Kevätkengitys

Minun piti tehdä lähiaikoina  postaus meidän Vean syötävänsulosista kevätkengistä, mutta tämä kesä tuli sellaisella rytinällä, että täällä on vaan talsittu paljain jarpain pihalla ja näytetty jaloille hiekkakakkuja. Kengät ovat saaneet virua yksin nurkassa kun me on viipoteltu pitkin kyliä. No, mikäli vanhat merkit paikkansa pitävät, tulee näille vielä käyttöä.

Vielä pari vuotta sitten sain ihottumaa kun kuulin sanan ECCO. Se edusti minulle kaikkea tylsää ja konservatiivista. Ennen kaikkea hyvää kävelymukavuutta  täysin tyylin ja ulkonäköseikat unohtaen. Nyt olin näistä kuitenkin aika innoissani! Väri on ihana! Hieman valmiiksi jo kulahtaneen näköinen nahka. Ei ollenkaan liian pinkki.

Ehkä nämä ovat jonain päivänä meidän neidin suurin aarre. Ensimmäiset omat kävelykengät, joita tarkasti varjellaan niinkuin näitä jo yli 30-vuotta vanhoja poposia.

ps. Jokohan ens kerralla päästään arpomaan... :D

Äiti lomailee

Aamulla laittelin taas miehen matkoihinsa venettä maalaamaan mummolan pihalle kun kelit sen sallivat. No en muuten oikeasti laittanut :) Itse lähti. Mielelläni olisin sen kotona pitänyt, mutta meillä tahtoo olla niin, että kun kesä koittaa, ei miestä paljon näy ennen sorsanmetsästyksen loppua. Aina voi tehdä jotain "mehtähommaa" tai "urheiluhommaa" tai "kalastushommaa" ja siinä se kesä sitten kivasti menee. Tällä kertaa olin kaukaa viisas ja pakkasin pienimmän lapsista mummolle viemisiksi. Ja mitä sain?  

IHAN OMAN VAPAAPÄIVÄN!

Vosiko olla parempaa kuin lapseton sunnuntai isolla auringolla? Pakkasin laukkuun rantapeiton sekä juomia , ja suuntasin kulkuni (minneppä muualle kuin...) rannalle!

 

(Voisin suunnilleen asua siellä. Näitä rantapostauksia siis tulee, tulee....ja tulee...jos sitä asuntoa ei pian löydy!)

Rantaan saapuessa olisi voinut lurauttaa pätkän "On suuri sun rantas autius" -biisistä. Kuten näkyy, koko  ranta oli autio ja tyhjä.  

Eikö Kajaanilaiset käy rannalla vai olinko väärässä paikassa?

Kauan ei kuitenkaan rannan tarvinnut yksin olla...

Minä ja ihan oma ranta, aika siistiä!

Levittelin peittoni nurmikonrajaan. Varmuuden vuoksi taitoin sen kaksin kerroin, että mahtuu muitakin ;) Onneksi olin ostanut matkalta muutaman naistenlehden lukemiseksi, olis ollu muuten aika hiljasta. Lehtihyllyllä muuten  huomasin, etten enää viitsi edes ostaa sisustuslehtiä. Niiden selaaminen on kuin vääntäisi veistä haavassa ja heittäisi suolaa perään. Niinpä juorut veivät voiton, vaikken ihan seiskatasosista olekkaan kiinnostunut. Sensijaan nämä kuninkaallisten suhdekiemurat ovat ehdottomasti juoruilua laadukkaimmasta päästä!

Aika pian katse kuitenkin hakeutui kotimaahan...

On se Peter vaan niin ihana! Itseasiassa aika vanha juttu jo, mutta pitää silti lukea mitä sille kuuluu. Joskus pikkutyttönä Mediapeli oli mun ihan lemppariohjelma! Eikä tosiaankaan päivän politiikan takia...

Harmi kun kesän ensimmäinen rusketus tulee niin turkasen hitaasti!

Kotimatkalla kävin vielä mutkan Kappahlissa ja apteekissa ihan vain siitä ilosta, että Kajaanissa sattui olemaan joku kauppa sunnuntaina auki. Mukaan tarttui tämä Vintage Stories mekko (Kappahlista) sekä mattapinnan antava kosteusvoide (apteekista). Sitä todellakin nyt tarvitsen! 

