4. heinäkuuta 2010

Pienen tytön tarina

Sisustusrintamalla on hiljaista, koska täällä valmistaudutaan kesälomareissuun, joten ajattelin kertoa teille tarinan siitä, kuinka tästä meidän pienestä rakkaasta tytöstämme tuli Vea.

Olen aina tiennyt, että haluaisin äidiksi. Toiveissa oli viisi lasta. Neljä poikaa ja tyttö. Toisen pojan jälkeen  22-vuotiaana kuitenkin sairastuin yllättäen vaikeaan synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Koko maailma romahti. Elämä oli sekunneista selviämistä. Pahin vaihe kesti muutaman kuukauden. En syönyt, puhunut, tai ottanut kontaktia mihinkään, en edes vauvaan. Odotin vain, että kuolen. Toipumiseen meni vuosia.

Tuon elämänjakson jälkeen en edes uskaltanut ajatella uutta raskautta. Oli sanomattakin selvää, että meidän lapset olivat siinä. Kokoajan kuitenkin haaveilin vielä yhdestä vauvasta, pienestä tytöstä. Koin valtavaa surua siitä, etten enää koskaan voisi saada lasta. Jostain syystä päätin kuitenkin vastoin kaikkea järkeä alkaa rukoilemaan meille tyttöä. Rukous on minulle osa elämää, arkipäivää. Turva kaikissa pienissä ja isommissakin asioissa. Melko pian sain varmuuden, että me vielä joskus saamme lapsen, tytön. Aloin miettiä miten se mahtaisi tapahtua, koska synnyttää en enää aikonut. Oikeastaan odotin, että meille avautuisi mahdollisuus adoptioon tai jotain vastaavaa. Tiesin kuitenkin sisimmässäni, että meille on tulossa vielä pieni tyttö, vaikka kaikki jäjen päätelmät puhuivat sitä vastaan.

En koskaan olisi itse uskaltanut tehdä päätöstä raskauden yrittämisestä. Niinpä asiat järjestyivät minusta riippumattomalla tavalla, ja eräänä päivänä tajusin olevani raskaana. Olin aivan järkyttynyt aluksi. Itkin ja pelkäsin ensimmäisen vuorokauden. Pian sain kuitenkin rauhan asiassa. Meillehän oli luvattu tyttö. Jos sen piti tulla maailmaan minun kauttani, niin lahjan antaja varmasti pitäisi huolen myös siitä, että kaikki menisi tällä kertaa hyvin. 



Vea mahan kätköissä raskausviikolla 24.

Mietin kuumeisesti nimeä uudelle tulokkaalle. Pojan nimi olisi ollut valmiina, mutta tiesin tarvitsevani tytön nimen. Tuntui, että jokainen tyttö oli joskus ollut oppilaani... Ei siis tulisi kuuloonkaan. Yksi päivä sitten selasin netistä nimien merkityksiä englanninkielisiltä sivuilta, ja törmäsin nimeen joka tarkoitti nähty. Siinä se oli! Meidän etukäteen nähty pieni tyttömme, Vea! Ettäs sattuikin vielä sopivasti V-sarjaan. 


Vea 12 vrk

Synnytys ja sen jälkeinen aika ovat menneet ihan uskomattoman hienosti! Voisi sanoa, että tämä lapsi on ollut minulle itselleni korjaava kokemus, jonka tarpeessa olen todella ollut! Ylimääräinen, ekstrabonus lahja, jota en koskaan uskonut saavani.



Tänään tämä neiti harjoittelee kävelemistä, ja on ISO ilo koko perheelle!



Niin...ja vasta nyt ehdin vastata noihin teidän kivoihin joulukommentteihin :)
Kiitos kaikille kommentin jättäneille :)

33 kommenttia:

Pieni Lintu kirjoitti...

Ihania kuvia ja ihanasti kerrottu. :)

Viivu kirjoitti...

Nuo enkelikuvat on mun ihan lemppareita! Kaikki vaan tylsästi eri sävysiä tässä, kun en jaksanut niitä alkaa tän postauksen takia muokkaamaan :) Alkuperäinen käyttötarkoitus kun on ollu ihan eri :)

Valkoisen Tilan Hanna kirjoitti...

