Näin se homma hoidetaan

Heippa taas kaikille tasapuolisesti! Täällä on ollu  vaihteeksi "jännitystä ilmassa", meidän sairaalaseikkailu sai tänään nimittäin uusia jännittäviä käänteitä. Aikasemmin kertoilin Vean tippareissusta ja tällä kertaa vapunpäivän iltana vanhin poika yhtäkkiä olikin päivystysreissun tarpeessa. (Tarkemmin en vaivaa ala erittelemään yksityisyyden suojaamiseksi, mutta sen verran kerron, että asia oli kiusallinen, päivystysluontoista apua ja kohtuullisen pikaista leikkaushoitoa vaativa.) 

Eipä siinä auttanut kuin vappuiltana kipaista Joensuussa päivystykseen, josta meidät passitettiin pikimmiten takaisin omalle paikkakunnalle leikkaushoitoa saamaan. (Tämä oli vielä ihan ymmärrettävää) .Onneksi vappu oli juhlittu ja me oltiin muutenkin jo palailemassa, eli reissu ei lyhentynyt kuin muutamalla hassulla tunnilla eikä sairastelu sotkenut vappusuunnitelmia. Sitäpaitsi lapsen hyvinvointi tietysti ennen kaikkea!

Kajaanissa ajeltiin suoraan päivystykseen, jossa ystävällinen lääkäri tutki tilanteen, totesi, että huomiseen voidaan odottaa, ja antoi meille lähetteen aamuksi kirurgian polille. Muistutti vielä syömättömyydestä ja juomattomuudesta, että voidaan sitten aamulla nukuttaa ja leikata. Koko yö tietysti jännitettiin, mahat kuravellillä  koska edessä oli pojan ensimmäinen nukutus ja leikkaus. Mutta kuinkas sitten kävikään...

Aamulla seisoimme kirurgian polilla lähinnä tyhmän näköisinä kun hoitajat pyörittelivät päätään: 

"Menkää päivystykseen"

"Ei me tänne voida ottaa"

"Nämä pitää kuule kyllä tulla päivystyksen kautta tämmöset..."

"Ei meillä kuulkaa täällä ole koko polilla muita kuin verisuonilääkäri, ei se kyllä osaa tämmösiä leikata..."

Viimeinen oli paras!!! Oikeasti melkein nauratti... En tiennyt miten päin selittäisin, että meidät nimenomaan kahden päivystysjonotusreissun jälkeen oli määrätty kirurgian polille!!!

Siispä kolmatta kertaa päivystykseen mars! Jonottamaan :) Hieman tilanne söi naista, mutta sain (uskokaa tai älkää) jotenkin kummasti voimia kun mietin, että tätä te ette kyllä uskoisi :) Olin tietysti vähän harmissani, etteivät ne meitä polille ottaneet, mutta toisaalta minulle iski paniikinomainen tarve varmistua siitä, että varmasti löydetään sellainen kirurgi, joka oikeasti osaa leikata... Ja vieläpä lapsia. (Viimeksi kun tuntui, ettei Veaa hoitanut lääkäri ollut koskaan lasta nähytkään.)

Loppu hyvin, kaikki hyvin (toistaiseksi)! Kirurgi löytyi, mukava sellainen! Hän lupasi leikkausajan lähipäiville. Siihen saakka koitetaan pärjätä ja syödään särkylääkettä ja antibiootteja. Koska koko päivä oltiin oltu syömättä käytiin vielä sairaalareissun jälkeen vähän shoppaamassa ja vetäistiin mahat täyteen pizzaa. Kaikenkaikkiaan onnistunut äiti-poika-päivä loppujen lopuksi. 

Nostin muuten tämän kohta jo "vanhan" kevätkukkasen tuollaisen korkean pylvään päähän. 

Ihan kuin olisi taas saanut uusia kukkia :)

Mukavaa maanantai-iltaa!!!