Kuulun niihin ihmisiin, joilla ekat helteet puskevat kaiken talven aikana kertyneen talin ulos naamasta. Iho kuulemma suojautuu sillä tavalla aurinkoa vastaan. Tiedä häntä, mutta näistä epäpuhtauksista on päästävä eroon! Onneksi kesän myötä ongelma yleensä tasoittuu, ja iho on jopa paremmassa kunnossa kuin talvella. 

Ihanan lämpösiä kesäpäiviä kaikille!

...ja täytyy vielä mainita, että vaikka lähtötilanne olikin autio ja tyhjä, niin kyllä siellä jonkin verran porukkaa näkyi kun tarpeeksi kauan odotteli...

Salaatti

Tänään oli kiirus päivä enkä oikein ehtinyt syömään. Isommat lapset ovat mummolassa joten sellasta lapsiperheen lämminruokameininkiä ei ole tänään ollut ollenkaan. Ennemmin tai myöhemmin se tulee nälkä meikäläisellekkin., ja niinpä tekaisin itselleni iltapalaksi herkkusalaatin.

Joskus muinoin lähetin ennen ruokavieraiden tuloa miehen kauppaan viimehetken ostoksille ja tilasin salaattiin krutonkeja. Ei kuulema kaupasta löytynyt (mitä epäilen... olisiko ollut väärällä hyllyllä). Niinpä ei auttanut muu, kuin tekaista ne pikaseen itse. Siitä lähtien olenkin tehnyt krutongit aina itse! Niin paljon parempia ja terveellisempiäkin niistä tulee sillä tavalla! Leiväksi käy melkein mikä tahansa. Yleensä käytän jotain täysjyväpaahtiksen tapaista. Tällä kertaa sellaista ei kaapista löytynyt, joten kokeilin ihan tavallisia ruispaloja.

Kulhon pohjalle lurautetaan ensin reilu ruokalusikallinen oliiviöljyä, jota tällä kertaa maustoin vain ihan suolalla ja pippurilla. Erilaisia vaihtoehtojahan on vaikka kuinka, ja omaa suosikkimakuaan kannattaa kokeilla! Sen jälkeen pyörittelin leipäpalat öljyssä. Palojen ei todellakaan tarvitse uida öljyssä. Pieni määrä riittää.

Sillä välin kun krutongit paistuvat uunissa 200 asteessa maukkaan rapeiksi, ehtii juuri tehdä muun salaatin valmiiksi. 

Koska pidän voimakkaista ja etikkaisista mauista, lisäsin salaattiin hieman tuoretta sitruunaa,

herneenversoja (ihanaa kun taas on kesä!!!),

aurinkokuivattua tomaattia ja parmesan juustoa (josta saa kuorimaveitsellä veistettyä juuri sopivia lastuja).

Lopuksi vielä krutongit päälle ja luraus Caesar-salaatinkastiketta sekaan.

Taidankin tästä lähteä syöpöttelemään... :)

Kesän merkit

Tänään olen pitänyt (lähes) totaalisesti lomaa talohaaveilusta. Lähdimme heti aamupäivästä maalle vanhempieni luo, ja ihan pikkaisen vain käytiin matkalla tontteja katselemassa. Olen aina kuulunut niihin, jotka "eivät koskaan rakenna". Nyt olen alkanut huomaamattani lisäämään lauseeseen sanan "ehkä". En siis ehkä koskaan rakenna, mutta varulta käytiin pari tonttia katsastamassa... Mielessäni alkoi elää upouusi vaalea puutalo, joka pintapuolisesti olisi valmis syksyn ensimmäisiin kylmiin mennessä, ja voisin sitten tuulten vinkuessa  nurkissa siirtyä lämpimiin sisätiloihin tekemään sisätyöt siihen tahtiin, että jouluksi pääsisimme uuteen kotiin. Hmmm... Kuulostaa hyvältä, muttei kuulemma ole mahdollista. Niinpä hautasin taas kerran rakennusajatuksen ja päätin keskittyä alkuperäiseen taktiikkaan.  Tällä taktiikallahan on vain hetkestä kiinni, milloin pääsemme muuttamaan! Puuttuu vain se talo, joka meitä jossain valmiina odottaa.

