Oi maani Suomi...

Hanna Mimon menoa blogista haastoi minut jokunen aika sitten kurkistamaan albumeihini ja kaivamaan sieltä neljännen kansion ja sen kansion neljännen kuvan sekä sitten tietysti esittelemään sen teille. Tässäpä se sitten tuleepi:

Se kesä oli poikkeuksellisen kaunis (2006). 

Saimme PIITIIKÄÄN Suomesta poissa olleet rakkaat ystävämme ja sukulaisemme Suomilomalle keskelle kauneinta Heinäkuuta ja vietimme monta ikimuistoista, lämmintä, kaunista ja ennenkaikkea SUOMALAISTA hetkeä uiden, syöden ja saunoen.

 

4. kuva, Viljami kelluu

Ihan pakko laittaa muutama lisäkuva myös, niin ihanat muistot näistä tulee!!!

Sukulaissuhteet voivat olla joskus mutkikkaita, nimittäin vieraisilla olivat meidän tuplaserkut.

Minun serkkuni, joka on lapsuudesta asti ollut se "paras kaveri" (vaikken enää aikuisiällä ystäviä rankkaakkaan) on nimittäin naimisissa mieheni veljen kanssa. Eli siis meidän lapset ovatkin sitten keskenään sekä serkkuja, että pikkuserkkuja.

Tuplasukulaisia siis...

 

 Sekä isän, että äidin puolelta.

Suomen kesä on kyllä parasta mitä tiedän!

Jäähyväiset

Vasta vähänaikaa sitten esittelin teille Einarin, perheen pitkäkorvaisimman... Ja nyt joudun sitten heti kertomaan, että Einari muutti tänään Kuopioon. Kaikki kävi tosi nopeasti. Kaiken hässäkän keskellä olen siis käynyt kanikauppaa ja tänään Einari lopulta jätti meidät, vai pitäisikö sanoa me Eikku. Itkuhan siitä tuli, kaikille muille paitsi perheen kovahermoisimmalle, mutta toisaalta olen helpottunut. Näyttää pahasti siltä, ettei se oikea talo löytänyt meitä vieläkään, ja meitä nyt vain on kertakaikkiaan liikaa tähän asuntoon. Jostain päin on helpotusta saatava ja ratkaisu oli kuitenkin aika yksinkertainen. Koirista en luovu!

Eikku on asustellut häkissään tuossa olohuoneen ikkunan alla ja potkinut hiekkaa (kissanhiekkaa) ympärillensä. Siinä häkillä ovat sitten seisomaharjoituksiaan tehneet niin koirat kuin pikkuinen prinsessakin. Välillä olen ollut ihan raunioina siisteyden kanssa. En ole mikään hygieenisyyden huippu, mutta näin pienissä olosuhteissa kanin kakka on tullut vähän liiankin läheiseksi. Kaiken huippu oli viime viikolla kun makoilin sohvalla, joka sijoittuu kuvaa katsoessa vasemmalle, ja yritin katsoa Pakoa. Kaksi kertaa tuon katselun aikana sain suoraan sanottuna sitä itseänsä naamalleni! Siitä se lopullinen ajatus sitten lähti... Lisäksi kani on ollut Viljamin, ja käytännössä häkin siivoaminen on kuitenkin jäänyt Assen vastuulle, mikä mielestäni on ollut kohtuutonta. Asse kun ei tuota kania olisi suin surminkaan halunnut. Joten näin siis parempi... Vaikka ikävä jäi.

Ostin itselleni lohdutukseksi kimpun tulppaaneja ja onneksi olen vakuttunut siitä, että Eikku sai Kuopiosta hyvän kodin lapsettoman nuoren pariskunnan luota, joilla varmasti on aikaa pikkuiselle enemmän kuin meillä. Lupasivat laittaa kuulumisiakin...

Dam, didi dam, didi dam, didi dam dam dam dam dam...

Ihanaa ystävänpäivän yötä myös teille rakkaille blogiystäville!

Koko päivän olen huurottanut ja vasta nyt ehdin koneen ääreen. Hirviästi olis vastailtavaa edellisessä postauksessa mutta olen NIIN poikki, että taidan tehdä vain kierroksen teidän muiden blogeihin, nostaa jalat pöydälle ja nauttia kuorosodan ensimmäisen suoran lähetyksen antimista. 

Hyvä piirakka, hyvä verkkarit, hyvä JOENSUUUUU!!!!

Ps. Alanko kyllä kiteytti NIIN osuvasti Pohjois-Karjalalaisen identiteetin...
Palailen huomenna ehkä kirkkaammalla ajatuksella asiaan :)

Neljä ehdokasta

Tämä päivän olen juossut kieli vyön alla ja tirskinyt minkä nenästä lähtee! Menin sitten saamaan flunssan justiinsa tähän saumaan. Huominen on vähintään yhtä kiireinen kuin tämä päivä, eikä se juurikaan helpota oloani!

