Tänään vilauttelin sivulla jo uuden blogin aloittamista muun perheen yksityisyyden turvaamisen takia, mutta toivottavasti kovin moni ei sitä postausta ehtinyt lukemaan. koska enhän mää raaski!!! Päädyin nimittäin kuitenkin siihen, että haluan jatkaa enstiseen malliin. Ehkei enää niin suoria kasvokuvia pojista, joiden en halua kuulevan koulussa kavereiltaan mitä ovat blogistani lukeneet tai nähneet. Lapsia kuitenkaan sivuuttamatta, ovathan ne kuitenkin niin iso osa elämääni. En kuitenkaan halua lasten miettivän yhteisillä retkillämme mitkä kuvat heistä päätyvät nettiin jne... Ymmärrätte varmaan. Pojat kun ovat pian jo esimurrosiässä, vai miksi sitä kutsutaan.
Sen sijaan päätin antaa kasvot itselleni.
(Välillä jo epäröin, muttei tämä ohjelma suostunut poistamaan kuvaani, joten siihen se sitten jäi)
MIKSI?
Siksi, että sisustelun lisäksi myös vaatteet ja tyylit, ok, myönnetään, ulkonäkökin kiinnostavat.
Pinnallista?
Kyllä, sitäkin, mutta sitten taas välillä kovinkin syviä vesiä. Nyt kun sisustelu on varsin vähäistä (puitteista johtuen) halusin jakaa kanssanne muutamia sanottaisiinko "ihmisläheisempiä" juttuja.Kuten tarkimmat lukijani ovat huomanneet olen synnyttänyt 4kk sitten nuorimmaiseni. Siitä minua muistuttaa keskivartaloon kertynyt uimarenkaan tapainen, joka kelluu varsin kehnosti. (En tosin ole tänä kesänä koittanutkaan, koska inhoan kylmää ja märkää) Ehkä juuri siksi vaatekaappini on täynnä purkamattomia jätesäkkejä täynnä liian pieniä vaatteita, joihin en ole halunnut muuton jälkeen edes vilkaista.
Nytpä sitten vilkaisin... Raskausaikana turvauduin ajatukseen, kuinka voin syödä surutta kahden edestä, koska "imettäessähän ne sitten lähtevät". Niin oli käynyt edellisillä kerroilla. Mutta kuinkas sitten kävikään... En voinutkaan minusta riippumattomasta syystä imettää! Tänne jäin painimaan 20 liikakilon kanssa! Poikien jälkeen laihduin entisiin mittoihin tosi nopeasti. Nyt mikään ei tunnu tepsivän.
Kaappi täynnä ihania farkkuja, joista näissä kuvissa vain murto-osa, mutta vailla käyttäjää. Myymistä en ole edes harkinnut, koska aion mahtua niihin vielä... joskus... Mahdunhan?
Kaappi täynnä ihania farkkuja, joista näissä kuvissa vain murto-osa, mutta vailla käyttäjää. Myymistä en ole edes harkinnut, koska aion mahtua niihin vielä... joskus... Mahdunhan?
Siellä ne taas ovat, varpaat <3 (Mulla on niihin joku ihan ihmeellinen suhde, tulette huomaamaan...) 
10 kommenttia:
Mallan kautta vierailulle, tulen toistekin...
Ihania pikkuenkeleitä sinulla! Vanhempiakin postauksia vilkaisin jo siis vähän.
Kylla ne kilot lahtevat:) Itsellani on tullut joka raskausaikana paljon kiloja, ja ian lisaantyessa niiden katoaminen on ollut aina hitaampaa. Mutta talla hetkella kaikki liikakilot ovat kaikonneet. Vuosi meni, jotta saatiin tama eukko omiin vaatteisiin. Kylla sinakin viela noihin farkkuihisi mahdut, usko vaan:)! Nauti nyt vain vauvelista. Meidan "vauva" on jo 1 ja puoli-vuotias. Vauvantuoksua muistellen...
Mulla lähti ekasta kans kilot nopsaan ja vähä enempikin..ja tosiaan sorruin tohon samaan ku sä tokaa odottaessani..eeeehei...no tiputin ne kyllä..eikä ollu ku 5kg mutta silti inhaa löllöö..
Minäkään en ole kasvokuvia viitsinyt laittaa..
Tervehdys vaan Viivu :)
Minusta on kiva nähdä kasvot blogin takaa.
Itse olen myös laitellut kuviani ja enpä mokomaa harmittele... minulla varmaan jo ikäkin suojelee ;)
Minakin olen 10 vuotta odotellut ensimmaisesta raskaudesta jaaneiden kilojen haviamista.Sitten tuli toinen,kolmas ja neljas raskaus,joten arvaatte miten siina kavi!!!
