5. syyskuuta 2010

Hassu pieni sinkkiastia

 Meidän äiti käy harvoin kirpputorilla. Mulla on myös vähästä omasta kokemuksesta huolimatta se käsitys, että äidit (ja etenkin anopit) harvoin osaavat ostaa tyttärilleen "just sen oikean" jutun vaikka kovasti yrittäisivätkin. (Tästä löytyy varmasti mielenkiintoisia kokemuksia, kertokaa!) Makuasioista kun ei voi kiistellä ja sitä toisen makua on niin vaikea ihan täysin tuntea. Etenkin sisustusesineissä ja vaatteissa virhelyönnin mahdollisuus on kutakuinkin 99%. Sisustaminenhan on vähän kuin kodin pukemista. Se mikä toisen mielestä näyttää hyvältä, ei toisen mielestä päälle puettuna tunnukkaan enää yhtään mukavalta saatikka sitten omalta. 



Olen saanut äidiltäni ainoastaan yhden esineen, jonka hän oli minulle kerran kirppikselle eksyttyään ostanut. Oli ajatellut, että tästä tykkäisin, ja aika on näyttänyt, että äiti oli oikeassa. Tämä pieni  söpö sinkkiastia löytää tiensä hyllylle tai pöydälle aina uudestaan ja uudestaan. Jaloissa on hassut pienet päät, jotka ainakin minun silmissä näyttää ihan ankan päiltä. 


Taas kerran ankkakuppi pääsi olohuoneen pöydälle vihreää siemenpalloa kasvattamaan.
Olen muuten ihan täysin sanoutunut irti viherkasveista, mutta joskus sitä vihreyttä kaipaa ympärilleen.
Pallo hoitakoon nyt sitten viherkasvin virkaa syksyn ajan!

Voimia ja intoa tulevaan viikkoon teille ihanat!


17 kommenttia:

Aseman laidalla kirjoitti...

Tosi kaunis astia! En ihmettele yhtään, ettei ole jäänyt kaappiin vaan viihtyy kaikkien ihasteltavana :=)

Viivu kirjoitti...

Itse en varmaan olis sitä edes ihan näin mieluisaksi arvannut, jos olisin kirppiksellä törmänny. Olis voinu jäädä jopa ostamatta "turhana", mutta kovasti on ollu käytössä!

Hanne kirjoitti...

Tosi tutun näköinen astia, varmaan samanlaista itsekin kirpparilla pyöritellyt. Kaunis on. Aurinkoista syksyn jatkoa!

Viivu kirjoitti...

:) Itsekin muuten olen kerran tainnut nähdä samanlaisen. Ei siis mikään uniikki aarre :)

Sissi kirjoitti...

Kiva että löytyi just eikä melkein! Ja meneehän tuo pallo näppärästi kasvin sijaan. Ne kun tuppaa välillä unohtumaan ja kuivumaan ruukkuihinsa.

Esmeralda kirjoitti...

Voi, miten kaunis astia. Mukavan erilainen ja persoonallinen!

Ainosofia kirjoitti...

On tosi vaikea ostaa toiselle mieluisia esineitä.

Tuo on kyllä mielenkiintoisenkaunis enkä yhtään ihmettele, että haluat pitää esillä.

emmi kirjoitti...

Terkut tuoreelta lukijalta :)

Olet NIIN oikeassa noiden lahjaostojen kanssa. Saa olla tosi varovainen sisustus- ja vaatelahjojen kanssa. Itse en edes lähtisi vaate lahjaa ostamaan, jollen tietäisi, että saaja haluaa tismalleen jonkin tietyn. Sisustus on mun mielestä hieman helpompi jos tietää henkilön tyylistä. Ei kuitenkaan helppo sekään...

Viivu kirjoitti...

Sissi: Sanos muuta! Ja aikalailla tuon huonomuistisuuden takia olen niistä ruukkukasveista luopunutkin :D Muutama kasvi parka on saanu surullisen lopun...

Esmeralda: No erilainen tosiaan :) Eikä noi ankan päät pistä silmään ennen kun tarkemmin katsoo. Ihan täydestä menee :)

Ainosofia: Hehe :) sinäpä sen sanoit, mielenkiintoisen kaunis :)

Viivu kirjoitti...

Heippa Emmi!!!

Tervetuloa meidän hiukkasen "kypsyneempien" joukkoon :) Ihanaa, että tänne tipahtelee teitä uusia ja joku uskaltautuu vielä kommentoimaankin!

Oikeastaan ainoa henkilö jolle ostan vaatelahjoja on mun sisko. Ostan sillä periaatteella, että jos sisko ei tykkää, niin sanokoon reilusti, niin otan sitten itselle käyttöön. Molemmin puolin se on toiminu hyvin, ja harvemmin niitä on sit omaan käyttöön jäänyt (harmi!) :)

Arja kirjoitti...

Ihana astia:-)
Mukavaa alkavaa viikkoa!

Rilla kirjoitti...

Olet niiin oikeassa tuossa. Tosin, mun äiti on aika hyvä, mutta anoppi... huh. Aikoinaan kun tapasin mieheni, oli yrittänyt pukea sitäkin (ja sen huomas).

Ihana sinkkiastia, olisin minäkin tykännyt!

Niina K kirjoitti...

Mä kanssa luovuin miltei kokonaan kaikista vihekasveista. Pölyä vaan keräävät ja kuoleman kielissä kituvat kun en koskaan muista niitä kastella. Vaikka väittävät, että kasvit tuovat kotiin pehmeyttä niin saavat minun puolestani olla. Tuli tuosta aiemmasta sisustus jutusta mieleen eräs tuttavani joka opiskeli sisustusassariksi ja sen jälkeen heiltä katosi kodista kaikki kotoisuus ja persoonallisuus. Kodista tuli kyllä kaunis mutta perin persoonaton. tärkeintä on kai kuitenkin se, että koti näyttää omalta ja siellä viihtyy. Asia mikä meillä ei kyllä tällä hetkellä toteudu ollenkaan, siis tuo viihtyminen.

pampula kirjoitti...

Jep! olen samaa mieltä tuosta toiselle ostamisesta..harvemmin osuu ihan nappiin. Oma äitini toi meille tullessaan sellaisen sammakkokyltin millä toivotetaan tulijat tervetulleeksi. Vähän samaa sarjaa puutarhatonttujen kanssa, jotka on inhokkeja. Samoin sain sammakkosuihkuverhon..ääh :/...

..nyt olen yrittänyt hienovaraisesti vihjailla, että pelkkä kahvipakettikin riittää :)

Tuo sinun astia on kuitenkin tosi namu!

-T kirjoitti...

Kaunis on astia!!! Ja kuvat :)
En itsekään liiemmin pidä viherkasveista.. Tuollaiset asetelmat ajaa hyvin kukkien aseman :)

Ulla-Kristiina kirjoitti...

Kaunis astia erikoisine jalkoineen.
Suloinen.

Mukavaa alkanutta viikkoa sinulle!

Sari. kirjoitti...

Ihana astia! Inspiroiva :)