Mestaripiirros

"Sinä päivänä kun Luoja teki sinut
Hän ei muuta tehnytkään.
Heräs aikaisin, otti kynän käteen,
rupes siinä piirtämään.

Päivä kului mut hetkenkään lepoo
piirtäjä ei kaivannut.
Aivan niinkuin olis hurmoksessa ollut
Mestari valmisti sut..."


Tänään taas havahduin ihmettelemään tätä ihmeellistä olentoa joka muutti meille asumaan tasan 3 kk ja 12 päivää sitten.
En enää koskaan uskonut saavani lasta
vaikka rakastan niitä niin kovin paljon.
Meidän ylisuuri ilomme,
aivan erityinen lahja!

Kuten kuvasta näkyy, pieni prinsessamme on alkanut kasvattaa itselleen komeaa pappatukkaa :)

"Äidille on mukava naureskella, kun
se on ihan hassu!"

"Ja minun jäljiltä se yrittää nyt kovasti laihduttaa,
että se mahtuisi siihen uuteen taloonsa.
Siksi sille tarjoiltiin tänään vain mansikoita...
Siis kello 19 jälkeen."

...ja tämän verran niistä jäi jäljelle.

Mansikkaisen kesäisiä hetkiä ihan jokaiselle!

Viivu

Koditon Kajaanissa

No niinhän siinä taas kävi, että mönkään meni!
Ette voi kuvitella miten paljon ehtii tapahtua muutamassa päivässä.
Löysin unelmieni talon,
menetin sen.
Sain uuden mahdollisuuden
ja menetin sen taas...

Ei siis kotia,
mutta edelleen paikka mihin päänsä kallistaa...

HUOKAUS!

Noh, mitäpä se koditon muuta tekisi kuin kaupoille!
Kun ei ole ketään jonka luokse kahvikupposellekkaan...

Lohdutukseksi löytyi tämä soma puinen suolamylly.
Vähän luxusta tähän ripulinruskeaan keittiöön.

Pikku prinsessalle samaan henkeen soma neulemekko
syksyn kylmien päivien varalle.
Jos vaikka veneen alle joudutaan niin tarkenee!

Tänään näin vähän ankeissa merkeissä ja allapäin,
mutta huomenna taas uusin voimin
kodin etsintään.


Ps. Piristitte päivääni, uudet ihanat lukijani :)

Viivu

Runsaudenpula

Tämä blogin kirjoittaminen ei taida sopia minulle sitten ollenkaan!
Koko yön olen vatvonut, vaihdellut ja veivannut värejä, kuvia, taustoja, kirjasimia ja muita muuttuvia osia edestakaisin ja varsinkin takaisin, eikä valmista ole tullut.
On niin paljon ihania vaihtoehtoja, että oman valitseminen tuntuu lähes mahdottomalta.
Juuri kun jokin alkaa näyttää hyvältä,
se toinen alkaakin näyttää paremmalta.




Sama ilmiö kohtasi minut myös kirpputorilla josta olin hakemassa jotain suloista tulevaan uuteen keittiööni, jota ei siis vieläkään ole.
Lopulta mukaani tarttui tämä suloinen keräilyerä.
Jokainen osa on taatusti eri sarjaa
(aivan kuten blogini osaset, suloisessa sekamelskassa keskenään),
mutta jokaiseen ihastuin.

Melko varmasti nämä sopivat täydellisesti uuteen tulevaan keittiööni.
Taidankin ottaa kipposet mukaan seuraavaan asuntoesittelyyn.
Voisin näyttää kuppia välittäjälle ja kertoa,
että jotain tällaista haetaan...

Viivu

Mummolassa

Kuukausi sitten uskoin olevani tänään viisaampi tulevan kodin suhteen mutta täytyy myöntää, että tämän epävarmempi en ole koskaan ollut. Kuukausi on vierähtänyt Kainuun korvessa ja unelmien talo on edelleen vain haave. Yksi vaihtoehto on löytynyt, mutten oikein uskalla vielä siitä haaveilla...ainakaan ääneen. Näkisittepä pääni sisälle :)

Kotia odotellessa on hyvä turvautua mummolan antimiin. Joukolla ryntäsimme viettämään helteistä kesäpäivää aurinkoiseen Hautaniemeen.

Sillä välin kun miehet virittelivät vesisuksia me tytöt ihastelimme kukkaniittyä ja sen kesäisiä tuoksuja.

Tallaisen me sitten lopulta saimme aikaiseksi.

Niityn reunalta löysimme myös pienen kimpun ahomansikan kukkia, joita uhrasimme muutaman. Loput jätimme kasvamaan ja kypsymään, jotta voimme myöhemmin kesällä palata paikalle.

Isoveikkakin halusi kokeilla hetkeä kukkakeijuna. Kuka sanoi, että keijut ovat tyttöjä?

Tämä vanha hirsiseinä lautaovineen sai minut taas kaipaamaan ihka omaa taloa...
Sellaista, jossa saisi taas kokea olevansa kotona.
Ehkäpä jo kuukauden päästä...

Mallalle erityiskiitos ihanasta kommentistasi ja blogini korkkaamisesta!
Katsotaan kuka uskaltaa olla seuraava :D

Viivu

K u u m e t t a
j a
p a h v i l a a t i k o i t a

Kevään ollessa kauneimmillaan meillä on alettu sairastella.
Päivät täyttyvät räkäisten pikkupotilaiden hodolla, mutta kuin ihmeen kaupalla nurkkiin on kaikesta kiireestä huolimatta alkanut kerääntyä pahvilaatikoita jotka kielivät lähestyvästä muutosta.

Kotia ei ole vieläkään löytynyt, joten on tyydyttävä väliaikaisiin ratkaisuihin. Mitä ne ovat, sitä ei kukaan vielä tiedä. Kuukauden päästä ollaan varmasti jo viisaampia.

Kyllä elämä on jännittävää!!!

Viivu