Kaikki päättyy aikanaan

Ihanan aktiivisesti olitte tuohon Ilvestölkkien hintahaitariyselyyn vastailleet. Mun matikkapään mukaan hinta vaihtelee suurestikin aina nollasta kahdeksaankymmeneen euroon (HUHHUH!). Mutta niinhän se menee, että loppupelissä tavaran arvo on se, minkä ostaja on siitä valmis maksamaan. Toisille sama purkki voi olla roskaa ja toiselle korvaamaton aarre. Aion siis edelleen ioita omasta purkistani, enkä jäädä hintaa murehtimaan. Mainittakoon vielä, että omassani oli ehjä, toimiva kansi. Kannen vaikutus hintaan on ilmeisen korottava. Tosin sitä kantta tulee ainakin meillä harvemmin käytettyä. 

Täällä on tänään vähän haikeat fiilikset. Kuukauden pituinen työharjottelu on nyt ohi, ja minä kun jo niin kerkesin tottua joka aamuiseen Tuvalle kömpimiseen. Kiitos vielä Johanna ihanista hetkistä niin työn kuin kahvikupposenkin ääressä <3 Sekä sisustusliike Sofiantuvan, että myöskin Johannan kodin ihaniin tunnelmiin pääset tutustumaan TÄÄLLÄ. Käykeehän kurkkimassa!

Minulle muistoksi jäi (muistojen-muistojen  lisäksi) muutama kiva uusi sisustusjuttu tuulikaappiin, tai pikkueteiseen, mikä se nyt on...

 

Ystävä-kyltti peittää kivasti alleen vanhan postiluukun, josta joku fiksu oli tietysti repinyt kaikki irti lähtevät osat irti. Kun muutettiin tähän, oli aukko sitten tungettu täyteen eristysvillaa ja päälle vedetty harmaata pakkausteippiä eristeeksi. Arvatkaas lähtikö teipin rumilus ensimmäisenä? Villat lähtivät sitten perässä.  Ulko-oveen pitäisi vielä kehitellä jonkinmoinen verho talveksi. Kesällä se on ollu mun mielestä kiva ihan tuollaisenaan. Oven rivasta itseasiassa tykkään :) Vähän erilainen.

Lähtiessä sain vielä Johannalta kiitokseksi ihan täydellisen teepurnukan jota olin aikaisemmin ihastellut , täytteenään Belgialaista suklaata. Vaikka mieli on haikea, niin tekee kyllä hyvää kuuden päivän työviikon jälkeen nostaa jalat seinälle, aivot narikkaan  ja avata suklaalevy. Yksin.