Kevätkynttilät

Olenkin blogissani aikaisemmin tunnustanut, että olen varsinainen ketjupolttaja. Kynttilöitä palaa aivan järkyttäviä määriä ja lauhalla ilmalla pienet liekit riittäisivät lämmittämään pienen omakotitalon. Mies sitten puhaltelee enimpiä hien alkaessa valua ohimoilta ja minä kuljen perässä tikkuaskini kanssa tuikkien tuikkusia uusille tulille. Tulitikut ovat muuten se ihan ehdoton kynttilöitä sytytellessä! Niistä tulee niin ihana tuoksu (=käry), oih! Sytkäreissä ei ole ollenkaan sitä jotain. Pienenä muuten jopa söin poltetut tulitikut. Yäks! En tee niin enää, vaikka tuo ruoka maistuukin (että äiti, ei tertte olla huolissaan)

Mutta siis jokatapauksessa, tästä tulee nyt sitten kynttiläpostaus vaikka suurin osa ihmisistä varmaan on kerännyt kynttilänsä ja nauttii auringon ensisäteistä. Meillä kyllä myös nautitaan auringosta, sen valosta ja lämmöstä, mutta kynttilöistä ei luovuta kesähelteelläkään! Ne vain muuttuvat eri värisiksi, eikä niitä ihan niin aktiivisesti polteta. 

Viimeaikoina olen ollut varsin maltillinen sisustusostosten suhteen. Olen tarkoituksella jättänyt ostokset väliin ja tyytynyt vain selailemaan kuvastoja. Perjantaina tuli kuitenkin olo, että jotain "ihkua" olisi pakko saada tätä kevään tuloa juhlistamaan. Niinpä lähdettiin kiinalaisen lounaan jälkeen vähän "osteleen". Lompakossa rahaa vain muutama euro. Halvalla oli siis selvittävä.

Helppo ratkaisu keväisen tunnelman saavuttamiseksi olivat nämä ihanat keväiset kynttilät! Toivat ihanasti hempeää kevättä kotiin. Parasta on, että kauppaan (Pentik) jäi vielä monta ihanaa karkkiväriä, joita aion sieltä noutaa aina kevään edistyessä.

 

Kynttilöiden kaveriksi ostin kaksi minimini kuppia, joihin mahtuu joko tuikkukynttilä taikka sitten ihania pieniä karkkeja... Kuvaushetkellä ammottavat vielä tyhjillään. Nyt niissä on kynttilät. Karkit kun eivät mahtuneet niihin alkuunkaan :) Vetelen niitä tästä kilon pussista vierestä...

Koko viikon olin etsinyt myös sipulikukkaa. Toivelistalla helmihyasintti. Mistään en löytänyt! Kerkesin jo kirota kaupungin, kunnes perjantaina sitten löysin kuin löysinkin Prismasta ruokaostoksilla krookuksia!!! Nyt ne sulostuttavat viikonloppuamme ja odotan innolla niiden puhkeamista kukkaan! Eikö oo ihanat kiharat?

 

 

Kevät keikkuen tulevi

Tämä kevät aurinko tekee kyllä ihmeitä. Aivan kuin alkasin pikkuhiljaa herätä jostain koomasta joka on pitänyt otteessaan muutaman kuukauden. Vielä kun ilmat tuosta pikkuisen lämpenevät niin pääsee oikein oikeasti nauttimaan ulkoelämän ihanuuksista! 

Siihen saakka nautin enemmän sisätiloissa...

 Kevääseen ja kesään kuuluvat mielestäni ehdottomasti helpot, huolettomat ja kodikkaat räsymatot, ja tämän aamun olenkin tunnelmoinut "mummolatunnelmissa". Virittelin viime kesänä  kirppikseltä kahdella eurolla ostamani räsymaton eteiseen toivottamaan kevään tervetulleeksi. 

Jokunen aika sitten voitin Paperisilppuri -blogista nipun ihania maalaistunnelmaan viritettyjä kortteja, jotka kyllä osuivat minun makuuni aivan täysillä! Kiitos Pau! Eihän näitä raski edes käyttää!

 

  

Näiden kuvien myötä hyvää viikonloppua ihan jokaiselle!

 

 

ps. tää lähtis nyt syömään...

Kuulumisia

Tämä painon hallinta on minun osaltani mennyt nyt kyllä viimeaikoina ihan p*****iilleen! Alusta innostuneena päätin jatkaa samaa linjaa, koska "eihän pari pullaa näköjään missään näy"! No nyt näkyy, ainakin vaa'assa! Tulosta on siis tullut. Vahinko vain, että väärään suuntaan! Paino vain nousee ja pitäsi taas ottaa itseä niskasta kiinni ja lopettaa syöminen. Se ruoka vaan on niin turkasen hyvää! Maha on taas tottunu lihaviin vuosiin ja pitäs nähdä pari päivää nälkää, että sais sen totutettua vähemmälle. Muutaman viikon jälkeenhän se taas helpottaisi... Blääh!

Blogeissa on haastettu viimeaikoina kertomaan aamiaisesta ja kuvaamaan se. Ihaillen olen katsellu puurolautasia runsailla marjoilla, hedelmillä ja appelsiinimehuilla. Päivän tärkein ateria, tiedän! Itselläni se vaan niin usein tuppaa jäämään väliin ja sitten tuleekin illalla oikein sudennälkä johon ahdan kaikkea mahdollista epäterveellistä. Niinä aamuina kun saan aamiaisen väsättyä (joskus puolenpäivän aikoihin...) se on sitten varsin yksipuolinen. Kahvi ja leipä, päällä yleensä jotain levitettävää juustoa.

