VIIVU MYY

Kevään kunniaksi sukelsin täpötäysiin kaappeihin ja löysin kaikenlaista tarpeetonta, roikkumaan jäänyttä, ja ajattelin ainaki hetkellisesti viritellä taas pientä Second Hand -puotia tuonne sivupalkkiin... Käykeehän kurkkimassa. Minusta on tullut aika laiska näiden kirppishommien kanssa, mutta yritän lähipäivinä päivitellä sinne lisää mukavuuksia :)

Puutarhasta puhetta (=puutetta)

Muutama postaus sitten palautin mieliin viimekesäisen puutarhapostauksen. On näköjään myönnettävä, että kun kesä lähestyy alkaa oma piha pyöriä mielessä yhdellä jos toisella vaikken miksikään multasormeksi tai puutarhaihmeeksi tunnustaudukkaan.

Aamulla heräsin miehen päivittelyyn siitä, ettei talossamme ole puutarhaletkua. Niin...  Eipäs muuten olekkan! Enpä ollut tuota tullut kaivanneeksi kun ei ole sitä puutarhaakaan. Hänen taas en ole kertaakaan kuullut ainakaan ääneen omaa pihaa kaipailevan. Näin se menee. Toinen kaipaa puutarhaa, toinen letkua!

Itseasiassa olen ihan luvattoman laiska pihahommissa! Niinpä onkin oikeastaan ihan turha haaveilla varsinaisesta "puutarhasta" kohdallani. Minulle riittäisi ihan vain sellainen pieni piha. Oma vihreä, vehreä paikka maailmassa! Kaikki saisi saisi rehottaa aikalailla oman onnensa nojassa.

Löysin nämä kuvat maaliskuun "Maalla aitoa elämää" -lehdestä, ja nyt muistan taas, miksi meille etsitään nimenomaan vanhaa taloa, eikä rakentaminen tunnu omalta jutulta. Talosta kyllä saisi sellaisen kuin haluaisi, mutta pihasta en koskaan! Näillä taidoilla...

Päivitystä

Samalla kun annoin pölyille kyytiä tein pientä putsausta myös blogissani. Tuli hirveä tarve saada lisää tilaa ja tarvittaessa kaksikin kuvaa vierekkäin, joten siitä se ajatus sitten lähti... Tämä voi vielä muuttua moneen kertaan ja uudestaan, mutta näillä mennään nyt hetken aikaa. Ihanaa ja rentouttavaa viikonloppua teille ystäväiset!

...juu, on se komia tuo iso kuva!

Sataa sataa ropisee

Johanna The Kalastajan vaimo esitteli tänään ihanasti omia kotikulmiaan aurinkokylvyssä, ja siitä sainkin inspiraation kuvailla hieman omia kotinurkkia meidän kaikkien iloksi. Ei siis muuta kuin kamera kainaloon ja pientä tihkusadetta uhmaten kohti uusia seikkailuja. Täytyy myöntää, että juurikaan ei ole viimeaikoina tullut ulkoiltua. Vuosikkaan kanssa pihalle lähteminen vaatii kätevät kädet ja piinkovat hermot, ja kun omilla tolpillaan ei prinsessa vielä pysy, en ole kokenut kovin mielekkääksi lähteä kiljuvaa lasta rapakkoon istuttamaan.

Tälläkin kertaa oli siis turvauduttava rattaisiin. Onneksi isoveikalla oli asiaa lähimarkettiin karkkiostosten merkeissä (ensi yönä yökoulua, jee!!!), joten saimme hyvän tekosyyn pienelle happihypylle.

 Siellä se veikka jo viilettää...

Meillä oli ihan mukavaa.

Vaikka matkanteko kieltämättä vaati välillä survivor -taitoja.

Kyl vaan on lottovoitto syntyä Suomeen! Etenkin pohjoiseen. Menee vielä monta monituista viikkoa, ennen kuin krookuksia löytyy muualta kuin marketin hyllyiltä. Paljosta vetoa, niin Joensuussa ne pilkistää jo? No mutta, jokainen päivä tästäkin eteenpäin on kesää kohti, ja sen voimalla me jaksetaan ponnistaa!

 Puisto näytti vielä käyttökelvottomalta...

Oikeastaan ihan hauska, miten tämä kostea ilma vetää hiukset kikkaralle.

Teinihommaa

Tarvitseeko edes sanoa, ettei se ollut taaskaan meidän koti. Noh, onneksi en ollut siihen edes salaa toivoani laittanut, joten pettymys on helppo niellä. Kevään tuoksu pihalla saa minut kyllä taas potenssiin kaksi haaveilemaan omasta pihasta. Kauhulla jo mietin sitä, että saan taas ensi kesänä raahata "puutarhajakkarani" kaikkien pällisteltäväksi tuohon parkkipaikalle. Uusille lukijoille kesäpuutarhamme ihanuus valottuu parhaiten TÄSTÄ linkistä. Voi KUNPA...

No mutta...sitten niihin haaveisiin joiden toteutumiseen onkin helpompi vaikuttaa. Minä kun olen näiden Nomination juttujen kanssa tällainen myöhäisherännäinen, niin vasta ihan viimeaikoina olen alkanut mietiskelemään jotain tällaista:

Pojat saivat hiljattain omansa. Nuorempi osti säästörahoillaan ja vanhempi sai synttärilahjaksi. Kun niitä olen aikani katsellut, olen alkanut itsekin mielimään samanlaista (no okei, ehkei niitä jäkismaila ja delfiinipaloja...) Tuommoinen sopisi tällaiselle pienenkin kukkaron haltijalle, koska alkuun pääsee jo 24 eurolla. Sitten vain pikkuhiljaa keräilemään koruun lisää ihanuuksia. 

Minua viehättää myös ajatus siitä, että jokaisella palalla olisi oma merkityksensä, pieni tarina...Riskihän on tietysti olemassa, että tarinat muodostuisivat varsin yksipuolisiksi tyyliin: "Tämän ostin kauppareissulla Prismassa..." tai  "Tämän ostin kun olisi pitänyt ostaa tytölle uudet sukkahousut". Silläkin uhalla aion harkita. Eräs ystäväni tosin valisti minua kertomalla näiden olevan teinihommia. Mutta mitäs tuosta! Teininä ne minua pitävät muutenkin.