Ystäviä

Kiirettä,
naurua,
touhua,
vilskettä.

Riemua,
laulua,
lapsia,
melskettä...

Tänään päättyi kesän ainoa, ja tällä paikkakunnalla meidän ensimmäinen
lasten leiri.
Perinteisesti olen lapseni leirille raahannut ja itseni myös likoon laittanut.
Saman päätin tehdä täällä.
Mikä mainio tapa tutustua uuden paikan ihmisiin ja saada uusia ystäviä!

Ja kyllä kannatti!
Asuntokuume viilentyi kesäsateessa ja hyvässä seurassa.
Saldona suuri joukko uusia ystäviä.
Samaan aikaan huomaan saaneeni myös
uusia blogiystäviä.
Olette kaikki ihanoita!!!

"Maailmassa ei ole tuntemattomia,
on vain YSTÄVIÄ,
jotka odottavat kohtaavansa sinut."

Viivu

Pitkä odotus palkitaan...

Sillä rauhoittelen itseäni.
Ei mitään uutta kodinetsintärintamalla, vieläkään!
Tarjous on jätetty, mutta mitään ei kuulu!
Välillä uskon, että se on hyvä merkki, välillä epäusko kalvaa sisuksia.
Jospa ne ovat meidät unohtaneet...

Mutta kärsivällisyyttä, kärsivällisyyttä!
Sitä kai tässä minulle taas opetetaan.
Ja minä jos joku olen sen suhteen lahjaton.

~

Erään kärsivällisyys palkittiin tänään, kun vanhin poikamme pääsi ukin ja mummon kanssa
kauan odottamalleen Espanjan matkalle.
Huhtikuusta asti on matkalaukku odottanut huoneen nurkassa
pientä matkalle lähtijää.
Synttäriaamuna 3.4. löytyi paketista lentolaukku, joka sisälti kortin tekstillä:

"Lähdetkö kanssamme Espanjaan,
laukku on tässä."

Ja kuten arvata saattaa, oli vastaus myöntävä ja riemu rajaton!
Äidin sydäntä hieman hirvittää oman ensimmäisen vauvan lähettäminen maailmalle, mutta
matkaseura on ainakin parasta mahdollista!

Ikävissäni päätin laittaa tänne vanhan kuvan pienestä Espanjanmatkalaisesta
7-vuotta takaperin.

Siinä se velua niin rakastaa!!!

Viivu

Maha kuralla...

JÄNNITYKSESTÄ!!!

Kerroin aikaisemmin, kuinka löysin unelmieni talon, menetin sen samantien, ja kuinka löysin sen,
TAAS!
Viikon ajan olen surrut unelmani menetystä ja sopeutunut tilanteeseen.
Silti en ole päässyt eroon ajatuksesta...
kunnes tänä aamuna huomasin, että talo on kuin ihmeen kaupalla TAAS myynnissä.
Joko se on aivan susi,
tahi sitten se todellakin on MEIDÄN talo!

Olen ollut aivan täpinöissäni koko päivän,
puhunut miestä ympäri ja yrittänyt olla tosi COOL.
Luonut illuusion, jossa hän tuntee päättävänsä asiasta
(ja tämänkin hän tietysti lukee, koska on ehkä innokkain lukijani... )


En nyt ala tarkemmin selittämään, mutta matkassa on vielä ainakin sata
mutkaa...
Jotenkin tämä talo vain näyttää aina palautuvan kerta toisensa jälkeen meille. Monta kertaa sen on jo pitänyt olla mennyttä.
Kodin löytäminen ei ole aina yksinkertaista!
Nyt kuitenkin toiveet ovat taas korkealla,
ja aion laittaa kädet, varpaat ja koko perheen koivetkin ristiin,
että vihdoin saisimme kodin!


Viilentääkseni tunteitani vedin saappaat jalkaan ja läksin äidin luo.
Muutama kuva tästä niin sateisen synkästä,
mutta toivorikkaasta päivästä :)

Pitkästä aikaa kävin taas haistelemassa vanhan ladon tuoksua.
Ladon, josta joskus löytää aarteita...

Noille vanhoille ikkunoille voisi joskus tehdä jotain.
Aikamoinen läjä!

Ihanaa loppuviikkoa kaikille!!!

Viivu

Vanhat kengät

Tänään oli taas sateinen ja kylmä päivä, joten suuntasimme

keulan kohti mummolan lämpöistä grilliä.

Mahat saatiin täyteen ja pihalla syötiin ihan periaatteesta.

Mukavaa oli :)


Kun toiset pihalla grillailivat ja istuskelin yksikseni sisällä vauvaa nukuttamassa

silmiini osuivat mieheni vanhat pienet kengät eteisen hyllyssä.

Monesti olen niitä hypistellyt ja ihastellut.

Salaa haaveillut, että joskus joku pikkuinen vielä noissa puukengissä kopsuttelisi

pitkin pihakivetystä.

Samoilla kengillä on isi tassutellut 32-vuotta sitten.

Viivu

Toiveissa koti

Tämä täällä istuu pakkasta paossa kahvikupposen ääressä ja haaveilee.

Ulkona on niin kylymä ettei sinne uskalla

ilman kalsareita edes kurkistaa.

Ihanaa istua sisällä lämpösessä ja haaveilla omasta unelmien kodista.

Uskoa siihen, että jossain se justiinsa meitä odottelee.

~

Tuommoset portaat pitäsi olla.

Ja tuommonen katto olis tosi ihana!

Keittiö sais olla justiinsa kanssa tuommonen vanaha.

Paljon valakosta ja vähän pinkkiä.

Vanahoja puuovia...

Ja ruosteisia lukkoja.

Lattiat kunnon lankuista.

Semmonen unelma.

~

Sitä ootellessa vedetään villasukat jalakaan ja jännitetään

ehtiikö järvet jäätyä ennen elokuuta.

Vaalitaan unelmiamme!

Eiköhän ne siitä sitten joskus muutu todeksi.

(Talokuvat uusimmasta Toivekoti&puutarha -lehdestä)

Viivu