Päivä oli ihana ja täten tämän postauksen myötä julistan kesän virallisesti alkaneeksi! Sen kunniaksi keräsin teille muutamia varmoja kesänmerkkejä ympäröivästä luonnosta:

1. Ihmiset alkavat hakeutua pihoille ja muihin ulkotiloihin syömään. Myös ruokavalio muuttuu ratkaisevasti. Päiväruuaksi kelpaa pikainen pannukakku jäätelön kera, eikä kukaan enää muista vahtia ruoka-aikoja kellon kanssa. 

2. Vaikka pääruokana on syöty jäätelöä, voi jälkiruuaksikin ihan hyvin vielä tarjota jäätelöä, eikä se kenestäkään tunnu liioittelulta.

3. Kaikki purkit ja kipposet alkavat täyttyä löllyvästä sammakonkudusta. Muutenkin lapset hakeutuvat veden ääreen.

4. Koirat suorastaan riehaantuvat ja niiden korvasta irroitellaan ensimmäinen punkki. 

Illalla pienempi on niin poikki, ettei pysy jaloillaan.

5. Ilman mitään  syytä alkaa pihamaalta löytyä ernäisiä vaatekappaleita heiteltynä 

villisti ympäriinsä (onneksi nämä olivat lasten kokoa...)

 6. Rannasta kuuluu yhtäkkiä iloinen huuto:

"Äiti mä kävin uimassa!"

(...on ne niin omatoimisia!)

Mm. näistä ja muutamasta muusta tietää, että NYT ON KESÄ!!!

Tukka tulessa

Voi kun mä NIIN  voisin taas tehdä postauksen siitä miten te olette  aarteita, mutta koitetaas nyt päästä jatkamaan juttua. Mitä enemmän luin noita teidän kommentteja edelliseen postaukseen (KIITOS!), sitä iloisemmaksi tulin, ja toisaalta sitä "pelottavammalta" tämä kirjottaminen alkoi tuntua. Yhtäkkiä alko tuntumaan, että enhän mä enää osaa kirjottaa yhtään mitään... Niinpä aion unohtaa kaikki mannaa sisältäneet kommentit hetkeksi, lasken rimani taas asentoon arki, ja jatkan höpötystä.

Tänään heitettiin asuntorintamalle taas pelastusrengasta: ilmoitus paikalliseen ilmaisjakelulehteen. Tarjouksia  poiki iltaan mennessä kaksi. Kumpaakaan ei tarvitse mennä edes katsomaan, blääh. Seuraavaksi siis hiippailukierros kaikkien ihkujen talojen postilaatikoille ja suoraa kirjettä sisään tyyliin "Me haluttas ostaa tää talo"... Miten voi asunnon etsiminen olla näin kivistä? Pikkuhiljaa alan uskoa, että meidät on sittenkin luotu Joensuuhun.

Kun mies vielä tuli töistä, ja ilmoitti ostavansa tämän vuoden bonusrahoilla haulikon, oli tämän mamman mitta täysi. Henkeä haukkoen livahdin ovesta ulos ja ryntäsin siihen ainoaan kauppaan mikä enää oli auki. Pakonomaisesti etsin jotain uutta, ihanaa päällepantavaa lohdukkeeksi (tiedän, ihan hirveän huono tapa, mutta kun en muutakaan voi...). Löysinkin pari t-paitaa kesäksi. Ei paha, koska kohtahan niitä tarvitaankin. 

Vealle lähti mukaan kesähattu mallia perus-perus-perus. Nää on ihan ehdottomia helteellä, ettei niska ja nenä pala. Tuon etulipan pitäisi siis kans töröttää suorana, mutta se pikkasen haittasi näkyvyyttä.

 Kesä taitaa olla sitten viimein tulossa ihan oikeasti, ja sen myötä pientä värileikkiä auringon kanssa.

Näille hiuksille pitäis tehdä jotain!

(Ja mä laitoin kaikki rahat niihin t-paitoihin, kökkö!)

Ihanaa ylimääräistä pyhäpäivää meille kaikille!!!