Pari vuotta sitten heitin sellaisen laatikon pois,jossa luki 10-kiloa laihemmalle!!!
elä suotta murehi kilojasi,kyllä ne lähtöö!!ja jos ei lähe ni souwhat??!! ei se nyt niin vakavaa oo:)(uskonkohanmätähännytitekkään)
mutta joka tapauksessa,elä heitä farkkuja pois,se on hyvä tärppi kaapissa ku herkkuja teköö mieli...herkuista puheenollen jääkaapissa olis vadelma-britaa,harmi ku sie oot niin kaukana!:)
ja sähän oot kaunis ku mikä:)kaunis mielikuva oli jo profiilikuvaa kahtoessa.
on kyllä hyvännäkösiä farkkuja...mä oon kans oikeen farkkufriikki...lenkkiki taittuu parhaiten farkuilla:)
Mukava nähdä kuka siellä kirjuuttelee =) Ja ihan samojen kysymysten äärellä minäkin olen painiskellut: mitä kehtaa, viitsii, haluaa näyttää lapsistaan netissä. Näitä nettiäitisukupolven pähkäilyjä =D Kukin onneksi tietää ja päättää omat rajat ja ihanaa että jatkat tätä blogia normaaliin tahtiin =)
Aurinkoista torstaita!
Ihanasti on taas tullu NIIN positiivisia ja kannustavia kommentteja! Kiitos ihan jokaiselle!
Ja niinhän se on, että näkö on ku Luoja suo, tavat niinku itte tahtoo. Niillä tavoilla on osuutensa siihenki ettei housut mahdu, mutta taidan vielä tänään nauttia vauva-ajasta ja käydä ihan vanhojen tapojeni mukaan jääkaapilla ruoka-aikaan.
Ikävät asiat, kuten laihduttaminen on hyvä aloittaa huomenna.
Ja Malla, mä oon luullu että mä oon ainut joka lenkkeilee farkut jalassa!!! Se on meillä kaveripiirissä oikeen vitsi. Voi kun olisit sen kakkus kanssa lähempänä ni käytäs farkkulenkillä ja syötäsiin sitten se kakku!
Viivu mä oon paininnu aivan saman ajatuksen kanssa tosi paljon siis että kuinka julkisiksi nettiin lasten kuvia ym. Esim Facebookissa rajaan kuvat vain kavereille näkymään ja toisaalta mulla ei tätämiten kauheesti oo sieläkään mitään puolioutoja ihmisiä "kaverina" vaan oon karsinnu senki porukan suht suppeeks.Nyt tätä bloia aloittaessani mietin taas kauheesti että laitanko lapsia näkymään ja miten paljon ym.Aloitin aika maltillisesti vaan katsopas vaan sielä ne on nyt kaikki sitten esitelty.En tiä oikeestaan mikä ois se paras juttu tähänkään.Ehkä mä laitan blogiini sen eston, että vain kutsutut voivat päästä näkemään blogiani..Se voiskin olla hyvä vaihtoehto..
Kaunis nainen sielä postailee, sehän on ilmiselvä asia.Ja kaunis, vaikka raskauskilot parveilisivatkin vähän lähikulumilla.. ;) Ei muuta asiaa.
Tätä EN halua sanoa ollakseni pa**an kuulonen ja sen semmosta.Mutta mua melkein hävettää ettei mulla oo ikään olluna tuota ongelmaa,vaikka nää kolme tenavaakin on aika haipakkaan tullu.En tiä mikä geenivika lienee mutta ei ne kilot taho minuun jäähä.Sitten kun ihmiset päivittelee niin tiä pitäskö vajoo maan alle, minä joka en harrasta lenkkipolkuja millään housuilla,verkkareilla tahi farkuilla.Ei siis omaa ansiota.
Katotaas pitäskö sitä esitellä ittensäkin joskus vähän paremmin,tarttuvaa..? ;)
Heips!
Hmm.. Niin tuttuja ajatuksia.
Minullakaan ei ole kuin 4kk tyttösen syntymästä ja 20 kiloa raskausaikana tulla tupsahti ja ainakin 10 vielä jäljellä. Olen haikeana katsellut farkkuja ja muita vaatteita, joihin joskus mahduin. Kilot tuntuvat pysyvän tiukasti. Ja imetyksestä ei enää ole turvaa, sillä sinnittelin tuonne 3 ja puolen kuukauden paikkeille, mutta niin se vain oli, että maitoa ei riittänyt vaikka olisi päällään seisonut.
Siispä toivossa on hyvä elää, että JOSKUS vielä mahtuisin entisiin vaatteisiini.
Mutta mukavaa viikonloppua sinulle toivottelee täällä "kanssa sisaresi" :)
Lähetä kommentti