Yksi kynttilä

Olin jo päättänyt, etten ehdi tänään tehdä sitä perinteistä adventtipostausta.

Ihan perinteistä postausta tästä ei sitten tullutkaan,

koska tänään meillä poltetaan yhtä kynttilää ihan toisesta syystä.

Illan tultua sain kuulla, että kauan hiipunut 

mummoni on äsken  nukkunut pois.

Mummon lähtö oli odotettavissa

ja mummolle itselleen helpotus,

mutta aina elämän rajallisuus saa ihmisen nöyräksi.

Yli kymmenen vuotta sidottuna sänkyyn,

ilman kykyä kommunikoida,

se tuntuikin jo liialta  yhdelle elämälle.

Silti mummo on minulle ennenkaikkea piirakan ja karjalanpaistin 

tuoksuinen muistikuva lapsuudesta.

Muistan lapsena itkeneeni onnesta, kun kuulin edessä olevasta mummolareissusta.

Sellaisesta muistosta ei voi kiittää kylliksi.

Siitäkin huolimatta,

Kiitos sinulle mummo!