Armoa. Hienoa.

Katja / Lumiomena kirjoitti...

Kirjoitit ihanasti, koskettavasti ja ennen kaikkea kiitollisesti. Luin tekstiäsi herkistyneenä, koska kannan omassa sisimmässäni valtavaa aiheeseen liittyvää surua. Olen onnellinen, että saitte Vean! Hän on suloinen - ja teidän "isot" pojat ihania myös :)

Viivu kirjoitti...

Valkoisen Tilan Hanna: Sitäpä juuri :D Suurta sellaista :D

Lumiomena: Voimia sinulle omaan suruusi!!! Ja lämmin hali! Kaikki lapset ovat suuria lahjoja, ja pojat myös ihan yhtä rakkaita. Jokainen vain eritavalla. Koska jokainen on tähän maailmaan tullut erilaisissa lähtökohdissa.

Marielisa kirjoitti...

Ihana tarina ja hellyttävän kauniit kuvat <3

Olenkin joskus miettinyt mistä mahtaa olla Vean nimi valikoitunut, kiva kun kerroit sen meille.
Meillä on tyttärillä kans ei-niin-ihan-tavalliset nimet, tosin kuopuksen nimisiä pikkuneitejä tulee jo nykyisin vastaankin ;)

Mukavaa eloa & oloa teille lastenne kanssa!

Hanna kirjoitti...

Aivan ihanasti kerrottu ja kirjoitettu, ihan täällä herkistyneenä sitä luin, Vean enkeli kuvan ovat niin hienoja, kiva kun kerroit nimen alkuperän, Vea on kaunis nimi!

Jonna kirjoitti...

Voi kyynel silmässä luin sun kirjotusta. Ihania kuvia! Niin ne asiat järjestyy ja ihana niin! Minulla on ystäväpiirissä myös muutama synnytyksen jälk. masennukseen sairastuneita ja kyllä se on kurjaa katsottavaa silloin mutta nyt ihana huomata kuinka tosiaan jokainen heistä on selvinnyt ja ihana, että sinä myös <3 Mukavaa tulevaa viikkoa!

Hanna kirjoitti...

Moi! En tiennytkään näitä kaikkia elämäsi vaiheita, mutta ihanaa kuulla, että olet selviytynyt masennuksesta ja että Vea oli sinulle parantava ihme! Ihana myös tuo tarina nimen takana!! Meillä oli suuria vaikeuksia keksiä pojalle nimi, joka ei olisi ollut kummankaan oppilaalla... :D

Miia kirjoitti...

Voi noita enkelinsiipi-kuvia. Enää ei voi ottaa tuollaisia omasta tytöstä, kun on jo niin iso. Nyyh. Mutta hienoa, että saitte tuollaisen kokemuksen rankan jakson jälkeen.

Sissi kirjoitti...

Ihana kun kerroit! Uskon itse myös rukouksen voimaan.

Minä synnyin seitsemän vuotta siskoni jälkeen, kun seurakunta alkoi rukoilemaan vanhemmilleni lisää lapsia. :) Kaiken lisäksi synnyin Samuelin päivänä. Samuelin nimi tarkoittaa kuulemma "Jumala kuulee ja vastaa rukouksiin". Aika ihanaa. Siksi minäkin uskallan vielä uskoa, vaikkei tällä rintamalla oikein asiat kunnossa ole.

Jenna kirjoitti...

koskettavia kuvia ja kertomuskin. Ihana pieni Vea <3

Tyynenmeren Aaltonen kirjoitti...

Hui, kuulostaa hurjalta tuo masennus! Miehesi on ollut tosi kovilla myös. Upeaa, että Vea korjasi tilanteen! Onnea ja riemua koko perheellenne:) (Ja minä en vieläkään uskalla...tiedät kyllä....)

Taina kirjoitti...

Tää oli hieno tarina. Onneksi se on vielä tositarinakin!

Rilla kirjoitti...

