26. helmikuuta 2011

Yksi kuva

...kertoo enemmän kuin tuhat sanaa...


Olen sanaton.

16 kommenttia:

Tuire kirjoitti...

Kerrassaan kamalaa! Kuva ei ole edes mustavalkoinen. Todella pysäyttävä kuva.

Anonyymi kirjoitti...

Toooosi vanha juttu. Tästä kuvasta on ollu paljon keskustelua. Tää on leikattu jostain isommasta kuvasta ja ympärillä on paljon muitakin ihmisiä. Mutta tilanne on tosiaan kamala.

Päivi kirjoitti...

Voi ei... :(

-Päivi-

Viivu kirjoitti...

:) Niinpä niin, kuvilla saadaan tosiaan aikaan paljon kaikenlaista, ja rajaamalla vaikutusta tehostettua. Itse törmäsin tähän ekaa kertaa, ja oli niin tai näin, leikattu tai ei, niin kyllä tämä ainakin minussa herättää ajatuksia.

Miten hyvin meillä moni asia onkaan...

Possumamma kirjoitti...

Koskettava kuva.

Sarai kirjoitti...

Tuiren sanoin, pysäyttävä kuva. Tottakai kontekstista irroittaminen vielä tehostaa pysäyttävyyttä ja dramatisoi muutenkin, mutta siis asia kuvan takana, sehän se on joka saa ajatukset liikkeelle. Itse tässä just vetelen lounasta ja samalla surffailen netissä, miten eriarvoisesti täällä pallon päällä elämmekään. En silti pode syyllisyyttä, mutta tämän kuvan herättämien ajatusten myötä voisi alkaa ajatella mitä me voimme tehdä. Jotain käytännön toimia meidänkin perheessä on tehty, ollaan mm. plan-kummeja,mutta paljon olisi vielä miten voi vaikuttaa, lasten oloihin niin täällä kotisuomessa kuin muuallakin.
Kiitos kuvasta, kaikessa karuudessaan.

Pauliina kirjoitti...

ai ku otti kipiää. ei muita sanoja löydy.

Anonyymi kirjoitti...

Itse asiassa ajatus siitä, että on osa isompaa kuvaa tekee tilanteesta vielä karmaisevamman. Miksi korppikotka ei pelkää ihmislaumaa/kuvaajaa? Onko lapsi jo kuollut? Miksi kukaan ei tee mitään?

Miksi minä en tee mitään?

Susanna

Viivu kirjoitti...

Niinpä niin, itseasiassa ajattelin samoin kuin sinä Susanna. Lasta ei suinkaan ole hylätty, kukaan ei vain voi tehdä mitään.

Syyllisyydestä tuskin on mitään apua kenellekkään, joten sitä on turha kantaa, mutta näistä tällaisista "herätyksistä" tulee aina sellainen olo, että voi kun joskus voisi antaa avun vaikka edes sille yhdelle lapselle, lähellä tai kaukana... Joskus se korppikotka voi vaania vaikkapa naapurin pientä, jolla ei ole tasa-arvoisia lähtökohtia tähän elämään... Siksi sitä toivoisi, että osaisi aina ja jokapaikassa pitää silmät auki... :(

Saila kirjoitti...

Katselin tätä kuvaa, jonka seurauksena laitoin rahaa menemään Gambiaan. Eihän tämä kuvan lapsi toki välttämättä Gambiassa asu, mutta siellä voi ainakin olla lapsia avun tarpeessa, yhtälailla kuin tuossa naapurissakin. Osallistuin siis Päivin Hyvän vuosi haasteeseen tällä kertaa näin. Kyllä tällaset kuvat vaan vetää hiljaseksi.

Anonyymi kirjoitti...

On kyllä pysäyttävä kuva.
Taas kerran tulee mieleen, että ei itsellä ei ole kyllä mitään syystä valituksen sanaan. Lapsi raukka. Täysin syytön siihen, että maailmassa on niin paljon vääryyttä ja pahuutta.

Viivu kirjoitti...

Saila: Joskus tarvitaan vain pieni sysäys... :) Kiva kun jätit kommentin :)

Kammari: Sinäpä sen sanoit!

Marita kirjoitti...

Viivu, arvostan että laitoit tämän kuvien kaikkien niiden hienojen kuviemme joukkoon, joita ihastelemme. Totuushan on paljon karumpi. Jokainen voi osaltaan miettiä, mitä minä voin tehdä?

Anonyymi kirjoitti...

Oliko tämä kuva se jonka jälkeen kuvaaja tappoi itsensä?

-Satu- kirjoitti...

Minä en ole ennen törmännyt tähän kuvaan.
Aivan sydäntä riipivä ja pysäyttävä kuva.
Laittaa ajattelemaan tärkeitä asioita ja muistuttaa siitä kuinka hyvässä asemassa itse on.

Anonyymi kirjoitti...

Oi kauhistus... Todellakin pysäyttävää...