Masentava näky! Ajattelin silti olla rehellinen :) Harvoin mulla on jaksuja väsätä itselleni malliateria, vaikka sellaista tietenkin toivoisin. Tuo juusto kyllä on ihan sairaan hyvää! TainaSusanna tarjosi sitä kun olin ekaa kertaa heidän kotonaan käymässä, ja pakko oli heti ostaa itsellekin.

Tänään ja huomenna en kuitenkaan murehdi tätä kasvavaa reppua tämän enempää, nimittäin huomenna me Vean kanssa lähdetään Kiinalaiseen viehättävässä herraseurassa ;) TainaSusannan kanssa sovittiin lounastreffit (kyllä me muutakin tehdään kuin syödään...oikeesti... shoppaillaan välillä, ja juodaan kahvia), ja mikään ei voita hyvää ruokaa vielä paremmassa seurassa. Täällä on kiva Kiinalainen jossa saa kohtuullisen edullisesti lounasta seisovasta pöydästä. Jotain hyvää Kajaanissakin.

Toinen ihan huippu juttu on se, että viime kuussa peruttu yrityskurssi on vihdoin pyörähtänyt käyntiin.  Muutama ilta jo istuttu ja innostus vain kasvaa kasvamistaan. Jokohan parin kuukauden päästä pääsisin tositoimiin... Jänskää!

Terkut teille kaikille uusille ja vanhoille lukijoille! 

Olette olleet mielessä vaikken viimeaikoina ihan hirviän tiheeseen ole ehtinyt kommentoimaan. 

Oi maani Suomi...

Hanna Mimon menoa blogista haastoi minut jokunen aika sitten kurkistamaan albumeihini ja kaivamaan sieltä neljännen kansion ja sen kansion neljännen kuvan sekä sitten tietysti esittelemään sen teille. Tässäpä se sitten tuleepi:

Se kesä oli poikkeuksellisen kaunis (2006). 

Saimme PIITIIKÄÄN Suomesta poissa olleet rakkaat ystävämme ja sukulaisemme Suomilomalle keskelle kauneinta Heinäkuuta ja vietimme monta ikimuistoista, lämmintä, kaunista ja ennenkaikkea SUOMALAISTA hetkeä uiden, syöden ja saunoen.

 

4. kuva, Viljami kelluu

Ihan pakko laittaa muutama lisäkuva myös, niin ihanat muistot näistä tulee!!!

Sukulaissuhteet voivat olla joskus mutkikkaita, nimittäin vieraisilla olivat meidän tuplaserkut.

Minun serkkuni, joka on lapsuudesta asti ollut se "paras kaveri" (vaikken enää aikuisiällä ystäviä rankkaakkaan) on nimittäin naimisissa mieheni veljen kanssa. Eli siis meidän lapset ovatkin sitten keskenään sekä serkkuja, että pikkuserkkuja.

Tuplasukulaisia siis...

 

 Sekä isän, että äidin puolelta.

Suomen kesä on kyllä parasta mitä tiedän!

Jäähyväiset

Vasta vähänaikaa sitten esittelin teille Einarin, perheen pitkäkorvaisimman... Ja nyt joudun sitten heti kertomaan, että Einari muutti tänään Kuopioon. Kaikki kävi tosi nopeasti. Kaiken hässäkän keskellä olen siis käynyt kanikauppaa ja tänään Einari lopulta jätti meidät, vai pitäisikö sanoa me Eikku. Itkuhan siitä tuli, kaikille muille paitsi perheen kovahermoisimmalle, mutta toisaalta olen helpottunut. Näyttää pahasti siltä, ettei se oikea talo löytänyt meitä vieläkään, ja meitä nyt vain on kertakaikkiaan liikaa tähän asuntoon. Jostain päin on helpotusta saatava ja ratkaisu oli kuitenkin aika yksinkertainen. Koirista en luovu!

Eikku on asustellut häkissään tuossa olohuoneen ikkunan alla ja potkinut hiekkaa (kissanhiekkaa) ympärillensä. Siinä häkillä ovat sitten seisomaharjoituksiaan tehneet niin koirat kuin pikkuinen prinsessakin. Välillä olen ollut ihan raunioina siisteyden kanssa. En ole mikään hygieenisyyden huippu, mutta näin pienissä olosuhteissa kanin kakka on tullut vähän liiankin läheiseksi. Kaiken huippu oli viime viikolla kun makoilin sohvalla, joka sijoittuu kuvaa katsoessa vasemmalle, ja yritin katsoa Pakoa. Kaksi kertaa tuon katselun aikana sain suoraan sanottuna sitä itseänsä naamalleni! Siitä se lopullinen ajatus sitten lähti... Lisäksi kani on ollut Viljamin, ja käytännössä häkin siivoaminen on kuitenkin jäänyt Assen vastuulle, mikä mielestäni on ollut kohtuutonta. Asse kun ei tuota kania olisi suin surminkaan halunnut. Joten näin siis parempi... Vaikka ikävä jäi.

Ostin itselleni lohdutukseksi kimpun tulppaaneja ja onneksi olen vakuttunut siitä, että Eikku sai Kuopiosta hyvän kodin lapsettoman nuoren pariskunnan luota, joilla varmasti on aikaa pikkuiselle enemmän kuin meillä. Lupasivat laittaa kuulumisiakin...