Keskiviikon lehti-ilmoitus tuotti satoa ja sitä on korjattu urakalla. Tarjouksia tuli yhteensä neljä. Ei kuulosta paljolta, mutta kyllä niidenkin kartoittaminen ja tapaamisten sopiminen parin päivän aikana on vaatinut aikansa. On soiteltu, vastailtu, sähköpostattu, katseltu, mietitty ja pähkäilty. Ihania ihmisiä tavattu ja saatu kurkistaa heidän koteihinsa. Tässä seuraa pieni yhteenveto tarjokeista:

1. Omakotitalo
valkoinen tiili+ruskea lauta
4 h+k+s+khh+th+bar+2xwc
rakennettu 1980
280 neliöä
hintapyyntö 268 000

Reaktio: Ei missään tapauksessa! Talo on ollut netissä myynnissä jo ainakin vuoden, ja olemme sen todellakin huomanneet. Ei ole sitten pätkääkään meidän makuun ja hintakin on sitä luokkaa, että melkoinen unelmatalo saisi olla jos siitä noin paljon maksaisin.

2. Omakotitalo
puu, vihreä, salmiakit ikkunoiden päällä
3mh+oh+k+th+khh+s
neliöitä 145
hintapyyntö 228 000

Reaktio: Siisti ja hyvin pidetty talo. Ei ihan meidän makuun joka kohta, mutta viihtyisä perusratkaisu. Helppoa asumista valmiissa kodissa...Halutaanko me sitä? Avarat oleskelutilat ja isot ikkunat sekä koiran häkki pihalla ehdottomasti plussaa!!! Alue mieleinen.

3. Omakotitalo
Valkoinen tiili/lauta
Oh+k+4mh+th+kh+s
rakennettu 1994
130 ja risat neliöitä
Hintapyyntö: 225 000

Reaktio: Remppaa, remppaa... Niin paljon remppaa, että tuo hinta kipuaa jonnekkin ihan pilviin... Miten ihmeessä joku välittäjä on voinu arvioida tän hinnan suunnilleen samaksi kuin kohde nro kakkosen? Ero on kuin yöllä ja päivällä! Molemmissa sitäpaitsi vuokratontti.

4. Omakotitalo

Reaktio: Vastaan puhelimeen. Miesääni kysyy, kuinka isoon meillä on varaa. Vastaan naurahtaen, että sehän riippuu täysin hinnasta, ei suinkaan neliöistä. Seuraavaksi mies kertoo anteeksipyydellen tarjolla olevan talon, jonka hinta on 350 000... 

Joo...Kiitos, mutta ei kiitos!

Näistä siis ainoa harkittava on tuo nro 2... Sitä mennään vielä uudestaan katsomaan...

Hyvä mieli siitä, että tarjouksia tuli, mutta pikkuisen pettynyt olo kun sitä oikeaa ei vieläkään tunnu löytyvän.

Aamulla muuten luin lehdestä, että tämä

on tulossa myyntiin. Paikallinen Eino Leino talo, josta tein viime kesänä postauksenkin.

Hitsi kun en muistanut lotota!

Uneton Kajaanissa

Kukahan se on vienyt taas mun unet? En kertakaikkiaan saa nukuttua. En yöllä, ja mikä vieläkin huolestuttavanpaa, en päivälläkään! Viime yönä kun lopulta kolmen aikaan puolipakotin pääni tyynyyn heräilin vähän väliä ja kun pojat aamulla lähtivät kouluun, tuli unelle mittaa kokonaiset neljä tuntia. Olin varma, että kun saan neidin päiväunille vaivun itsekin koomaan saman tien, mutta tässä sitä vaan keikutaan.  Nukuta ei, mutta väsyttää kyllä. Tiedättekö tunteen? On meillä onneksi toinenkin yhtä väsynyt:

Yhdessä on kulutettu öitä valvoen ja katsellen kun nämä pojat

kaivavat itselleen ja toisille käytävää. Ei hullumpaa :) 

Yhtään jaksoa en ollut aikaisemmin katsonut, kunnes ostaa täräytin sitten taas koko ensimmäisen tuotantokauden kerralla. Olen totaalisesti koukussa! Tän kanssa taisi käydä samalla lailla kuin täydellisten naisten. Tosin nämä kaksi ovat niitä täydellisiä miehiä...

Tästälähtien katson pakoni yksin, nimittäin väsynyt ja kuolemankielissä kituva kasviraukka saa tänään armahduksen ja pääsee tuskistaan. Tiskipöydälle sen jo nostin lojumasta odottamaan jäteastiaan kippaamista. Se on taas meidän perheessä viimeinenkin kukka kuollut. Minä vain en kertakaikkiaan tule toimeen niiden kanssa!

Kiitti muuten ihanista ja kannustavista myötäelämiskommenteista edelliseen postaukseen! Yksi tarjous tulikin jo. Se sama tasakattoinen tiilitalo, joka on keikkunut asuntonetin sivuilla jo vuodenpäivät ja maksaa meille aivan liikaa. Täytyykin tästä lähteä päivystämään puhelinta... jos vaikka vielä joku muukin soittaisi... Kuka tässä edes joutaa nukkumaan?