mua ainakin ahistais jos vielä omassa blogisssakin pitäis kattella samaa kaaosta kun mitä toisinaan(usein!) ympärillä ja pään sisällä on. Oman blogin perustin just siitä syystä, että arjen harmaudessa oppis näkemään niitä pieniä kivoja ja nättejä juttuja... Ja ei, blogimaailma ei ole yhtäkuin todellinen elämä kokonaisuudessaa.
Allekirjoitan :)
Hyvin kirjoitettu. Itse en ole viellä törmännyt kovinkaan tähän arvosteluun tai kirjoittaamaasi aiheeseeen täydellistä naisista, mutta ihmettelen suuresti.
Kyllähän jokaisen luulisi ymmärtävän, että blogiin on kiva kirjoitella ihanista kauniista asioita eikä se silti tarkoita, että kukaan olisi sen täydellisempi.
Mutta en ihmettele blogisi suosiota tämä on kaunis ja niin elämän täyteinen blogi!
Onnea ja iloa viikkoon ja noille varpaille! :D
Olen sivusta seurannut tuota keskustelua anonyymien ilkeilyistä. Ja kommentoinutkin asiaa pariin blogiin. Mutta vasta nyt oikein tajusin asian. Minulle ei ole kukaan anonyymi käynyt kommentoimassa, eikä blogini kiinnosta suuria joukkoja. En ole oikeasti nähnyt yhtään loka-kirjoitusta ja mitä niissä sanotaan.
Yhdenkään lukemani blogin kohdalla ei ole kateus iskenyt - miksi tuolla, miksei minulla. En ole ymmärtänyt edes ajatella asiaa niin. Tämähän on vähän niinkuin lehden lukemista, mutta kirjoittajat vaan muodostuvat ajan mukana "tutuiksi".
Ja kyllähän meillä kaikilla on tavallinen elämä. Ei tässä eletä mitään kuninkaallisten hovielämää ja sitäpaitsi murheensa ne on niilläkin. On saatu lukea lehdistä ym.
Mutta sinä teit hyvän postauksen ja pottuvarvas on hieno!
Aurinkoisia päiviä sinulle!!!
olipas hyvä postaus! Juuri näin itsekkin ajattelen! Aurinkoa päiviisi :)
Oho, en ole tiennytkään, että jotain tuollaista on meneillään. Kukaan ei ole käynyt jättämässä ikäviä kommentteja blogiini...mutta ehkä se johtuu siitä, että blogistani kai välittyy se, että minä en ole täydellinen eikä minun ympäristönikään...??
Luulisi tosiaan, että aikuiset ihmiset ymmärtäisivät ajatella blogia jonkinlaisena "sisustuslehtenä", tai muunlaisena teoksena, johon jokainen tekijä valitsee vain parhaat palat.
Mun täytyy kanssa sanoa,että hyvin sanottu! Ja on ne ihanat varpaat! Nautitaan elämän pienistä iloista!
Hyvä postaus!!!!!!
Totta joka sana:-))
Ihanat pikku varpaat;-)
8-vuotiaskin sen tietää: onni on hienosti kasvanut pottuvarvas! Kuinka moni (aikuinen) ihan oikeasti osaa iloita moisesta? Jahka oma pieni herää unilta, aion kehua jokaisen varpaan erikseen :D
Vealle onnittelut hienosta varpaasta, joka on ihanasti pystyssä ihan kuin meitä aikuisia tsempaten!
Söötit varpulit! <3 noita kaipaa, kun meidän varpahaiset on jo isoja ja hikisiä, kengätkin suurempia kuin itsellä. :D
Tuohon täydelliset naiset -keskusteluun tekisi mieli sanoa, että "tyhjät pullot kolise eniten", eli jos ei ole omaa elämää, pitää ronkkia toisten.
Yritän opetella ohittamaan nuo keskustelut ja kommentoijat.
Sillä elämä on niin täydellistä, epätäydellisenäkin, kuin sen itse kokee.
Meitä on moneen junaan.. Annetaan ikävien kommenttien olla omissa oloissaan vaikka niitä tylsä onkin lukea :(
Nauroin ihan ääneen tuolle varvasjutulle. Lapset on kyllä suloisia kommentteineen kaikkineen :)
Lähetä kommentti