Koskettava tarina. Jotenkin sitä aina välillä erehtyy pitämään asioita itsestään selvyyksinä... Meilläkin tämä nuorimmaisen syntymä oli aika "ihme", kaiken siinä välillä koetun jälkeen. Onneksi kuitenkin nyt tässä! Kävelemään muuten opetellaan täälläkin :D

Anonyymi kirjoitti...

Hei, Koskettava tarina. Ihanaa että se päättyi näin kauniisti. Oli kiva kuulla Vea nimen tarkoitus. :)

-Sannas-

Mari kirjoitti...

Ihanaa, että kaikki on nyt hyvin. Vea on niin söpö<3

Piitu kirjoitti...

Kiva kun kerroit tästä aiheesta :) Vea on niin suloinen :)

Sari kirjoitti...

Synnytyksen jälkeinen masennus on rankka asia, josta liian vähän puhutaan ja kuitenkin se on todella yleistä. Hienoa, että uskalsit kertoa omasta kokemuksestasi.
Aurinkoista kesän jatkoa koko teidän perheelle! :)

Suvi kirjoitti...

Koskettava kertomus..
Ihanat kuvat!

Hanna kirjoitti...

Kiitokset tyttösen tarinan jakamisesta, ihan täällä herkistyin. :') Rukouksessa on voimaa joka kantaa. ♥

Helena kirjoitti...

Oiiii, aivan ihania nuo enkelinsiipi kuvat!!! Hellyyttäviä.

Ihana tarina. Itse olen myös potenut masennusta, onneksi olen aika pian saanut apua lääkityksestä.

Katsula kirjoitti...

Oi kuinka kauniisti kirjoitit. Suloisia kuvia!

Sanna kirjoitti...

Kauniita kuvia Veeasta ja kauniisti kirjoititkin aiheeesta :) Ihanaa että kaikki menihyvin!! <3

Sally kirjoitti...

Lapset ovat lahja. Ihana kuulla, miten olet selvinnyt kokemastasi.

Terkut ihanaiselle Vealle! Koskas vietätte muuten nimppareita, kun nimi ei ole suomalaisessa kalenterissa?

Hanna Sormunen kirjoitti...

Täällä olen itku silmässä ja iho kananlihalla.. Voi kuinka ihanaa.
Kiitos Viivu <3

Tuula kirjoitti...

Ihana tosi tarina elävästä elämästä :),ihan herkistyneenä luin. Ihanan aurinkoista kesää teidän perheelle ja nauttikaa toisistanne :D

Satu kirjoitti...

Ihastuttava tarina. Onnea teille kaikista suloisuuksistanne.

Silkku kirjoitti...

Ihanasti ja rakastavasti sä kyl osaat kirjottaa. Nauttikaa todella perheestänne ja toisistanne <3

Lycka är ~ Onnea on kirjoitti...

ihanasti jaat raskaan kokemuksen kanssamme. Ihana tyttönen sinulla, ja pojat myös.
Mukavaa kesää!
~marita~

satmaari kirjoitti...

Ihanasti ja koskettavasti kerroit vaikeasta kokemuksestasi.
Itse olen edelleen toipumisvaiheessa synnytyksen jälkeisestä masennuksesta/ahdistuksesta, jonka aiheutui muunmuassa vaikeasta raskaudesta ja keskosuudesta. Yhdeksän kuukautta on takana sektiosta ja elämä todellakin näyttää jo valolta.

Kauniita kesäpäiviä teille ja halaus.

-Jassu- kirjoitti...

Kiitos avoimesta ja koskettavasta kirjoituksesta. Varmasti moni muu samassa tilanteessa oleva löytää siitä hitusen toivoa.

Onneksi perheenne sai vielä suloisen Vean eheyttämään teidät, nyt onnenne on täydellistä!

Eva-Liisa kirjoitti...

Koskettava kertomus, luin tämän jo aiemmin, mutta en pystynyt kommentoimaan, se liikutti minua niin, piti sulatella asiaa vähän aikaa.

Onneksi kaikki on nyt parhain päin ja kaunis Vea ilonanne!.

Jokunen kysymys tähän kaikkeen sinun masennukseen liittyen olisi, mutta jätetään tähän.

Iloa jokaiseen päivään.